Arno-joen uoma

Tämän viikon valokuvatorstain aihe on uoma.

Arno-joki alkaa Apenniinien vuoristosta Falteronan vuorelta 1654 metrin korkeudesta. Se on muovannut itselleen uoman, jonka pituus on 241 kilometriä. Firenzessä Arnon uoman ylittää Michelangelon inspiroima silta Ponte Vecchio.

Olen ottanut tämän kuvan Uffizin gallerian ikkunasta. Klikkaa sitä suuremmaksi. Se on eräs kauneimpia näkymiä, joita voin ajatella. Niagaran uoma on toisella tavalla unohtumaton, mutta siitä minulla ei ole valokuvaa.

Valo. 15. valokuvatorstai

Valon leikkiä. Tämä paikka on tuttu sadoille miehille, jotka ovat odottaneet jännittyneinä häittensä alkamista Helsingin Johanneksen kirkossa. Tämän viikon valokuvatorstain aihe on valo

Kämmenelläni. Valokuvatorstai 14

Kämmeneltäni löytyy kamera, jolla otan näitä kuvia.

Onnellisuus. Valokuvatorstai 13

Tämän valokuvatorstain aihe on onnellisuus.

Aihe ei ole minulle ajankohtainen, mutta on mahdollista ottaa esiin vanha valokuva tytöstä, joka on tuonut onnellisena nallensa teddykarhukilpailuun.

12. Valokuvatorstai: hoitaa, hoivata

Molly hoivaa vaaleatukkaista pikkutyttöä, lukee hänelle iltasatua.
(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Kun lapsi on nukahtanut, Molly hoitaa kauneuttaan nukketalon kylpyhuoneessa, jossa on tehty täysremontti.



Molly taitaa olla babysitter. Hän näyttää minusta liian nuorelta ollakseen tytön äiti. Hän näyttää odottavan, että lapsen vanhemmat tulisivat pian kotiin.



Valokuvatorstai: hoitaa, hoivata

11. valokuvatorstai: matka

Klikkaa kuvat suuremmiksi!

Matkustan kaikkein mieluiten junalla. Kaikkein vaikuttavin matkani on ollut Atlantin ylitys kahdesti laivalla. Mutta sekin matka alkoi junamatkana. Juna merkitsee minulle matkaa. Mieluiten hidas juna.

10. valokuvatorstai: leikki - nukketalo

Mitä on leikkiminen?



Klikkaa kuva suuremmaksi.
Nukketalon henkilöt ovat väsymättömiä kuvaamisen kohteita.



Sinä olet loistava leipuri! kehuu kokin nuori vaimo miestään.

Nukketalo

Koko leikki.

Aikuisen ei tule tukahduttaa sisäistä lastaan. Leikki virkistää ja saa hyvin raskaatkin asiat väistymään mielestä edes hetkeksi.

All work and no play makes Jack a dull boy, sanovat englantilaiset. Tämä totuus koskee meitä kaikkia.

Auringon kohtaaminen

9. valokuvatorstain aihe on kohtaaminen

Kun menen ulos, käytän aina tiivistä lierihattua, kaikkina vuodenaikoina ja varsinkin kevättalvella ja kesällä - ihotautilääkärin ohjeen mukaan. Tänä kesänä sain tuliaisiksi Japanista kevyen, kokoontaitettavan ja tiiviin päivänvarjon. Se on miellyttävä helteellä. Japanissa päivänvarjojen käyttö onkin yleistä.

Suomessa hatun käyttöön suhtaudutaan kummeksuen ja jopa lausutaan pilkkaavia huomautuksia hattupäisille ihmisille, näin ainakin Helsingissä. Jokin aika sitten arvelin, että suomalaisten käsittämättömältä tuntuvan hattuvihan takana ovat poliittiset syyt. Niinpä näyttää olevan.

