Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
maanantaina, syyskuuta 27, 2021
sunnuntaina, syyskuuta 26, 2021
perjantaina, syyskuuta 03, 2021
maanantaina, elokuuta 23, 2021
Amnell, Anna: Anna Amnell: Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä
lauantaina, elokuuta 14, 2021
maanantaina, heinäkuuta 19, 2021
Anna Amnell: Jouko Grönholmin kirja-arvostelu Turun Sanomissa
perjantaina, heinäkuuta 02, 2021
Blogisiskossa käyntejä yhteensä 1720711
1720711
maanantaina, kesäkuuta 21, 2021
keskiviikkona, toukokuuta 26, 2021
tiistaina, huhtikuuta 20, 2021
sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2021
Korona voi kestää kauan
tiistaina, maaliskuuta 30, 2021
lauantaina, maaliskuuta 06, 2021
Narnia-kirjat ovat englanninkielisen maailman klassikoita
Kuin Narnian lyhty. Mieheni kuvasi tämän Töölönlahden rannalla.
Narnia-sarja järjestyksessä
https://www.kirjastot.fi/kysy/koko-narnia-sarja-jarjestyksessa
perjantaina, helmikuuta 05, 2021
maanantaina, tammikuuta 18, 2021
keskiviikkona, joulukuuta 30, 2020
sunnuntaina, joulukuuta 20, 2020
Somebody is selling my photos
Tarkista, tehdäänkö Sinulle samaa!
http://www.uwe-janning.de/index.php?route=product%2Fsearch&search=blogisisko
torstaina, joulukuuta 10, 2020
keskiviikkona, joulukuuta 02, 2020
tiistaina, joulukuuta 01, 2020
maanantaina, marraskuuta 30, 2020
perjantaina, marraskuuta 27, 2020
Kommentteja: Rasismi
Suomalaiselta siirtolaiselta vuokratun talon pihalla Torontossa 1980-luvulla. Toisella puolen asui kreikkalainen, toisella puolen italialainen perhe. Asuimme tässä vuoden, sitten talo myytiin, muutimme toiseen vuokra-asuntoon alueelle, joka oli varsinainen kansojen sekoitus.
KOMMENTTI kemppisen blogiin 2009
http://kemppinen.blogspot.com/2009/09/paha-ihminen.html
Kirjoitin: --tulevat mieleen monet tilanteet Pohjois-Amerikassa asumisemme ajoilta.
"Ei ne näy olevan enää säkki selässä puuvillapelloilla", sanoi eräs "Suomi-vieraamme", sukulaisemme, kun näki Yhdysvaltojen puolella Chicagossa ensi kerran elämässään mustan pankkivirkailijan, kauniin ja tyylikkään naisen, jolla oli kulta- ja timanttikoruja ja olemus kuin Lenitalla.
Monet vieraamme olivat ällistyneitä Toronton katunäkymistä: kaikki rodut olivat sulassa sovussa. "Tämä on kauniiden ihmisten maa", huokasi eräskin mies.
Oma mahdollinen kuvitelma valkoisen rodun ylemmyydestä ja paremmuudesta rapisee nopeasti pois, kun omalääkäri on juutalainen rabbi, tyttären oikomislääkäri kiinalainen jne.
Sitten vasta suomalaisilla on paljon oppimista, kun Suomeen muuttaa runsaasti tarmokkaita ja älykkäitä siirtolaisia. He tulevat menestymään Suomessa. He ovat yleensä paljon lapsirakkaampia kuin me suomalaiset. He myös kunnioittavat vanhoja ihmisiä.
Matkustan julkisilla kulkuneuvoilla, ja kaikkein ystävällisimpiä ovat muualta Suomeen muuttaneet bussien ja raitsikoiden kuljettajat. Heidän lapsensa tulevat muuttamaan tämän maan. Uskon, että Suomesta tulee lämpimämpi ja inhimillisempi maa.
Tästä sain kovat haukkumiset, arveltiin, että olin asunut hienoilla alueilla"Kun ne omat käsitykset ulkomailla asumisesta on muodostettu asumalla ns. paremmilla alueilla,"
Vastasin:
Anonyymi,
erehdyit pahan kerran luullessasi, että asuin joillakin rikkailla alueilla.
Asuin Torontossa halvoissa vuokra-asunnoissa, joissa oli naapureina lähinnä pakolaisia ja muita siirtolaisia: kiinalaisia, arabeja, libanonilaisia, marokkolaisia, unkarilaisia, korealaisia, Neuvostoliitosta paenneita venäjänjuutalaisia, italialaisia, kreikkalaisia, Karibian saarten mustia jne. Mutta minkäänlaista rasismia ei esiintynyt.
