keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Lehmät

Happy cows in Helsinki

Kun tulin tänään taksilla satamasta kaupunkiin, näin nämä iloiset lehmät. Niillä saattaa olla jo ikää. mutta ne eivät ole tulleet ennen vastaan. Autottoman kaupunki on täysin toinen kuin sen, joka liikkuu jatkuvasti autolla.

Miina Äkkijyrkkä: Peltilehmät (Tin Cows)

Tukholmassa odotellaan häitä

Stockholm, 2010 - Love and Marriage
Vaikka vietin suurimman osan ajasta Tukholmassa keskiaikamuseossa ja Vanhassa kaupungissa, en voinut olla huomaamatta hääinnostusta, joka on vallannut kaupungin. Klikkaa kuvaa ja katso kuvia. Flickr toimii kovin jälleen kovin hitaasti. Siksi kuvia ilmestyy sinne vähitellen.

Osa kuvista menee Lucia Olavintytär -blogiin.

Laivamatka oli siinä mielessä erikoinen, että sekä meno- että paluumatkalla oli harvinaisen hyvä sää. Sai ulkoilla kannella ja ottaa valokuvia.

Tukholma-2010 174  wedding decorations everywhere

Häätunnelmaa oli luotu koivunoksilla ja huntukankaalla ainakin Vanhassa kaupungissa.

maanantaina, kesäkuuta 07, 2010

Hesperianesplanadin hevoskastanjat

026 Hesperianpuisto

Toisella puolen katua näkyvät sireenipensaat kuuluvat Töölönlahden puistomaiseen alueeseen. Tästä alkavat Pohjoinen ja Eteläinen Hesperiankatu, joiden välisessä Hesperianesplanadipuistossa kasvaa kymmeniä hevoskastastanjapuita. Ne ovat nyt kukassa!

054 Hesperian puiston hevoskastanjakujat

Joukoittain kukkivia puita. Joitakin vuosia sitten tämän puiston varrella asui lääkäri, joka piti kevoskastanjapuiden kukkiessa "kynttiläkutsuja", sillä hänen asuntonsa ikkunoista näkyvät kukkivat puut kuin kynttilöiden merenä. Hänen kotinsa on nyt museona.

079 Hevoskastanjat

sunnuntai, kesäkuuta 06, 2010

Hyökkääjävaris


Olimme kävelyllä Hesperianpuistossa ja näimme variksen hyökkäävän pienen pojan ja koiran kimppuun. Koira alkoi haukkua kovalla äänellä ja karkotti variksen. Näin variksen nousevan puuhun ja otin siitä kuvan.

- Nyt se varmaankin hyökkää minun kimppuuni, vitsailin miehelleni.

Tuskin olimme ehtineet ottaa montakaan askelta, kun varis syöksyi kimppuuni. Refleksinomaisesti huusin, ja varis lensi pois.

Tapasimme vähän matkan päässä kaksi ihmistä, miehen sekä naisen pienen poikansa kanssa, jotka tiesivät tämän variksen tavat. Mies sanoi hätyyttäneensä variksen pois päästään muutama tunti aikaisemmin, nainen sanoi kiertävänsä puiston sen kohdan, jossa varis on.

Onkohan variksella pesä jossain Hesperianpuistossa?
Se asustelee Mannerheimintien puoleisessa päässä vähän ennen Lallukan taiteilijakotia.

En ole aikaisemmin kohdannut näin aggressiivista lintua.
Posted by Picasa

En ymmärrä huivikieltoa

Ratsastuskoululla huivi päässä

Tultaisiinko minua sakottamaan, jos laittaisin tämän tai muun huivin päähäni Ranskassa tai muussa maassa, joka kieltää huivit?

Olen tässä kuvassa ratsastuskoululla Torontossa seuraamassa tyttäreni ratsastamista. Pidin kovasti tästä huivista. Se oli pehmeä, sen materiaali ei ärsyttänyt ihoani, joka ei kestä villaa. Olin ostanut sen Suomesta ennen Kanadaan lähtöäni ja käytin sitä myös hartioilla esimerkiksi matkoilla ollessani , kuvassa ensimmäisellä Tallinnan matkalla sama huivi, ehkä ollut hiusten suojana kun oli a bad hair day. Pidän huiveista. Minulla on niitä paljon, sillä ne ovat monipuolisia, ne suojaavat kurkkua tuulella, tuovat vaihtelua asuun. Ne ovat kauniita.

Vielä muutama vuosikymmen sitten naiset käyttivät Suomessakin yleisesti huivia. Se suojasi hiuksia auringolta ja lialta. Hiukset eivät menneet ruokiin keittiötöissä. Huivi sidottiin eteen tai taakse.

Torontossakin huivi oli harvinainen. Siihen aikaan eivät musliminaisetkaan käyttäneet siellä yleensä huivia. Toisaalta jotkin vanhoillisten juutalaisryhmien nuoret naiset käyttivät huivia, jonka he sitoivat niskaan ja jättivät pitkät kulmat heilumaan vapaina. Näin tekivät esimerkiksi venäjänjuutalaisen naapurimme tyttäret. Vanhemmat olivat eläneet Neuvostoliitossa uskonnottomina, mutta tyttäret korostivat uskontoaan. Se voi olla niinkin päin kuten naapurimme selostivat opetellessaan oman kadoksissa olleen uskontonsa harjoittamista.

Eräänä päivänä luokseni tuli Torontossa ihan kadun toiselta puolen vanha kaunis mies, joka tervehti minua kohteliaasti ja alkoi puhua jotain minulle täysin tuntemattomalla kielellä. Kun kerroin, etten ymmärrä, hän vaikeni. Hän pudisti päätään, ja näin kyyneleitä hänen silmissään. Mistähän hän luuli minun olevan kotoisin? Joltain kaukaiselta kotiseudulta, jonka tyttöjä muistutin? Tai ehkä omaa kauan sitten kuollutta äitiä.

Nythän huivista on tullut tietyn identiteetin symboli Euroopassakin. Tuskin kukaan muu kuin muslimi käyttää enää huivia paitsi suojaamaan pikkutyttöjä auringonpistokselta (Eihän se suojaa tärkeintä, kasvoja!). Miksi eivät muslimit saisi käyttää huivia? Usein huivit ovat kauniita ja tuovat väriä ja vaihtelua katukuvaan. Joillakin naisilla on suorastaan ylellisiä silkkihuiveja, joissa on kauniit kuviot.

En hyväksy myöskään uskonnollisten symbolien kuten ristin tai puolikuun käyttämisen kieltoa. Yritetäänkö meistä tehdä persoonattomia ja kulttuurittomia?

P.S. Kasvot kokonaan peittävä huntu ja muu naamioituminen on taas aivan eri juttu. Samoin pakottaminen käyttämään huntua tai muuta asua. Samoin terrori, jota nuoriso harjoittaa pilkatessaan niitä, joilla ei ole kulloinkin muodissa olevaa asua.