Sama aikakausi: Aurora-kirjat ja Kahden kerroksen väkeä

Molly pyyhkii pölyjä kartanon salissa. Kuva: Matti Amnell (Jr)

Luen pitkästä aikaa esikoiskirjani käsikirjoitusta.
Tarkoitukseni on ottaa vihdoin kolmas painos kirjastani "Aurora, vaahteralaakson tyttö" (Kirjapaja 1991, 1992). Se kertoo vuodesta 1903 eli täsmälleen samasta ajasta kuin "Kahden kerroksen väkeä" -nimisen TV-sarjan alkuosa.

Lisäys: Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide 1990-luvulla ilmestyneistä kirjoistani. Myös eKirja. Noin 400 sivua. Ilmestyy syyskesällä 2014.  Sisältää kirjat Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995.

On aikamoinen sattuma, että en ollut nähnyt tätä kuuluisaa TV-sarjaa, kun ryhdyin kirjoittamaan Aurora-kirjoja 1980-luvun lopulla Kanadassa asuessani. Syynä oli se, että meillä ei ollut TV-tä vielä 1970-luvun alkupuolellakaan, jolloin sitä esitettiin Suomessa, ja vuonna 1979 muutimme Kanadaan yhdeksäksi vuodeksi. Siellä sarja oli nähty jo ajat sitten.

Löysin 1990-luvun lopulla kirpputorilta kirjan, joka oli tehty TV-sarjan perusteella. Luin sitä uteliaana. Paljon oli tuttua, sillä lähteinä olleet romaanit, tietokirjat, valokuvat ym olivat olleet paljolti samoja sekä TV-sarjan tekijöillä että minulla, minulla paljon pienemmässä mittakaavassa. Lisäksi minulla olivat tapahtumapaikkoina Helsinki ja Toronto ja Kahden kerroksen väessä Lontoo. Jotkut ovat olettaneet, että tämä sarja olisi vaikuttanut paljon Aurora-kirjoihin, mutta kuten yleensäkin tällaiset arvailut, tämäkin meni ihan pieleen.

Bellamyn talo sijaitsee Lontoossa, ja rouva Bellamy on aristokraattista sukua. Bellamyn koti on loistava esimerkki edwardiaanissta mahtitalosta, joka on kuin loistohotelli. Palveluskuntaa on suuri joukko. Bellamy on eräs keskeisiä henkilöitä Lontoon poliittisessa elämässä. Ollaan oikeaa yläluokkaa. Austinien varakkaan liikemiesperheen kartano Toronton lähistöllä on vaatimaton verrattuna Bellamyn lontoolaiskotiin.

Mistä minä sain sitten vaikutteita? Kirjoista, maalauksista, sanomalehdistä, romaaneista (esim E. M. Forster), museoista, varsinkin Spadinan kartanomuseosta, joka on ollut muutamien huoneitten osalta esikuvana kirjan kartanolle, talon ulkoasu on kokonaan keksittyä. Perinteisen historiallisen romaanin täytyy olla realistinen ajanhengen kuvaamisessa ja historiallisissa tosiasioissa, muu on vapaata. Ei pidä unohtaa yhtä päähenkilöä, laaksoa. Katselin eilen Toronton karttaa ja huomasin, että olin elänyt koko ajan laaksojen vieressä, ja niissä me ulkoilimme. Ne kiehtoivat kuten yleensäkin Kanadan luonto.

Bellamyn perheen talo on puolestaan vaatimaton verrattuna uusimpaan Edwardin aikaa kuvaavana TV-sarjaan "Downton Abbey", jota olen seurannut koko ajan.

Näihin mammutteihin verrattuna Aurora-kirjani ovat miniatyyrejä, jotka kertovat suomalaisen koulutytön vaiheista Edwardin ajan eli 1900-luvun alun Kanadassa ja sortovuosien Suomessa.

Aurora-kirjoista sanottua

Paikka ja aikakausi sopivat hyvin

Rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille

Aurora-kirjoja saattaa löytyä kirjastoista:
Aurora. Vahteralaakson tyttö  1991, 1992 (nimellä Pirkko Pekkarinen)
Aurora ja Pietarin serkut 1993
Aurora ja villikyyhkysten aika 1995
Aurora ja Molly 1999  (Tämä on jo nimellä Anna Amnell)

Älä tapa oravaa tupakalla

orava, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Iisalmen Sanomat kertoo oravasta, joka oli kuollut tupakkaan. Ketjupolttaja oli vieraillut eräässä talossa ja laittanut tupakantumpit ulos astiaan, josta oravaparka oli ne löytänyt. Oravanjälkiä oli astian vieressä. Lehti kertoo, että pienikin annos nikotiinia tuhoaa oravan ruokatorven.
Uolevi Skaren: Kurrekin kuolee tupakkaan. -Iisalmen Sanomat /Uutiset 16.2.2014

Värikollaasi 166: Zagreb 2007

Zagreb 2007, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Nämä punaiset ovet ovat minulle eräs symboli Itä-Euroopassa tapahtuneista muutoksista.

Punainen väri ei edusta enää punalippujen ideologiaa vaan lännen punaista, Amerikan ja Britannian punaista. Ihanteeksi on tullut länsi, johon nämä maat ovat kuuluneet ennenkin kulttuurisesti.

Vallitseva rakennustyyli on Itävalta-Unkarin aikaista. Kehuuhan Zagrebissakin opiskellut Nobel-kirjailija Ivo Andric kirjassaan"Drina-joen silta" sitä, kuinka reippaasti Itävalta-Unkarin insinöörit kunnostivat hänen lapsuuden kotikaupunkinsa.

Olin vuonna 2007 ensimmäisen kerran Zagrebissa. Siellä oli menossa edelleen kiihkeä jälleenrakentaminen niin kuin muissakin entisen Itä-Euroopan maissa.

Katujen varsilla oli peruskorjauksen alla olevista asunnoista tuotuja keittiö-ja kylpyhuonekalusteita, vanhoja huonekaluja. Osa kauniista lähinnä Itävalta-Unkarin aikana rakennetuista kerrostaloista oli saanut jo entisen loistonsa.

Suuri osa kaupunkia oli kuitenkin vielä ankeaa, laiminlyötyä ja suorastaan runneltua: vallan vaihtuessa kommunisteille oli rakennusmiehet määrätty hakkaamaan joistakin rakennuksista moukareilla ja vasaroilla "porvarillisen arkkitehtuurin" korkokuviot ja muut koristeet. Onneksi on paljon valokuvia, joiden perusteella korjauksia on voitu tehdä. On rakennetty myös huippumoderneja rakennuksia.

Vanhaa kaunista Zagrebia.

Kuviani/ Collection: Krotian, Serbian ja Slovenia matkoilta 2007 ja 2010

Värikollaasi 166 -kuvia
värimalli

Photo Friday: 'A Landscape'

A beautiful lake in Carelia near Saint Petersburg.
Photo Friday: A landscape
maisema maaseudulla