Kommenttieni toinen osa tässä superpitkässä ketjussa on kirjoituksessani Ääneen lukeminen on hauskaa Tilanne alkaa tasoittua. Mukaan tulee muitakin, jotka näkevät ikärajat hyödyllisinä.
Keskustelu alkoi 2.12.201. Siinä on ollut tähän mennessä 91 kommenttia. Olen kirjoittanut siihen kolme pitkää kommenttia ja 9 lyhyttä kommenttia. Laitan nykyään talteen kommenttini.
Tulin mukaan 4.12
Kommentti yksi
Katselin viime syksynä Berliinissä kirjakauppoja, ja kauppa näytti käyvän hyvin, vaikka lasten- ja nuortenkirjat oli lajiteltu ikärajoittain – tai ehkä juuri siksi. Vanhempien on mahdotonta tutustua ennalta kaikkiin kirjoihin, joten he kaipaavat luotettavia ohjeita kirjallisuuskriitikoilta ja kirjakaupalta.
Kuten kirjoitin Grafomanian kommenteissa maaliskuussa (Aiheellista pohdintaa -kirjoitukseen) , ihanne olisi, että mitään luokitteluja ei tarvitsisi olla, lapsi ja nuori saisi lukea mitä hyvänsä.
Meidän aikamme kirjallisuus on kuitenkin ylikaupallista. Kuvatut ongelmat ovat rajuja. Se on vaikeaa aikaa lapsille, lapsille ja nuorille kirjoittaville, lasten vanhemmille ja kirjastonhoitajille.
Täällähän puhutaan nyt varsinkin siitä keskustelusta, jota on syntynyt Valoa, valoa, valoa -kirjasta. Sekä Hesarin että Parnasson kriitikot ovat suositelleet sitä aikuisten osastolle. Heidän mielipidettään ei voida mitätöidä väittämällä, että he ovat asiantuntemattomia kirjallisuuden alalla.
Miksi olen samaa mieltä kuin he?
1. Kyseisessä kirjassa käsitellään runsaasti vaikkakin vain mainiten, luetellen kirjoittamiseen liittyviä ohjeita ja ideoita nimenomaan postmodernismin keinoin. Se on kirjana erinomainen esimerkki postmodernista romaanista. Se sopisi oheislukemistoksi lukiolaisille tai aikuisille järjestettäville kirjallisuuskursseille.
2. Postmodernismin keinoihin kuuluu myös eroottisuus, joka on kirjassa vahvasti esillä, vaikka seksin kuvauksia ei ole määrällisesti paljon.
Miksi lasta ja nuorta tulee ohjata? Lue siitä, mitä uusin aivotutkimus (magneettikuvaus) kertoo lasten- ja nuorten aivojen kehittymisestä ja kyvystä tehdä valintoja ja millä tavalla nimenomaan 12-20 -vuotiaana tehdyt valinnat vaikuttavat koko elämään.
http://blogisisko.blogspot.com/2011/12/teini-ikaisten-aivot.html
(klikkaa blogin hakusanoja ‘lasten- ja nuortenkirjallisuus, jos haluat lukea muitakin lanu-aiheisia kirjoituksiani)
Lasten- ja nuortenkirjailijana olen joutunut pohtimaan samoja asioita. Ensimmäisessä kirjassani on kohtaus, jossa nuori poika harkitsee itsemurhaa. Olin aika järkyttynyt, kun tajusin, että “nuortenkirjaani” lukivat 8-vuotiaatkin. Uusimmissa kirjoissani olen pyrkinyt tuomaan jännitystä ja vaihtelua nuorimmille lukijoillekin sopivilla keinoilla,
Kirja voi olla myös monikerroksinen, jolloin sitä voivat lukea kaikenikäiset. Maailmassa on paljon hauskaa ja jännittävää kuvattavaa.
Esim. aiheena tyttöjen ja lyhytkasvuisten asema 1500-luvulla, ihmisryöstö ym
http://kirjailijat.kirjastot.fi/kirjailija.aspx?PersonID=1462&PageContent=-8&BibliographyId=25712
Kulttuurin yliseksuaalisuus ja väkivaltaviihde häiritsevät lapsen ja nuoren normaalia kehitystä. Kirja voi kertoa nuorelle, miten suunnattomasti elämässä on mahdollisuuksia, avartaa hänen maailmaansa, inspiroida häntä käyttämään lahjojaan vaikeista olosuhteista huolimatta
.
