Kolmen tunnin kiertely Pietarin ja Paavalin linnoituksessa oli viedä turistilta jalat alta.
Tuli mieleen Suomenlinna, joka on myös vanha linnoitus jossa riittää kiertämistä.
Linnoituksen kahvila-ruokalassa jalat palautuivat ennalleen ja teimme uuden seikkailun: palasimme kimppabussilla. Halpa ja hauska ratkaisu. Onneksi tunnistimme keskustasta erään maamerkin nimittäin Suomen konsulaatin "viisumikujan", ja sieltä ei ollut enää kovin pitkä matka majapaikkaamme.
Laitan myöhemmin kuvia kahdesta kohteesta, kirkosta jonne tsaariperheen jäsenet on haudattu ja erinomaisesta museosta, jossa on myös kauniita esineitä 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.
Aurora-blogissa on jo muutamia Jugend-tyyliä olevia (art nouveau) -esineitä ja Lucia Olavintytär -blogissa kuva tuohikirjoituksesta 1200-luvulta!
Myös kaikkea mitä eteen tulee:)
http://aurorakirjat.blogspot.fi (uusi jugend -lasimaalaus otsikkokuvana)
http://amnellinlucia.blogspot.fi
fi:n paikalla on välillä ru, en tiedä, milloin mitenkin.
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
tiistaina, syyskuuta 17, 2013
Olin ajatellut pitää päiväkirjaa
Olin ajatellut pitää päiväkirjaa tällä matkallani, mutta siitä ei ole tullut mitään. Käymme joka päivä jossakin, jos emme muualla niin kävelyllä jollakin läheisistä puistokaduista. Esplanaadien keskellä on vähän väliä tällaisia puistonpenkkejä, joille voi istahtaa ihailemaan vanhoja kauniita taloja, joita riittää.
Luen Hannu Mäkelän romaania Pushkinin enkeli ja tajuan, että hänen täytyy osata todella hyvin venäjää, kun pystyy suomentamaan Pushkinia. Tunnelma kirjassa on erinomaisen outo ja hauska. Pitänee pistäytyä kahvilassa, jossa Pushkin kävi viimeisenä elinpäivänään.
Luen Hannu Mäkelän romaania Pushkinin enkeli ja tajuan, että hänen täytyy osata todella hyvin venäjää, kun pystyy suomentamaan Pushkinia. Tunnelma kirjassa on erinomaisen outo ja hauska. Pitänee pistäytyä kahvilassa, jossa Pushkin kävi viimeisenä elinpäivänään.
maanantaina, syyskuuta 16, 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)