My very old blog. Vuodesta 2005-
torstaina, huhtikuuta 23, 2020
sunnuntai, huhtikuuta 05, 2020
Kollaasi: hedelmien pesua koronan aikaan
Lääkäri neuvoo.
https://www.youtube.com/watch?v=TKx-F4AKteE&feature=youtu.be&fbclid=IwAR3gL5hvkRUUT0tsu52u5UsHmT30rW6PWiO4N6T9QK6yJNnPsRUsUxoXwa0
perjantaina, huhtikuuta 03, 2020
Blogisisko ® Anna Amnell: Haastattelu Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n Rovins...
Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.
1. Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?
Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.
Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.
Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.
2. Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi.
Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?
Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä. Lähteinä ovat tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.
Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria. Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.
Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten. Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.
Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia. Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.
3. Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?
Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.
Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.
4. Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?
Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin. Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa? Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.
5. Miten markkinoit kirjaasi?
Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.
Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.
Rovinssi on Suomen maakuntakirjailijat Ry:n lehti.
Blogisisko ® Anna Amnell: Haastattelu Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n Rovins...: Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30...
sunnuntai, maaliskuuta 08, 2020
Naistenpäivää vietettiin Amerikassa jo 1909
Hyvää naistenpäivää! Tänään muistan May Wood Simonsia, jota voidaan sanoa naistenpäivän äidiksi. https://www.epl.org/womens-history-month-may-wood-simons/
May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois, sillä May Wood Simons oli alkujaan sosialisti, mutta luopui sosialismista, sillä hän koki, että se ei ajanut naistenoikeuksia. Hänen miehensä Algie Martin Simons erosi myös sosialismista Leninin vuonna 1917 muodostaman hirmuvallan jälkeen.
Naistenpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 1909 . Sitä vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä. Myöhemmin taloustieteen tohtoriksi Evanstonin yliopistossa väitellyt May Wood Simons toi idean vuonna 1910 Kööpenhaminan kansainväliseen kokoukseen, josta naistenpäivän idea levisi Saksaan ja muualle Eurooppaan ja vuonna 1911 vietettiin ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää.
lauantaina, maaliskuuta 07, 2020
Pelmenit
Koristeellinen reki GUM-tavaratalossa Pietarissa. Tällä ei lähdetty rekiretkelle pakkasilla. Evästynnyrillekään ei olisi ollut tilaa. Photo by Anna Amnell
Tänään poikani kertoi, että sana 'pelmeni' on suomensukuista kieltä ja tarkoittaa 'korvaleipää'. Alkuperäinen resepti lienee Aasiasta. Meille pelmeni on ollut venäläinen ruokalaji, ja se sopi hyvin varsinkin opiskeluaikojeni lempikirjallisuuteen elli Tsehoviin. Olen aina pitänyt venäläisestä kulttuurista yleensä, samoin ihmisistä, vaikka sen naapurivaltakunnan politiikka ei ole koskaan ollut minulle mieleen. Laitoin opiskeluaikana usein pelmenejä, sillä opiskelija-asuntolamme keittiö oli primitiivinen: kaasua vuotia hellasta - täytyi pitää keittiönikkuna auki ruokaa laittaessa. En käyttänyt uunia. Pelmenit toivat mielikuvia rekiretkistä, joita romaanien henkilöt tekivät talvipakkasilla. Eväinä oli heillä pelmeneitä jäisinä tynnyreissä. Pelmenit valmistetaan ja lämmitetään keittämällä. Laitoin niitä teen kanssa nautittaviksi, myös vierasvaraksi. "venäjään sana [pelmeni] on lainattu permiläisistä kielistä: komin ja udmurtin пельнянь (pel'n'an'). Permiläiset kielet ovat suomalais-ugrilaisten kielten alaryhmä."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)