tämä ei ole viktoriaanista höpinää, vaan uusinta tutkimusta lapsista, juuri siitä ikäkaudesta, jolle kirjoitetaan lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Miksi lapsia kasvatetaan, miksi heitä suojellaan:
Aikaisemmin on luultu, että jo 12-vuotias on ajattelukyvyltään kuin aikuinen, valmis tekemään itse suuriakin ratkaisuja omasta elämästään, mutta viimeisten 10 vuoden aikana tehty uusin aivotutkimus, magneettikuvaus (magnetic resonance imaging , MRI) osoittaa, että aivojen kehittyminen on hidasta, ja sitä jatkuu usein yli 20-vuotiaaksi.
http://www.edinformatics.com/news/teenage_brains.htm
Lapsen aivot ovat jo 6-vuotiaalla melkein samaa kokoa (!) kuin aikuisen aivot (yli 90%). Lapsen ajattelukyky kasvaa kuitenkin hitaasti 11-12 -vuotiaaksi asti – ja sitten alkaa ratkaiseva vaihe, karsiminen, josta lapsen tulevaisuus riippuu. Se mitä hän tekee, vahvistaa yhteyksiä aivoissa, muovaa häntä ihmisenä.
Lapsesta kasvaa sohvaperuna, lukutoukka, urheilija, -- käyttääkseni voimakkaita ilmaisuja. Katsokaa hiukan ympärillenne, niin näette, millaisia aikuisia kasvaa lapsista, joille annetaan liiaksi vastuuta, liiaksi vapautta.
Kaikkein kriittisintä on aika puberteetin ja aikuiseksi varttumisen välillä. Silloin tapahtuu aivojen muovautuminen valmiiksi. Se vaihe kestää usein paljon yli 20-vuotiaaksi asti.
Tuona aikana nuoret ovat vielä kypsymättömiä tekemään valintoja. He ottavat suuria riskejä. Ruotsalainen aivotutkija sanoo nuorista: vahva moottori ja huonot jarrut.
Kommentti 4
Sepä se. Ehdotan: Kirjailija saa kirjoittaa, mitä haluaa, mutta asiantuntijat luokittelevat, mille ikäryhmälle kirja sopii. Sitä tehdäänkin jo vaikka kuinka monessa maassa.
Mistä nyt kiikastaa? Eikö saa sanoa jostakin kirjasta: tämä kirja on erittäin hyvä, mutta se ei ole lasten- ja nuortenkirja?
Kommentti 5
Salla,
minäkin sain lukea lapsena ja nuorena, mitä halusin, ja se olisi tietenkin ihannetilanne. Mutta koska aikamme kulttuuri on erityisen väkivaltaista ja yliseksuaalista, tarvitaan luokittelu ja säätely. Se on yksi kulttuurimme ikävä sivuilmiö.
Toisaalta teknologia, kansainväliset yhteydet, parantunut koulutus luovat valtavasti mahdollisuuksia. Kirjailijan aihepiiri voi ulottua muinaisuudesta kaukaiseen tulevaisuuteen aivan uudella tavalla.
Kommentti 6 (vastaus)
1:16
Tuula,
ole rauhassa kirjailija, mutta anna kasvattajien, opettajien ja vanhempien päättää, minkä ikäiset lapset kirjojasi lukevat.
Luin uudestaan tarkkaan koko keskusteluketjun ja huomasin, että useimmat kirjailijat ovat huolissaan nimenomaan siitä, että lapsille on annettu luettaviksi kirjoja, joita he ovat tarkoittaneet “nuorille” eli yli 15-vuotiaille. Luokitus olisi auttanut.
Lukekaa Kari Levolan kommentit, niissä on tärkeimmät asiat koottu.
Vielä Tuulalle: nuorten pahoinvointia näyttää olevan yhtä hyvin “hyväosaisten kuin huono-osaisten” lapsilla.
Saako täällä käyttää vanhanaikaisia sanoja ‘hyvä”, ‘paha’, ‘oikea’, väärä’? Niiden avulla voisi tulla lisäselvyyttä tilanteeseen.
Yritys korvata rahalla rakkautta, aikuisen itsekkyys ja välinpitämättömyys, jatkuvasti vaihtuvat isän tai äidin “rakkaat”, ääriliikkeiden fanaattiisuus -jonka mainitsit – sekoittavat lapsen elämän.
Kommentti 7 (kysymys)
2:53
Mutta lukeeko 15-vuotias tyttö nuortenkirjoja? Eikö hän lue ennemminkin vaikkapa naistenromaaneja? Minulla on sellainen käsitys, että lapset ja nuoret lukevat itseään vanhempien tyttöjen ja poikien elämästä.
Luin 15-16 -vuotiaana vain aikuisten romaaneja. Nuorempana luin myös poikien seikkailukirjoja ja klassisia tyttökirjoja. Walter Scott oli minulle varhaisnuortenkirja.
Oli erittäin hämmentävää kuulla, että sekä Aurora-kirjojani että 1500-luvun kirjojani lukevat sekä 8-vuotiaat lapset että akateemiset aikuiset lukijat.
