"Sanoivat
kun tarpeeksi
kauan asut pohjoisessa
sinulle kasvaa sarvet
ja nauroivat päälle
makeasti.
Tunnustelen otsaani
- ei naurata."
Maila Pöyliö,
kuusamolainen opettaja ja runoilija
Pauli Jaakkola :"Mailan luomisvoima ei ehdy".
Veteraaniopettaja 3/2006 19.5.2006, 18-19
Onko tuo yleinen pohjoinen sanonta?
(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)
My very old blog. Vuodesta 2005-
maanantaina, toukokuuta 22, 2006
Kukkahattutäti kommentoi
Kuva: DoverHanhensulka kirjoittaa uudesta näkökulmasta Lordista ja etenkin häneen liittyvistä sivuilmiöistä. Kuten Rauno Räsänen on viisaana miehenä meitä kanssabloggajiaan opettanut, laitan kommenttini omaan blogiinkin talteen.
Hyvin suuri osa ihmisiä varmaankin takertuu kvasihengellisyyteen, kuten kirjoitit, sillä kirkoissa on nykyään paljon hengettömyyttä ja suoranaista rappiota spirituaalisessa ja muussakin mielessä. Ravintoa spirituaaliseen nälkään ovat tuoneet populaarikulttuurissa etenkin Tolkienin ja Lewisin kirjat ja elokuvat.
Lordin mukaan hirviö on samaa luokkaa kuin Dracula ja Frankenstein. Minun mielestäni se liittyy yleisemminkin satuperinteeseen hirviöistä, joita maailmankirjallisuus on täynnä kansansaduista ja Odysseuksesta alkaen. Ainahan ihmisiä ovat kiinnostaneet hirviöt. Lue lisää blogistani.
En pidä Lordin musiikista enkä tarvitse hänen rooliasuaan tukemaan kvasihengellisiä tarpeita, mutta olen sitä mieltä, että ilmiönä Lordi on erittäin kiiinnostava. Se osoittaa Lordin (= Tomi Putaansuu) älykkyyttä ja luovuutta. Ja me suomalaiset hyödymme siitä monin tavoin.
Hirviöt ovat kiehtoneet aina ihmisiä
KUVA: Tämä juttu ei kaipaa kuvaa, sillä meillä kaikilla ovat elävinä mielessämme ikiomien voittoisien hirviöittemme kuvat televisiossa, sanomalehdissä ja nettisivuilla vaikkapa alempana tässä blogissa.
Hirviöt ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Entisaikoina uskottiin ihmissusiin, yksisarvisiin, vampyyreihin ja lohikäärmeisiin. Tutkittiin vakavissaan näitä taruolentoja. Suosittuja tuliaisia olivat merimiehillä kaukomailta tuodut kuivatut merenneidot, jotka olivat kuitenkin taitavia huiputuksia. Apinan yläruumis ja kalan pyrstöpuoli ommeltiin huolellisesti yhteen. Kiinalaiset kauppiaat möivät myös "lohikäärmmeen luita", jotka olivat tosiasiassa muinaisaikojen eläinten hampaita ja luita ja siten todellisia aarteita arkeologeille ja museoiden kokoelmien kerääjille.
Ihmissusi ja merten hirviöt
Kaikkein pelätyin oli ihmissusi. Vielä vähän yli sata vuotta sitten esimerkiksi Venäjällä joutui 161 ihmistä suden suuhun. Susia oli kaikkialla Euroopasssa, ja ne liikkuivat päivällä ja yöllä. Niitä pelättiin ja niiden uskottiin olevan paholaisen kanssa liitossa. Myös ihmisten uskottiin voivan muuttua susiksi.
Siellä missä susia ei ollut, joku muu pelätty tai kunnioitettu eläin tuli samanlaisen uskomuksen kohteeksi. Intialaiset uskoivat ihmistiikereihin, intiaanit ihmiskarhuihin ja inuitit jopa ihmisvalaisiin.
Osa muinaisten ihmisten pelkäämistä hirviöistä on kuitenkin osoittautunut tavallisiksi tai harvinaisiksi eläimiksi. Vielä 1800-luvulla uskottiin, että Afrikassa asui karvainen villi-ihminen, joka ei ole sen kummempi kuin gorilla. 1700-luvulla merimiehet puhuivat pelottavista hirviöistä, jotka olivat kuin puu, joka oli nostettu maasta juurineen.
