Näytetään tekstit, joissa on tunniste cars. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste cars. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, joulukuuta 18, 2015

perjantaina, lokakuuta 03, 2014

perjantaina, lokakuuta 25, 2013

Mennään bussilla Pietarissa

A bus in Saint Petersburg by Anna Amnell
A bus in Saint Petersburg, a photo by Anna Amnell on Flickr.
En tiedä, mikä tämä värikäs bussi oli.

Pietarin metro on aika kamala, sillä se on hyvin syvällä ja matkustaja joutuu seisomaan kauan rullaportaissa. Opin parin viikon aikana nojaamaan pietarilaisten naisten tavoin kaiteeseen.


2013-09-14 17.24.48

Tehokas metro on, kun kaupunki on niin valtavan suuri. Opimme käyttämään bussiakin, ja se oli hauskaa, sillä saattoi olla samalla sightseeing-ajelulla ja kaupunki alkoi tuntua tutulta, kun näki samat rakennukset moneen kertaan. Tarkoituksemme on oppia seuraavilla matkoilla uusi bussireittejä.


IMG_6487

Bussit ovat Pietarissa usein värikkäitä. On hyvin edullista käyttää kooltaan taksin ja bussin välimuotoa kimppabussia. Täytyy varata sopivaa rahaa. Kimppabussista voi jäädä pois milloin haluaa. Niissä on aina nuoria ihmisiä, jotka osaavat englantia ja neuvovat mitä tehdä. Hymyilemällä selviää, vaikka ei ole yhteistä kieltä. Tulimme esimerkiksi Pietarin ja Paavalin linnoituksesta keskustaan kimppabussilla. Odottelimme tavallista bussia, mutta eräs nainen neuvoi menemään kimppabussilla. Väsyneenä on parasta käyttää taksia ja varmistaa ensin taksa.


bussi

Bussipysäkin merkki majapaikkamme lähellä.


a car in Saint Petersburg

Pietarissa on isoja loistoautoja ja pieniä hauskoja autoja.


IMG_6492

Koko suku autoon!


IMG_6664

Pietarin söpöin auto. The cutest car in Saint Petersburg

maanantaina, syyskuuta 16, 2013

Vauhtihirmu

Vauhtihirmu by Anna Amnell
Vauhtihirmu, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Aika villi maalaus auton kyljessä. Onko näillä jokin erityinen nimi?

lauantaina, huhtikuuta 06, 2013

Our Dodge Aspen in Pennsylvania

Our Dodge Aspen in Pennsylvania

Ostimme tämän auton Kanadassa vuonna 1979. Sillä ajettiin keskimäärin 25000km vuodessa (yhteensä noin 200 000 km).

Teimme kesäisin pitkiä camping-matkoja eri puolille Pohjois-Amerikan mannerta. Pisin oli Missisipin matka, joka ulottui New Orleansiin (noin 7000km). Tälle yhdeksän vuotta palvelleelle todelliselle family car- autolle tuli Torontossa dramaattinen loppu.

Mieheni pysähtyi, kun suojatielle astui lapsi. Takaa ajoi kovaa vauhtia nuori mies punaisella urheiluautolla. Meidän auton runko vääntyi ja katto meni kiharalle ,ja auto vietiin kaatopaikalle. Mieheni selvisi pelkällä säikähdyksellä.

Opettelin ajamaan autoa Kanadassa, mutta en ajanut koskaan muutettuamme Torontoon. Suurkaupungissa oli kaistoja jopa 20. Se oli liikaa minulle.


Suhde autoon on usein hyvin tunteenomainen. Se johtuu varmaankin siitä, että auto on ollut ehkä mukana elämämme tärkeissä tilanteissa: sekä iloisissa että surullisissa.
Dodge Aspen oli hyvin käytännöllinen auto. Sitä ostettaessa oli tärkeää, että kaikki mahtuivat autoon kunnolla istumaan, varsinkin pitkäsäärinen esikoinen. Minä valitsin värin. Se oli mielestäni hyvin kaunis auto. Siihen liittyy monenlaisia muistoja - ihania lomamatkoja, sukulaisten vierailuja siellä Atlantin takana, lemmikkikissan vienti eläinsairaalaan sen jäätyä jonkun toisen ihmisen ajaman auton alle.
Sanottakoon, että meillä ei ole ollut koskaan omaa autoa Euroopassa. Helsingissä tulee toimeen julkisen liikenteen avulla.


This family car served us well. We made long camping trips around America.

torstaina, marraskuuta 03, 2011

Autot ja minä

Dodge Aspen, ainoa auto, joka meillä on koskaan ollut.

Minun kotonani ei ollut autoa. Asuimme pikkukaupungin keskustassa. Joka paikkaan pääsi hetkessä kävellen. Sukulaisten luo maalle mentiin linja-autolla.

Olin teini-ikäisenä vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa perheessä, jonka isä oli autokauppias. Piha oli täynnä Fordeja. Perheen käytössä oli koko ajan monta autoa. Koululaisilla oli autot. Monilla ne olivat suuria kuin laivat, usein avoautoja.

Poikaystäväni Suomessa, myöhemmin mieheni, kävi koulua autolla, isänsä vanhalla autolla. Se liittyy läheisesti seurusteluumme. Kuvaa on katsottu Flickrissä yli 10000 kertaa!

Minulla ei ole ollut koskaan autoa. Minulla ei ole edes ajokorttia, vaikka mieheni opetti minut ajamaan autoa, kun asuimme Kanadassa.

Meillä ei ole ollut Suomessa asuessamme koskaan autoa. Kanadassa meillä oli farmariauto, Dodge Aspen, jolla teimme pitkiä matkoja ympäri Amerikan mannerta.
   


Ostimme tämän auton Kanadassa vuonna 1979. Sillä ajettiin keskimäärin 25000km vuodessa (yhteensä noin 200 000 km).

Teimme kesäisin pitkiä camping-matkoja eri puolille Pohjois-Amerikan mannerta. Pisin oli Missisipin matka, joka ulottui New Orleansiin (noin 7000km). Tälle yhdeksän vuotta palvelleelle todelliselle family car- autolle tuli Torontossa dramaattinen loppu.

Mieheni pysähtyi, kun suojatielle astui lapsi. Takaa ajoi kovaa vauhtia nuori mies punaisella urheiluautolla. Meidän auton runko vääntyi ja katto meni kiharalle ,ja auto vietiin kaatopaikalle. Mieheni selvisi pelkällä säikähdyksellä.

Opettelin ajamaan autoa Kanadassa, mutta en ajanut koskaan muutettuamme Torontoon. Suurkaupungissa oli kaistoja jopa 20. Se oli liikaa minulle.

This family car served us well. We made long camping trips around America.

lauantaina, syyskuuta 03, 2011

Photo Friday. A yellow car


A yellow car, originally uploaded by Anna Amnell.
I have been told that this car is very similar to the hot rod that was in the movie American Graffiti from 1973.
I took the photo in Canada in 1980's.