Kuvien järjestelyä ja pohdintaa turistina olosta

IMG_5998, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuvassa auto vuodelta 1896. Pietari-Paavali -linnoituksen museo.

Olen ottanut jälleen paljon kuvia. Tämä on jo seitsemäs päivä matkalla, ja neljä päivää on jäljellä. Koetan järjestellä ja siistiä valokuvia. Mieheni on mennyt Jusupovin palatsia ja sen ympäristöä tutkimaan. Aion tehdä sinne myöhemmin hänen kanssaan lyhyemmän kierroksen. Teimme näin Pietari-Paavali -linnoituksen kanssa, ja se systeemi toimi hyvin.

Matkoilla ymmärtää aina, miksi naiset ja miehet kilpailevat yleensä olympialaisissa eri sarjoissa. Aikaisemmin saatoin olla mieheni ja lasteni kanssa koko päivän kiertämässä jotain kaupunkia, välillä lounas- ja kahvitauot. Nyt kaksi tuntia kerrallaan on ihanne, kolme on jo rasittava. Lisäksi voi olla iltakävely jossain lähikaduilla, jonne ei tarvitse matkustaa metrolla.

Minusta sekä Berliinin että Pietarin metrot ovat rasittavia, sillä niissä joutuu kävelemään pitkiä matkoja, kulkemaan paljon portaissa ja Pietarissa lisäksi seisomaan pitkään rullaportaissa, sillä metro on hyvin hyvin syvällä. Viihdykettä suovat värikkäät mainokset ja matalalla äänellä lausutut venäjänkieliset kuuluutukset, joita ei ymmärrä, mutta jotka vaikuttavat siltä, että niiden lukija nauttii omasta äänestään ja kielensä kauneudesta.

Kummassakin kaupungissa näkee vanhan suurkaupungin kulttuurin: vaikka metro olisi kuinka täysi hyvänsä, aina nuoret naiset ja miehet antavat istumapaikan vanhemmille ihmisille.

Pietarissa 2012 ja 2013

Miami, USA

Miami, originally uploaded by Anna Amnell.

Värikollaasit 2012 Miami/USA
On niin pimeää, että jopa Floridan muistot himmentyvät.:)

Suuri koko/larger size

Kihlajaiset Intiassa

Kihlajaiset Intiassa
Originally uploaded by Anna Amnell
Kaunis intialainen pari kihlajaisjuhlassaan. Alemmassa kuvassa kihlajaisateria, jota syötiin Intian tapaan käsin. Valokuvaaja söi lusikalla, jotta kameran ulkokuoreen ei jäisi muistoja juhlasta.

Minulla oli Kanadassa intialainen tuttava, joka kertoi, että hänestä ei ole ollenkaan mukavaa syödä veitsellä ja haarukalla. Niistä jäi hänen mielestään metallinmaku suuhun.
Kuva suurempana

Tukholmassa odotellaan häitä

Vaikka vietin suurimman osan ajasta Tukholmassa keskiaikamuseossa ja Vanhassa kaupungissa, en voinut olla huomaamatta hääinnostusta, joka on vallannut kaupungin. Klikkaa kuvaa ja katso kuvia. Flickr toimii kovin jälleen kovin hitaasti. Siksi kuvia ilmestyy sinne vähitellen.

Osa kuvista menee Lucia Olavintytär -blogiin.

Laivamatka oli siinä mielessä erikoinen, että sekä meno- että paluumatkalla oli harvinaisen hyvä sää. Sai ulkoilla kannella ja ottaa valokuvia.



Häätunnelmaa oli luotu koivunoksilla ja huntukankaalla ainakin Vanhassa kaupungissa.

Värikollaasi: vihreä ja harmaa

Kuvat Trogirista paitsi maisemakuva, joka on otettu bussin ikkunasta matkalla Dubrovnik-Split. Värikollaasit: Harmaa ja vihreä Katso kuvaa suurena! Hyvää kesää!

Idän pikajuna: pysäkkinä Zagreb

Hotel Esplanade, Zagreb

Miltei vastapäätä Zagrebin rautatieasemaa keskuspuiston varrella on kaupungin hienoin hotelli Hotel Esplanade, joka oli heti valmistuttuaan eli 1920-luvulta asti eräs Idän pikajunan pysähdyspaikoista.

