maanantaina, syyskuuta 27, 2021

Ruskaa Töölönlahdella


Kuvat otti mieheni iltakävelyllä.


Ruskaa 2


Syksyn lehti uusimman kirjani kanteen hypähtäneenä.




 

sunnuntaina, syyskuuta 26, 2021

maanantaina, elokuuta 23, 2021

maanantaina, heinäkuuta 19, 2021

sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2021

Korona voi kestää kauan

monstera Viihdytään kotona ja muualla turvallisissa paikoissa. Ihmiskunta on selvinnyt ennenkin vaikeuksista.

lauantaina, maaliskuuta 06, 2021

Narnia-kirjat ovat englanninkielisen maailman klassikoita


 Kuin Narnian lyhty. Mieheni kuvasi tämän Töölönlahden rannalla.

Narnia-sarja järjestyksessä

https://www.kirjastot.fi/kysy/koko-narnia-sarja-jarjestyksessa



maanantaina, tammikuuta 18, 2021

sunnuntaina, joulukuuta 20, 2020

Somebody is selling my photos

 Tarkista, tehdäänkö Sinulle samaa!

http://www.uwe-janning.de/index.php?route=product%2Fsearch&search=blogisisko

perjantaina, marraskuuta 27, 2020

Kommentteja: Rasismi



My tulips in Toronto

Suomalaiselta siirtolaiselta vuokratun talon pihalla Torontossa 1980-luvulla. Toisella puolen asui kreikkalainen, toisella puolen italialainen perhe. Asuimme tässä vuoden, sitten talo myytiin, muutimme toiseen vuokra-asuntoon alueelle, joka oli varsinainen kansojen sekoitus.

KOMMENTTI kemppisen blogiin 2009

http://kemppinen.blogspot.com/2009/09/paha-ihminen.html

Kirjoitin: --tulevat mieleen monet tilanteet Pohjois-Amerikassa asumisemme ajoilta.

"Ei ne näy olevan enää säkki selässä puuvillapelloilla", sanoi eräs "Suomi-vieraamme", sukulaisemme, kun näki Yhdysvaltojen puolella Chicagossa ensi kerran elämässään mustan pankkivirkailijan, kauniin ja tyylikkään naisen, jolla oli kulta- ja timanttikoruja ja olemus kuin Lenitalla.

Monet vieraamme olivat ällistyneitä Toronton katunäkymistä: kaikki rodut olivat sulassa sovussa. "Tämä on kauniiden ihmisten maa", huokasi eräskin mies.

Oma mahdollinen kuvitelma valkoisen rodun ylemmyydestä ja paremmuudesta rapisee nopeasti pois, kun omalääkäri on juutalainen rabbi, tyttären oikomislääkäri kiinalainen jne.

Sitten vasta suomalaisilla on paljon oppimista, kun Suomeen muuttaa runsaasti tarmokkaita ja älykkäitä siirtolaisia. He tulevat menestymään Suomessa. He ovat yleensä paljon lapsirakkaampia kuin me suomalaiset. He myös kunnioittavat vanhoja ihmisiä.

Matkustan julkisilla kulkuneuvoilla, ja kaikkein ystävällisimpiä ovat muualta Suomeen muuttaneet bussien ja raitsikoiden kuljettajat. Heidän lapsensa tulevat muuttamaan tämän maan. Uskon, että Suomesta tulee lämpimämpi ja inhimillisempi maa.

Tästä sain kovat haukkumiset, arveltiin, että olin asunut hienoilla alueilla"Kun ne omat käsitykset ulkomailla asumisesta on muodostettu asumalla ns. paremmilla alueilla,"

Vastasin:
Anonyymi,
erehdyit pahan kerran luullessasi, että asuin joillakin rikkailla alueilla.

Asuin Torontossa halvoissa vuokra-asunnoissa, joissa oli naapureina lähinnä pakolaisia ja muita siirtolaisia: kiinalaisia, arabeja, libanonilaisia, marokkolaisia, unkarilaisia, korealaisia, Neuvostoliitosta paenneita venäjänjuutalaisia, italialaisia, kreikkalaisia, Karibian saarten mustia jne. Mutta minkäänlaista rasismia ei esiintynyt.

Torontossa lastemme koulussa (high school) oli yleensä puolet luokasta manner-Kiinasta tulleita, neljäsosa Karibian meren mustia ja yksi neljäsosa muita, suuri osa lukuisista maista tulleita ensimmäisen tai toisen polven siirtolaisia.

Kun siellä ilmeni pientä rasismia, (joku kirjoitti seinään rasistisen ilmaisun) rehtori määräsi kaikki koululaiset kokoontumaan juhlasaliin ja piti puhuttelun, jossa sanottiin, että siinä koulussa ei suvaita minkäänlaista rasismia.

Puhun todellisten kokemusteni perusteella
.



Suojele itseäsi ja muita koronalta


 käytä maskia!



Anna Amnell: Lucia Olavintytär.- Jouko Grönholm: Kirjojen Turku. 2020

"Kirjojen Turku -teos on matka Aurajoen kaupungin historiaan ja nykypäivään. Kirjassa esitellään Turussa asuneita ja Turusta kirjoittaneita kirjailijoita usealta vuosikymmeneltä. Artikkeleita on kaikkiaan noin 80 kirjailijasta. Artikkelit on aikaisemmin julkaistu eri yhteyksissä, pääasiassa Turun Sanomissa.

Jouko Grönholm on pitkän linjan toimittaja ja kriitikko. Varsinais-Suomen kulttuurirahasto palkitsi hänet vuonna 2017 ansiokkaasta toimittajan työstä ja kulttuuriarvojen esiin tuomisesta. Grönholmin kirjoituksia leimaa vaihtelevuus ja yllätyksellisyys - ajoittain jopa leikillisyys."