Olen nähnyt presidentin käyttävän joissakin kesätapahtumissa lippalakkia. Se suojaa osan kasvoista, mutta ei kaulaa, niskaa eikä korvia, joihin ihosyöpä tulee usein. Siitä ei ole mihinkään tosi auringonpaahteessa. Presidenttimme ei kuitenkaan pane edes tätä poliittisesti korrektia lippalakkia päähänsä mennessään valtiovierailulle, jossa on odotettavissa auringonpaahdetta. Hän polttaa ennemmin naamansa. Onko hattu niin iso kysymys politiikassa?

Ihosyöpä leviää entistä enemmän nykyaikana, jolloin UV-säteily lisääntyy - ja hatut on heitetty nurkkaan tasa-arvon ia muodin nimissä. On ajattelematonta polttaa naamansa, sillä iholla on norsunmuisti. Ihon palamisella on kumulatiivinen vaikutus.

Auringon kohtaamisessa ei suojaa aurinkovoide, muoti eikä politiikka. Siihen tarvitaan vaatetta, myös hattua.

"Vallitseva muoti on teeskentely: ollaan olevinaan samanlaisia eli tasa-arvoisia, vaikka ei ollakaan, ja tätä tuetaan pukeutumisella, puheella ja käyttäytymisellä", sanoo Kemppinen blogikirjoituksensa loppuosassa. Tämä havainto koskee mielestäni nimenomaan hatuttomuutta muka tasa-arvona.

Hattuviha huipussaan: kukkahattutädit "Kukkahattutädit - seksismiä ja ikäsyrjintää kielessä. Ja politiikkaa?

Rumuuden ja kauneuden raja on usein liukuva.

Onko tämä taivas ruma vai kaunis?

Kahdeksannen valokuvatorstain aiheena on rumuus.

Olen pohtinut tänä kesänä rumuutta. Kauneuden ja rumuuden raja on usein liukuva.
Ovatko nämä vesirännit rumia vai kauniita?

Harmaan rumuus ja kauneus

Kaikkein rumin, toisille ihanin

Lisäys perjantaina: kaunis vesiränni Pariisista

Kirjoitus maisemanpilaamisesta rumuutena toi mieleeni tämän ruman kioskin, joka pilaa maiseman, kun haluaa ihailla tai kuvata tätä kaunista rakennusta, joka näkyisi siitä hyvin, kun puut ovat lehdettömiä ja kesälläkin, mutta kioski on edessä. Ulkolaiset vieraat ja turistit ovat kysyneet, miksi romukioski on siinä. Mitä voisin vastata? En voi sanoa, että kioski on tarpeellinen. Onko joillakin sadistinen tarve pilata maisema vai onko se vain piittaamattomuutta?

Muutos: makasiinien tuhopoltto. Did the arson change Finland?

Lisää kuvia Johanneksen kirkosta




Seitsemännen valokuvatorstain aiheena on muutos. This week's topic in Finnish Photograph Thursday is Change. I ask: Did the arson change Finland?
Arson in Helsinki in 2006. These were the photos (myöhemmin Flickriin laittamani valokuvat ryhmänä), and there were more in Flickr. But what are the long-time effects of this arson? Did it change Finland? How will it be remembered?
Arson May 5-6 2006 in Helsingin Sanomat archive
Helsingin Sanomat tuhopoltosta 4.6.2006.


Tämä tuhopoltto muutti makasiinit savuavaksi raunioksi. Se muutti Helsingin ilman entistä saastuneemmaksi joksikin aikaa. Se muutti Helsingin, ja se muutti Suomen.

Tällaista tapahtuu nimittäin vain onnettomuuksisssa (jollainen olisi esimerkiksi mielisairaan ihmisen sytyttämä tulipalo), sodissa, vallankumouksissa ja terroristi-iskuissa. Tämä oli samaa kuin muutkin aikamme terroristiteot. Näin ainakin katsojan näkökulmasta. Turvattomuus oli tullut Helsinkiin.

