Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
torstaina, toukokuuta 15, 2014
Venäläisvihaa
Enkelipatsas Jusupovin palatsin palmuhuoneessa. Palatsin sisustus on tyypillistä Viktorian ajan tyyliä: monia tyylejä samanaikaisesti. En ole nähnyt koskaan niin hienoja Viktorian ajan huoneita kuin tässä palatsissa. Suku olikin rikkaampi kuin Romanovit, tataarisuku, joka venäläistyi jo keskiajalla.
Kuulin, että nyt on muotia vihata veäläisiä, niitä samoja naapureita, joita niin monet kulttuurihenkilötkin jumaloivat kommunistiaikoina. Minulle on monesti sanottu, että olen venäläistenvihaaja, kun en ole voinut sietää Neuvostoliiton politiikkaa ja ythteiskuntamuotoa. Olen huomauttanut, että Aurora-kirjani kertovat venäläisen naisen ja suomalaisen miehen tytöstä sortovuosien aikana, jolloin suomalisten ja venäläisten väleissä oli ongelmia ja siitä, miten vaikeaa oli olla venäläinen Suomessa silloin. Kieltäydyn vihaamasta mitään rotua, kansaa tai ihmistä, vaikka hänen maaansa politiikka tai johtaja ei miellytä minua.
Juttelin eilen täällä Pietarissa bussissa erään naisen kanssa. Kun kerroin, että olen kolmatta kertaa siellä, hän sanoi: Te siis tykkäätte meistä (Englanniksi, hän oli käynyt englantilaista koulua). Sitten hän kysyi merkitsevästi: Mitä muutoksia olette havainnut? Hän hämmästyi, kun vastasin, etten ollut käynyt koskaan Neuvostoliitossa. Keskustelu jatkui, vaikka hän muisteli kaiholla vanhojen aikojen hyviä puolia ja sanoi pitävänsä Putinista. Hän kertoi kouluajoistaan ym. Oli asunut koko ikänsä siinä kaupunginosassa, jossa olen asunut Pietarissa käydessäni, leikkineensä ja hiihtäneensä Taurian palatsin (Tauride Palace) lähellä olevassa puistossa, jossa mieheni käy juoksemassa, kun käymme Pietarissa.
Elegantti sali. 1800-luvulla alkoi muodostua seurusteluryhmiä. Huonekalut eivät olleet enää seinien reunustoilla. Tässä huoneessa on myös ihastuttava divaani. Kuvia Jusupovin palatsista (karsimaton ja rajaamaton joukko kuvia)
keskiviikkona, toukokuuta 14, 2014
Loma jatkuu, kirjoittaminen myös
Loma jatkuu. On ystävällinen sukulainen, jonka luona saa asua ilmaiseksi, ja bussi kuljetttaa Pietarin ihmeisiin. Ensi viikolla odottavat historiallisten tyttökirjojen yhteispainoksen tekstit tarkastusta. Uusi kirjekuori kätki hyvä uutisen: sittenkin apuraha.
tiistaina, toukokuuta 13, 2014
sunnuntaina, toukokuuta 11, 2014
Värikollaasi 178: Kevät
Kohta alkavat kirpputorit ja niiden värikäs tavarapaljous.
Värikollaasi 178: kevät 2
Samoja värejä pietarilaisessa leikkipuistossa. (Kuva on otettu likaisen bussinikkunan läpi.)
Ja maalaus Venäläisen taiteen museossa. Valitettavasti taitelijan nimi puuttuu.
Klikkaa nuolia ja katso muita maalauksia.
Hyvää äitienpäivää ja terveisiä Pietarista
Eilen oli täydellinen kesäpäivä! Sitä mieltä olivat myös pesukarhu ja apina, näiden pietarilaistyttöjen lemmikkieläimet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)