Torontossa lastemme koulussa (high school) oli yleensä puolet luokasta manner-Kiinasta tulleita, neljäsosa Karibian meren mustia ja yksi neljäsosa muita, suuri osa lukuisista maista tulleita ensimmäisen tai toisen polven siirtolaisia.
Kun siellä ilmeni pientä rasismia, (joku kirjoitti seinään rasistisen ilmaisun) rehtori määräsi kaikki koululaiset kokoontumaan juhlasaliin ja piti puhuttelun, jossa sanottiin, että siinä koulussa ei suvaita minkäänlaista rasismia.
Puhun todellisten kokemusteni perusteella.
Anna Amnell: Lucia Olavintytär.- Jouko Grönholm: Kirjojen Turku. 2020
Jouko Grönholm on pitkän linjan toimittaja ja kriitikko. Varsinais-Suomen kulttuurirahasto palkitsi hänet vuonna 2017 ansiokkaasta toimittajan työstä ja kulttuuriarvojen esiin tuomisesta. Grönholmin kirjoituksia leimaa vaihtelevuus ja yllätyksellisyys - ajoittain jopa leikillisyys."
Anna Amnell: Lucia Olavintytär.- Jouko Grönholm: Kirjojen Turku. 2020, 335 sivua. Meseta. Anna Amnell sivut 36-38:
"Milloin Juhana-herttua ja hänen aikakautensa Turku nousivat kotimaisen kaunokirjallisuuden aihepiireihin?--Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013.) --Hienon ja mukaansatempaavan sarjan kolmas osa perustuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin 1500-luvun elämästä ja turkulaisesta kaupunkikulttuurista."
Lucian seikkailu Juhana herttuan Turun hovissa ja Wittenbergissä. Lucia ja Luka on jatko-osa Lasten Keskuksen julkaisemiin kirjoihin Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006).
Grönholm, Jouko: Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat/alio 24.3.2016.
sunnuntaina, marraskuuta 22, 2020
Anna Amnell: Korven orkideat
keskiviikkona, marraskuuta 11, 2020
Anna Amnell: Tulva 2020
keskiviikkona, lokakuuta 28, 2020
Blogisisko ® Anna Amnell: 1900-luku oli surullinen sukutarina
lauantaina, lokakuuta 03, 2020
keskiviikkona, syyskuuta 30, 2020
perjantaina, heinäkuuta 10, 2020
Uuden kielen oppiminen ei ole helppoa
Uuden kielen oppiminen on vaikeaa. Lapsi voi oppia nopeasti, jos vanhemmat ovat johdonmukaisia, puhuvat vain omaa kieltään lapselleen ja antavat syntyperäisten tai vastaavan (lapsena tai teini-ikäisenä tietyn kielen omaksuneen) opettaa/puhua lapselle uutta kieltä: opettajat, leikkitoverit. Jotkut oppivat TV-tä katselemalla hyvän ääntämisen.
Mutta tunnekieli eli ns. sydämen kieli täytyy tulla vanhemmilta, jotka puhuvat omaa kieltään (!) lapselleen. Silloin lapsi oppii myös vieraan kielen paremmin kuin jos vanhemmat puhuisivat vierasta kieltä lapselleen. Suomalainen vieraan kielen opetus voi olla erittäin hyvää.
Mielipiteeni perustuvat omiin kokemuksiin vaihto-opppilaana, opettajana (englanti) ja siirtolaislasten äitinä. En puhunut lapsilleni koskaan muuta kuin suomea, kun asuimme yhdeksän vuotta siirtolaisina Kanadassa. Meillä puhuttiin aina suomea, ja lapset puhuivat keskenään suomesa. He oppivat englannnin opettajilta, luokkkatovereilta ja TV.stä.
Ranskan he olivat oppineet sitä ennen Helsingin ranskalais-suomalainen koulu (virallinen) koulussa, jossa aloittivat lastentarhassa ja jatkoivat Kanadassa ranskan tunneill ja yliopistossa. Kun tyttäreni opiskeli ranskalaista filologiaa Pariisissa, eräs professori kysyi, onko hänen äitinsä virolainen (!), vaikka en ollut koskaan puhunut hänelle (huonoa) ranskaani.
Kieli ei ole yksinkertainen ja helppo asia. Mielestäni Suomessa ei tajuta sitä samalla tavalla kuin sellaisissa maissa, joissa on laajaa kokemusta siirtolaisuudesta useassa sukupolvessa. Auttavan kielitaidon oppii nopeasti. Se riittää turistimatkoilla ja käytännön töissä, mutta ihmisten hoitamisessa se ei aina riitä.