Etualalla oleva Johanneksenkirkko symbolisoi sitä, mikä tuntuu niin usein menetetyn: turvallisuus, usko siihen, että on olemassa hyvä ja paha, usko siihen, että universumissa itsessään on olemassa sittenkin oikeudenmukaisuus, ihmisten persoonallinen puolustaja, Jumala. Ihmiset voivat muuttaa asioita maailmassa oikeudenmukaisiksi hyvällä, laillisin keinoin.

Aamu Amerikan maaseudulla

Asuimme leirintämatkoilla valtion ja osavaltion leirintäalueilla, jotka olivat luonnonpuistoissa. On ihanaa herätä teltassa metsän ääniin. Kuva on haalistunut, mutta muistot eivät. Kuva suurena

Valokuvatorstai 6, aiheena 'aamu'.

Kiinnostaako Suomen luonto?
Kannattaa tutustua Maatiainen-yhdistykseen, joka "pyrkii säilyttämään vanhat viljely- ja koristekasvit sekä alkuperäiset eläinrodut eli maatiaiskasvit ja -eläimet. Lisäksi yhdistys haluaa vaalia perinnemaisemia."

Yhdistys julkaisee Maatiainen-nimistä jäsenlehteä. Uusimmassa numerossa on artikkeleitä mm seuraavista aiheista: kansatieteellisiä elokuvia dvd:nä, maatiaskanat, puutarhan sienijuuret, vanhat viljakannat, vanhojen lajien suojelua Saksassa ja Ranskassa, myös ranskalaisista viljankorjuulauluista. (Tähkäpäitä poimimassa - runollista eikö totta?)

Yhdistyksen sivuilla on myös kuvagalleria maatiaiskukista.

Mikä on hedelmä?

Valokuvatorstai 5






Kaikki hedelmät eivät kasva puissa. Banaani ja vesimeloni ovat kasveja.
lisäys:
"Banaani, trooppisesta Aasiasta kotoisin olevan b.-kasvin (Musa paradisiaca) hedelmä -- B.-kasvi--on maapallon kookkkain ruohokasvi."
"Arpuusi, vesimeloni(Citrullus vulgaris), kurkkukasvien heimoon kuuluva yksivuotinen viljelykasvi--. Hedelmät ovat isoja--."

(Pieni tietosanakirja)

Vesimeloneja Torontossa. Banaani neworleansilaisen talon portaan pielessä.
Mika mainitsee Sikurille kommentissa sinisen kiinalaisen hedelmän. Täällä niitä näkyy. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Tässä toinen kuva, jos edelliseen ei pääse heti. Tämä on vielä selvempi.

Valokuvatorstai 3. Pyöreä lasinen paperipaino

Olen kuvannut tämän paperipainon ennenkin. Silloin sen pinta oli kuiva ja pölyinen. Puhtaus ja vesi kirkastavat kirpputorilta ostetun lasisen paperipainon värit, saavat sen eloon. Vertaa kuvia. Alinna pölyinen paperipaino. ( Klikkaa kuvat suuremmiksi.)

Valokuvatorstai 2. Minun

Tämän viikon valokuvatorstain haasteena on valokuvata asia, jonka koet omaksesi, jotakin 'minun'" ja joka on "ajankohtainen, ihanteellinen ja mahdollinen" kuvata.


Olen kuvannut blogini, alkuperäisen, elämäni ensimmäisen blogin "Blogisiskon", joka täyttää tänään vuoden ja on ollut eläkkeellä jo kaksi kuukautta. Kuten ainakin tämän vuosituhannen lapset, se on joutunut kasvamaan nopeasti.


Muiden blogieni osoitteet blogieni sivupalkeissa ja kotisivuillani.
Blogit ovat kansioita ja albumeita, jotka eivät kerää pölyä.

Valokuvatorstai 1. Uudistuminen

Kuva: Anna Amnell