Nämä olivat jättiläiskalmareita, jotka herättivät kauhua merimiehissä, jotka kulkivat puisilla purjelaivoillaan maailmanmeriä. Sen ajan laivat olivat kevyitä ja lipuivat hiljaa meren pinnalla eivätkä pelästyttäneet arkoja eläimiä pois kuten nykyajan metalliset laivat, jotka ovat varsinaisia merihirviöitä meluisine koneineen.
Bigfoot
Amerikkalaisilla on oma hirviönsä, Bigfoot, jonka olemassaolosta yhä kiistellään. Jo vanhat intiaanilegendat kertoivat tuosta isosta, karvaisesta ihmisen näköisestä otuksesta. Lukuisat ihmiset väittävät nähneensä niitä. Sanotaan, että Bigfoot on 180-270 cm pitkä ja painaa aikuisena noin 130 kiloa. Myös metsästäjät väittävät nähneensä sen, mutta sanovat, että eivät voineet ampua sitä, kun se on niin ihmisen näköinen.
On jopa esitetty valokuvia ja elokuvia tästä ihmeotuksesta. Osa valokuvista on täysin selvästi petkutusta kuten esimerkiksi 1960-luvulla ison jääpalan sisällä näytetty "jäätynyt isojalka". Omistaja myönsi teettäneensä sen Hollowoodissa. Siellä hirviöistä on kokemusta, sillä hirviöt kiehtovat aina elokuvayleisöä.
Perustuu aikaisempaan, Vapaa Sana -lehdessä ilmestyneeseen kirjoitukseeni "Isojalkoja, onko niitä?" (30.7.1987)
Hirviöt ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Entisaikoina uskottiin ihmissusiin, yksisarvisiin, vampyyreihin ja lohikäärmeisiin. Tutkittiin vakavissaan näitä taruolentoja. Suosittuja tuliaisia olivat merimiehillä kaukomailta tuodut kuivatut merenneidot, jotka olivat kuitenkin taitavia huiputuksia. Apinan yläruumis ja kalan pyrstöpuoli ommeltiin huolellisesti yhteen. Kiinalaiset kauppiaat möivät myös "lohikäärmmeen luita", jotka olivat tosiasiassa muinaisaikojen eläinten hampaita ja luita ja siten todellisia aarteita arkeologeille ja museoiden kokoelmien kerääjille.
Ihmissusi ja merten hirviöt
Kaikkein pelätyin oli ihmissusi. Vielä vähän yli sata vuotta sitten esimerkiksi Venäjällä joutui 161 ihmistä suden suuhun. Susia oli kaikkialla Euroopasssa, ja ne liikkuivat päivällä ja yöllä. Niitä pelättiin ja niiden uskottiin olevan paholaisen kanssa liitossa. Myös ihmisten uskottiin voivan muuttua susiksi.
Siellä missä susia ei ollut, joku muu pelätty tai kunnioitettu eläin tuli samanlaisen uskomuksen kohteeksi. Intialaiset uskoivat ihmistiikereihin, intiaanit ihmiskarhuihin ja inuitit jopa ihmisvalaisiin.
Osa muinaisten ihmisten pelkäämistä hirviöistä on kuitenkin osoittautunut tavallisiksi tai harvinaisiksi eläimiksi. Vielä 1800-luvulla uskottiin, että Afrikassa asui karvainen villi-ihminen, joka ei ole sen kummempi kuin gorilla. 1700-luvulla merimiehet puhuivat pelottavista hirviöistä, jotka olivat kuin puu, joka oli nostettu maasta juurineen.
Nämä olivat jättiläiskalmareita, jotka herättivät kauhua merimiehissä, jotka kulkivat puisilla purjelaivoillaan maailmanmeriä. Sen ajan laivat olivat kevyitä ja lipuivat hiljaa meren pinnalla eivätkä pelästyttäneet arkoja eläimiä pois kuten nykyajan metalliset laivat, jotka ovat varsinaisia merihirviöitä meluisine koneineen.