Pakostakin se tulee mieleeni, kun kirjoitan, välillä vähän stressaakin. Koetan pitää heidät mielessäni, mutta välillä haluan unohtaa heidät.
“Kirjastojen ja koulujen lukudiplomeissa ovat ammattilaiset valikoineet kirjoja tietylle ikäryhmälle. Niitä voi vanhempikin käyttää apunaan kun ostaa kirjoja.”
Ammattilaisten tekemä luokittelu siis toimii. Turha sitä on vastustaa. Juuri tällaista toivon myös suomalaisiin kirjakauppoihin. Eivät kaikki tunne kirjallisuuden nettisivuja. Isovanhemmatkin ostavat usein kirjalahjoja.
Kommentti 9 (vastaus)
Anu, kirjoitit: “No mutta sittenhän sinun pitäisi oman logiikkasi mukaan olla täysin rappiolla ja kieroonkasvanut.” Hauska kommentti.:)
Niin minä varmaan olisinkin, mutta lukemani klassikot ovat lastenkirjoja verrattuna näihin nykyisiin nuortenkirjoihin, niin ovat monet nykyromaanitkin, jotka on tarkoitettu aikuisille.
Esimerkki: Mieheni on lukenut viime aikoina huvikseen 50 nobelistien romaania, ihan summittain, ja sanoi, että vain yhdessä niistä oli yhtä latautunut eroottinen ja seksuaalinen tunnelma kuin alussa mainitsemassani nuortenkirjassa, jonka hänkin luki pyynnöstäni. (Hänkin on suorittanut arvosanan kirjallisuudesta yliopistossa.)
Anne, kirjoitit:
“Ei minun mielestäni tässä kukaan ole vastustanutkaan ammattilaisten (!) tekemiä listauksia”
Mikähän olisi pätevyys, jotta saa luokitella yhden kirjan? Tämä käy yhä hauskemmaksi.:) Mutta sehän on vain hyvää mainosta lanu-kirjallisuudelle.
Kommentti 8 (vastaus)
Lapsuuteni oli ennen Väinö Linnan kirjoja, ennen Erica Jongia – Jongilta olen lukenut Lennä, uneksi. Markiisi de Sadea ei ollut kirjastossa eikä toimittajan vintillä, ei kiinnosta nytkään. En pidä nytkään väkivaltakirjoista, viiltelystä yms. Seksikohtaukset ovat yleensä hyvin tylsiä.
“Minkäs verran niissä Nobel-kirjoissa oli väkivaltaa, sotaa, ihmisten alistamista ja muuta vastaavaa? ” Paljon kuulema, mutta niitä ei väitetäkään lasten- ja nuortenkirjoiksi. Maailma on raaistunut. Sääli lapsia, jos he eivät saa olla kirjoissakaan rauhassa.
Kommentti 9 (vastaus)
Anu,
minulla oli onnea: kasvoin aikana, jolloin kirjoihin keksittiin muutakin kiinnostavaa kuin seksi.
Lapsi, joka on tottunut hyvään kirjallisuuteen, ei kaipaa aikuisenakaan väkivallalla ja seksillä mässäilevää kirjallisuutta.
Aika ei ollut myöskään yhtä kaupallinen. Mitä muuta seksillä ja väkivallalla kalastetaan kuin rahaa? Tämä koskee kirjallisuutta yhtä hyvin kuin musiikkia, TV:tä ja elokuvia.
Anne, kirjoitit:
Laitan tähän loppukevennyksen:
““Lasten etu -kortti l. ajatelkaa lapsia -kortti
Lasten etu -kortin pelaaminen langettaa välittömästi vastustajan päälle ihmishirviöpilven. Lasten edulla on mahdollista perustella ja etenkin vastustaa hyvin laajaa asia- ja argumenttijoukkoa, mikä tekee siitä hyvin suositun. — ”
Ei onnistunut, Anne. Valmisvaateteollisuutta on moitittu ankarasti siitä, että se haluaa pukea pikkutytöt seksiobjekteiksi. Miksi lasten- ja nuortenkirjallisuus saisi tehdä lapset seksiobjekteiksi?
Kommentti 10 (aivan uusi asia keskusteluun)
5:46
ja vastaus Sallan kysymykseen: lasten- ja nuortenkirjoja kannattaa kirjoittaa kaikenikäisille.
The New York Times elokuu/2010 kertoo, että yhä useammat aikuiset lukevat kidlit-kirjoja, nuortenkirjoja, ei vain Harry Pottereita, vaan muutakin.
47% 18-24 -vuotiaista naisista ja 24% saman ikäryhmän miehistä sanoi ostavansa useimmiten young adults -ryhmään kuuluvia kirjoja.