 Anna Amnell: Lucia Olavintytär.- Jouko Grönholm: Kirjojen Turku. 2020, 335 sivua. Meseta. Anna Amnell sivut 36-38:

"Milloin Juhana-herttua ja hänen aikakautensa Turku nousivat kotimaisen kaunokirjallisuuden aihepiireihin?--Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013.) --Hienon ja mukaansatempaavan sarjan kolmas osa perustuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin 1500-luvun elämästä ja turkulaisesta kaupunkikulttuurista."


Lucian seikkailu Juhana herttuan Turun hovissa ja Wittenbergissä. Lucia ja Luka on jatko-osa Lasten Keskuksen julkaisemiin kirjoihin Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006).

sunnuntaina, marraskuuta 22, 2020

Anna Amnell: Korven orkideat


Anna Amnell: Korven orkideat:   Olen ollut lapsuudesta lähtien ihastunut orkideoihin. Kerron uusimmassa kirjassani Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä (2020) luvussa Korven o...

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2020

Anna Amnell: Tulva 2020


Anna Amnell: Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä 2020




 Sisälleni on leimautunut tuvan ikkuna. Siinä on kuusi ruutua. Ikkunasta näkee niittyjen yli alas metsänrajaan, jonka takana on toinen maailma. Ikkunan edessä vaihtuvat lapsuuteni vuodenajat, ja niistä tulee kuin yksi ainoa vuosi, jossa on yksi ainoa talvi, kevät, kesä ja syksy. Ne sekoittuivat niihin vuodenaikoihin, joita sukuni on kokenut, niin että me kaikki elämme samassa ajassa, jossa meidän kaikkien kokemukset ovat limittäin ja päällekkäin. 

 Kun muistelen noita aikoja ja niitä tarinoita, joita silloin kuulin, ne ovat kuin ihmeen kautta säilyneitä reunoiltaan pyöreiksi kuluneita ja haalistuneita valokuvia, jotkut oudosti valottuneita. 

 Fiktiota ja faktaa yhdistävä romaani suurperheestä sodan aikana. Pieni lapsi viedään sotaa pakoon isovanhempien luo. Hänestä tulee kuin sisar kymmenen vuotta vanhemmalle enolleen, jonka veljet ovat rintamalla. 

 Eino ja Liisa esiintyvät myös Anna Amnellin romaanissa Vakoilijoita pikkukaupungissa (2018).

 E-kirja tulee myöhemmin  Tulva

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2020

Blogisisko ® Anna Amnell: 1900-luku oli surullinen sukutarina

1900-luku oli surullinen sukutarina. Häiriintynyt Saksan keisari on kateellinen komeille serkuilleen Britannian kuninkaalle ja Venäjän keisarille. Hän lähettää Moskovan serkulleen sinetöidyn paketin, junavaunun, jossa on terroristin kostohimoinen pikkuveli. Tämä haluaa kostaa Venäjän keisarille sen, että keisarin isän murhaa suunnitellut terroristiveli teloitettiin. Kaikille käy huonosti, keisari menettää asemansa, sota tuo köyhyyttä ja onnettomuuttta, serkku ja serkun vaimo ja lapset murhataan, Venäjä joutuu kaaokseen, laillisuus joutuu romukoppaan. Alkaa Venäjän kansan monikymmenvuotinen kurjuus ja kärsimys. Puoli Eurooppaa orjuutetaan. Koko Eurooppa kärsii.

perjantaina, heinäkuuta 10, 2020

Uuden kielen oppiminen ei ole helppoa


Uuden kielen oppiminen on vaikeaa. Lapsi voi oppia nopeasti, jos vanhemmat ovat johdonmukaisia, puhuvat vain omaa kieltään lapselleen ja antavat syntyperäisten tai vastaavan (lapsena tai teini-ikäisenä tietyn kielen omaksuneen) opettaa/puhua lapselle uutta kieltä: opettajat, leikkitoverit. Jotkut oppivat TV-tä katselemalla hyvän ääntämisen.

Mutta tunnekieli eli ns. sydämen kieli täytyy tulla vanhemmilta, jotka puhuvat omaa kieltään (!) lapselleen. Silloin lapsi oppii myös vieraan kielen paremmin kuin jos vanhemmat puhuisivat vierasta kieltä lapselleen. Suomalainen vieraan kielen opetus voi olla erittäin hyvää.

Mielipiteeni perustuvat omiin kokemuksiin vaihto-opppilaana, opettajana (englanti) ja siirtolaislasten äitinä. En puhunut lapsilleni koskaan muuta kuin suomea, kun asuimme yhdeksän vuotta siirtolaisina Kanadassa. Meillä puhuttiin aina suomea, ja lapset puhuivat keskenään suomesa. He oppivat englannnin opettajilta, luokkkatovereilta ja TV.stä.

Ranskan he olivat oppineet sitä ennen Helsingin ranskalais-suomalainen koulu (virallinen) koulussa, jossa aloittivat lastentarhassa ja jatkoivat Kanadassa ranskan tunneill ja yliopistossa. Kun tyttäreni opiskeli ranskalaista filologiaa Pariisissa, eräs professori kysyi, onko hänen äitinsä virolainen (!), vaikka en ollut koskaan puhunut hänelle (huonoa) ranskaani.

Kieli ei ole yksinkertainen ja helppo asia. Mielestäni Suomessa ei tajuta sitä samalla tavalla kuin sellaisissa maissa, joissa on laajaa kokemusta siirtolaisuudesta useassa sukupolvessa. Auttavan kielitaidon oppii nopeasti. Se riittää turistimatkoilla ja käytännön töissä, mutta ihmisten hoitamisessa se ei aina riitä.