Nukketalot ja tyttökirjat voivat käsitellä arkojakin aiheita

Vuonna 1947 syntyi Suomen suurin ikäluokka. He ovat kestäneet lapsuuden ja kouluvuosien köyhyyden ja puutteen sekä mielettömät 1960- ja 1970 -luvut, jolloin röyhkeimmät ja äänekkäimmät heistä valtasivat äärivasemmistopolitiikan avulla itselleen hyvän aseman yhteiskunnassa.

Kirjoitan nukketaloblogissani sisarestani ja 1970-luvusta. Oli monia ihmisiä, joiden siivet leikattiin noina vuosikymmeninä. Ehkä siitäkin aletaan vähitellen puhua.

Jääkukkia Helsingin keskustassa

Iceflowers, originally uploaded by amnellanna.

Helmikuu 2007

February 2007, originally uploaded by amnellanna.

Kun sanat eivät tule, on viisasta lähteä päiväkävelylle. Onneksi talvinen Helsinki on hyvin kaunis

Sukua toisilleen

Window-shopping, originally uploaded by amnellanna.

leopardikengät

Kirjojen katoaminen kirjastoista

Aurora, vaahteralaakson tyttö. 1991. 2. painos 1992

Vähän yli puoli vuotta kirjani "Kyynärän mittainen tyttö" (2004) ilmestymisestä huomasin, että sitä oli ilmoitettu "kadonneeksi" viisi kappaletta pääkaupunkiseudun kirjastoihin siihen mennessä hankituista 25 kappaleesta.

Nyt huomasin, että kolme kappaletta "Aurora, vaahteralaakson tyttö" -kirjaani oli kadonnut, nimittäin Pasilan, Kirjasto Omenan ja Kalajärven kirjastoista. Tämä on ikävää, sillä 1990-luvulla ilmestyneet Aurora-kirjani ovat loppuunmyytyjä, mutta niitä lainataan edelleen. Kirjailijoille aletaan lisäksi maksaa korvausta lainatuista kirjoista. Kadonnut kirja vähentää kirjailijan tuloja.

Tuo viisi kadonnutta kirjaa 25:stä tuntui suurelta luvulta. Ystävällinen kirjastonhoitaja vastasi on-line-neuvonnassa, että valitettavasti tällaista sattuu, mutta hänkin piti lukua suurena.

Pyynnöstäni kolme viidestä kirjastosta hankki uuden kirjan kadonneen "Kyynärän mittaisen tytön" tilalle. Nyt niitä kirjoja on Helsingin kirjastoissakin jo enemmän kuin alussa.

Aurora-kirjoja on vaikeaa korvata, koska niitä ei ole enää myynnissä.