Syyt: raikkaus, vauhdikkuus, kyynisyyden puuttuminen – ja ennen kaikkea juoni. Aikuisten romaaneissa juonta vieroksutaan, pidetään epätaiteellisena. (Siinä lienee myös syy dekkareiden suureen suosioon)
http://www.nytimes.com/2010/08/08/books/review/Paul-t.html
Anu,
paljon kovempaakin kritiikkiä on esitetty.
Minä ehdotin vain kirjan siirtämistä aikuisten osastolle kuten ovat ehdottaneet myös Hesarin, Parnasson ja uusimman Kotimaa-lehden kriitikot.
Uuden Suomen blogissa YTM ja sukupuolijärjestelmän tutkija Laasasen blogissa eräs psykologi käyttää näiden alaikäisten tyttöjen tyttöjen seksisuhteesta termiä ” Child-on-child sexual abuse” ja jatkaa” On myös otettava huomioon, että jos lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjän on toinen lapsi, niin sen traumaattiset vaikutukset ovat yhtä vakavat, kuin jos hyväksikäyttäjä olisi aikuinen.”
Ei ole kyseessä ihan mikä hyvänsä nuorten lesboseksikuvaus. Tytöt ovat samanikäisiä, mutta he eivät ole mielestäni henkisesti samalla tasolla, toinen on tasapainoisesta perheestä ja tarmokas, toinen moniongelmainen ressukka. Ankea kirja, jossa mentiin koko ajan tuhoa kohti. En ole psykologi, joten en halua sanoa enempää.
Kirjan nuorelle lukijalle pitäisi mielestäni olla jälkihoitoa, josta Kirsi Pee kirjoittaa. Arvioni kirjasta on oikeastaan liian kiltti, olen ottanut vain sen hyvän, mikä siinä on kohteliaisuudesta toista nuorisokirjailijaa kohtaan:
Kommentti 12 (vastaus Kari Levolalle)
Kari,
seksuaalisuus ei tietenkään ole tabu, mutta kuten itse sanoit, sitä voi käsitellä monilla tavoin ja hienovaraisestikin. On kuitenkin nuortenkirjoja, jotka sopivat vain varttuneemmille nuorille, ja tämä on niitä monista syistä. Hehän voivat lainata niitä aikuisten osastolta. Mikä ongelma siinä on?
Kiinnostuin tähän keskusteluun alkujaan siitä syystä, kun eräässä kirjastossa kirjastonhoitajat kyselivät huolissaan minulta, mitä pitäisi tehdä joillekin nuortenkirjoille, jotka olivat heidän mielestään liian rajuja nuorille lukijoille. Asia jäi vaivaamaan minua.
Jo vuonna 2003 lastenkirjallisuuden asiantuntija Maria Nikolajeva kirjoittaa Swedish Book Review -lehdessä siitä, millaisen minäkuvan nuoret tytöt mahtavat saada näistä muodikkaista rajuista nuortenkirjoista.
Lisäksi uusin aivotutkimus kertoo, että 12-20 -vuotiaat (!) eivät olekaan niin kypsiä, kuin olemme ajatelleet tähän asti heidän olevan. Nämä kaikki asiat täytyy ottaa huomioon ja olen tuonut ne esille tässäkin keskustelussa. Ei lasten- ja nuortenkirjallisuus ole koskematon ja kaiken yhteiskunnan yläpuolella.
Kai huomasit, että mm Kaisa Neimala Parnassossa ja FT Helena Ruuska Helsingin Sanomissa olivat samaa mieltä kuin minäkin siitä, että Valoa, valoa, valoa sopii paremmin aikuisten osastolle.
Koin kirjan hyvin lohduttomana. Koko tapahtumasarja kulki tuhoa kohti, päättyi itsemurhaan. Lisäksi on vaikea rakenne, kirjoittamisen erityiskysymykset, jotka eivät kuuluneet juonen kehittelyyn, vaan olivat täysin irrallisia. Siksi pidän kirjaa kiinnostavana postmodernina kokeiluna, jota varmaankin tullaan paljon käytttämään kirjoittamisen opettamisessa.
Vielä kertaus:
Ehdotin, että Valoa, Valoa, valoa sopisi ennemmin aikuisten kirjaksi. Samaa ehdottivat Hesarin kriitikko, FT, rehtori, yliopiston opettaja, samoin Parnasson kriitikko ja myöhemmin Kotimaa-lehden kriitikko.
Toin esille myös uuden aivotutkimuksen, jonka mukaan nuoret eivät ole kypsiä suuriin valintoihin, vaan tarvitsevat ohjausta. Samasta asiasta oli myös HBL:ssä.