Olimme vuosi sitten Zagrebissa ja koska asuimme sukulaisemme luona, yösijaa ei tarvinnut etsiä. Hotel Esplanade on viiden tähden hotelli, joten sinne ei olisi ollut varaa mennä asumaan.

Siellä ovat yöpyneet muiden muassa Charles Lindberg, Orson Welles (jolle on nimetty sviitti), Stewart Granger, Woody Allen, Lawrence Olivier ja Vivian Leigh, Elizabeth Taylor ja Richard Burton - ja Agatha Christie, jonka kirja "Idän pikajunan arvoitus" on tuttu myös elokuvista.

Vuonna 1929 länteen matkalla ollut Idän pikajuna juuttui viideksi päiväksi lumeen 130 kilometrin päässä Istanbulista nykyisen Çerkezköyn kohdalla. Tämä tapaus innoitti Agatha Christien kirjoittamaan "Idän pikajunan arvoituksen".

Belgialainen Georges Nagelmackers perusti vuonna 1876 yhtiön, jonka makuuvaunuin ja ravintolavaunuin varustetut 1. luokan junat kulkivat Euroopassa. Yhtiön lippulaiva Idän pikajuna (Express d'Orient, myöhemmin Orient Express) alkoi kulkea kahdesti viikossa Pariisista Mustan meren rannikolle, josta höyrylaiva vei matkustajat Konstantinopoliin. Sinne oli suora yhteys jo vuodesta 1889 lähtien. Matka kesti 67,5 tuntia.

Ensimmäinen maailmansota keskeytti Idän Pikajunan toiminnan. 1920-luvulla vanhat puiset makuuvaunut ja ravintolavaunut korvattiin uusilla sinisen ja kullan värisillä teräsvaunuilla.



Zagrebin rautatieasema on ollut eräs Idän pikajunan pysäkeistä.
Sotien välillä toimi myös Simplon Orient Express reitillä Pariisi - Dijon - Lausanne - Milano - Venetsia - Trieste - Zagreb - Belgrad - Sofia - Istanbul. Time- lehti kertoo matkasta Idän pikajunalla vuonna 1935 ja dramaattisesta välikohtauksesta Zagrebissa.

Toinen maailmansota lopetti varsinaisen Idän Pikajunan toiminnan. Vuoden 1947 jälkeen Idän pikajunan korvasivat vähitellen Itä-Euroopan kommunistimaiden omat junat. Idän pikajuna kulki sen jälkeen vain lyhyempiä reittejä muualla Euroopassa.

Nykyään on mahdollista kulkea Idän Pikajunan reittiä monilla junilla.

Zagrebin asema esiintyy myös eräässä James Bond -elokuvassa, mutta ei näkyvissä todellisena, sillä sitä ei voinut elokuvan tekemisen aikoina kuvata. Aseman ruusunpunainen väri ei olisi sopinutkaan elokuvan karuun kohtaukseen kylmän sodan ajalta.

Agatha Christie matkustaa Idän pikajunalla British Museumin sivuilla oleva artikkeli kertoo, että kirjan syntymiseen vaikutti kirjailijan eräällä Orient Express -matkallaan kokema episodi: tulvan aiheuttama kahden päivän pysähdys Kreikassa ja junassa ollut kiinnostava kansainvälinen seurue.

Kokoa muistot albumeihin

Tein vaihto-oppilaana albumin, johon samalla tavalla laitoin valokuvia, kortteja ym. Sitä kirjaa on kivaa katsella. Monet asiat olisivat haihtuneet jo kauan sitten mielestä ilman sitä.

Eräänä jouluna kokosin lapsilleni pienet valokuva-albumit, joihin oli koottu parhaita kuvia. Negatiivien ja kuvien teettäminen tuli siihen aikaan hyvin kalliiksi. Lahjansaajien ilo korvasi rahanmenon.

Olemme tehneet myös kaikista matkoista ja asuinpaikoista albumit. Suomenlinna-albumiimme mieheni etsi "repliikit" Aku Ankoista.

Käytän nykyään suurikokoisia valokuva-albumeita. Ostan sellaisia myös kirpputoreilta ja teen niihin kirjaideoistani albumit, joita voisi sanoa myös leikekirjoiksi. 1500-luvun albumeitakin on jo monta. Ystävät ja sukulaiset tuovat matkoilta kortteja, museoiden pääsylippuja ja muuta pikkutavaraa, joita voin käyttää niihin.