Tanskassa on tehty suuri tutkimus, johon osallistui 138 000 henkilöä. Tämä tutkimus osoitti, että 30-69 -vuotiaat, jotka asuvat yksin, sairastuvat kaksi kertaa useammin sydänsairauksiin kuin ne, jotka eivät asu yksin.
Yksin asuminen sinänsä ei tehnyt ihmisiä sairaiksi, vaan yksin asuvien elämäntavat. Yksin asuvat harjoittavat vähemmän liikuntaa, syövät epäterveellisesti, ovat enemmän taipuvaisia tupakoimaan, ja heillä on korkea kolesteroli.
Yli 60-vuotiailla naisilla ja yli 50-vuotiailla miehillä on vielä suurempi vaara sairastua. "Tutkijat tulivat siihen lopputulokseen, että heillä oli melkein kolme kertaa suurempi vaara saada sydänsairauksia kuin niillä, joilla oli asuinkumppani."
Vaaraa lisää se, että yksinasuva ei saa yhtä nopeasti apua sairaskohtauksen tultua.
Luin tämän International Herald Tribunesta, mutta tutkimuksesta on raportti
The Journal of Epidemiology and Community Health -lehden elokuun numerossa.
Suomessa lienee harvinaisen paljon yksinasuvia. Muualla on tapana, että ystävykset tai sukulaiset saattavat vuokrata tai ostaa yhdessä ison asunnon ja jakaa sen, samoin naimattomat aikuiset lapset asuvat kotonaan. Yksin asuminen ei ole ihanne.
Suomessa lapset siirtyvät pois kodeistaan jo teini-ikäisinä, vaikka nuori aikuinen tarvitsee vielä taloudellista ja henkistä tukea vanhemmiltaan. Ei ole ihme, että nuorten miesten itsemurhaluvut ovat korkeita.
Ennen Suomessakin yhteisöllisyyttä arvostettiin. Mikähän meidät on muuttanut? Kannattaisiko tätäkin asiaa ajatella uudestaan. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen, toisia ihmisiä, pelkkä kasvoton yhteiskunta ei riitä kumppaniksi.
International Herald Tribunen artikkeli löytyi vain
New York Timesin arkistosta