Bigfoot
Amerikkalaisilla on oma hirviönsä, Bigfoot, jonka olemassaolosta yhä kiistellään. Jo vanhat intiaanilegendat kertoivat tuosta isosta, karvaisesta ihmisen näköisestä otuksesta. Lukuisat ihmiset väittävät nähneensä niitä. Sanotaan, että Bigfoot on 180-270 cm pitkä ja painaa aikuisena noin 130 kiloa. Myös metsästäjät väittävät nähneensä sen, mutta sanovat, että eivät voineet ampua sitä, kun se on niin ihmisen näköinen.
On jopa esitetty valokuvia ja elokuvia tästä ihmeotuksesta. Osa valokuvista on täysin selvästi petkutusta kuten esimerkiksi 1960-luvulla ison jääpalan sisällä näytetty "jäätynyt isojalka". Omistaja myönsi teettäneensä sen Hollowoodissa. Siellä hirviöistä on kokemusta, sillä hirviöt kiehtovat aina elokuvayleisöä.
Perustuu aikaisempaan, Vapaa Sana -lehdessä ilmestyneeseen kirjoitukseeni "Isojalkoja, onko niitä?" (30.7.1987)
Makasiinipalo ja Lordi toivat lukijoita ennätysmäärän
Kaunis iltataivas sunnuntaina 21.5.2006 klo 21. Kuvat: Anna Amnell
Kahden ja puolen viikon aikana on sattunut kaksi odottamatonta tapahtumaa: makasiinien tuhopoltto ja Suomen voitto euroviisuissa. Ne toivat minun aikaisempaan verrattuna uneliaaksi muuttuneeseen blogiini ennätysmäärän kävijöitä parina päivänä.
Kuvat makasiinipalosta toivat Sitemeterin mukaan 550 vierailijaa päivässä (550 visitors, 1000 pageviews). Kirjoitukset Lordin voitosta toivat saman mittarin mukaan 300 kävijää päivässä (300 visitors, 700 pageviews). En usko, että Lordi (= Tomi Putaansuu) kiinnosti vähemmän kuin tuhopoltto. Syynä oli varmaankin se, että en jaksanut keuhkoputkentulehduksen vuoksi osallistua ollenkaan esimerkiksi Finland for Thought -blogin enkä Pinserin keskusteluihin, joista sain viikko sitten paljon vierailijoita.
Tapaus lordi piristi huomattavasti viikonloppuani, sillä en voinut mennä vielä ulos. Ikkunasta katsottuna maisemat ovat kauniita, mutta viikonlopun kosteus ei miellyttänyt. Aloin haaveilla jälleen kuivasta ja kohtuullisen lämpimästä ilmastosta, mieluiten +25 astetta Celsiusta. Malta tuli mieleen, kun katselin euroviisuja.
Kun mereltä nousee kovasti sumua, ei näe ollenkaan muita taloja, niin kuin tässä kuvassa vielä näkyy. On kuin saarella tai vuorenhuipulla.
Sade ja kosteus muuttavat vähitellen puiston vihreäksi.
sunnuntai, toukokuuta 21, 2006
Kukkahattutätien ikiomat hirviöt: How come we got kids who love Lordi?
Kuva: Dover. Yksi ja toinen kukkahattutäti Euroopassa kyselee tänään: Miten ihmeessä meidän sukupolvemme kasvatti Lordin (= Tomi Putaansuu) kaltaisten hirviöiden ihailijoita? Mutta onko tuo ihme? Mehän luimme heille Maurice Sendakin ihania hirviökirjoja ja Muumi-kirjoja, joiden Mörkö on pelottava, mutta kaipaa tosiasiassa ystäviä ja kodin lämpöä. Mehän opetimme heidät rakastamaan hirviöitä? Vai opetimmeko? He ovat tainneet pitää hirviöistä aina, aivan kuten mekin pidimme lapsina kertomuksista, joissa oli mörköjä ja kummituksia. Möröt ovat kuuluneet aina satuihin. Ja nähtävästi sadut ovat tulleet takaisin aikuisten luo.
How come our generation got kids who love Lordi? Well, we read them about the ugly but miserable monster Groke in Moominland. She missed having friends and home. What about the fantastic monsters in Maurice Sendak's Where the Wild Things are?
And, if we can still remember it, we used to love monsters, too, like all children and young people have always done. Modern adults need fairy-tales just like our ancestors did.
Lordin laulujen sanat englanniksi ja ranskaksi.
Mr. Lordi's songs, words in English and French (above in the link).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)