Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anna Amnell. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anna Amnell. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, huhtikuuta 23, 2016

Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat 25-vuotta


Vaahteralaakson Aurora. 1. osa yhteisnidoksesta

Vaahteralaakson Aurora (ISBN 978-952-286-355-3) 
sisältää kirjat: Aurora Vaahteralaakson tyttö, Aurora ja Pietarin serkut ja Aurora ja Villikyyhkysten aika. 

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora sisältää kolme ensimmäista Aurora-kirjaani. Sitä on myös e-kirjana. Joihinkin kirjastoihin sitä on tilattu aikuisten osastolle, sillä se on melkein 400 sivua ja siinä on lopussa kirje Lukijalle, jossa kerron kirjasarjan synnystä. Minusta se sopii hyvin lahjaksi kaikenikäisille historian ja tyttökirjojen ystäville. Ehdit tilata sen äitienpäiväksi.:) 
Julkaisin Ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa vuosina 1991-1995 nimellä Pirkko Pekkarinen. Kun otimme koko perhe käyttöön sukunimen Amnell, aloin kirjoittaa nimellä Anna Amnell. Siinä yhtyivät äitini etunimi ja mieheni äidin sukunimi. Lisää naisenergiaa, sanottaisiin nykyään. 1990-luvulla ilmestyneet kirjat ovat olleet jo kauan sitten loppuunmyytyjä. Niitä voi löytää vielä kirjastoista, nettikirjakaupoista ja kirpputoreilta.

Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat 25-vuotta: Olen ollut siitä iloinen, että kaikki kirjani ovat olleet lukudiplomilistoilla eri puolilla Suomea. Lucia Olavintytär -kirjat ...


perjantaina, maaliskuuta 11, 2016

Maanviljelijöiden mielenosoitus

Finnish farmers in Helsinki

Finnish farmers brought 600 tractors to the Senate Square.
Juuri päättynyt Senaatintorilla on Maanviljelijöiden mielenosoitus: yli 3000 maanviljelijää ja 600 traktoria. Puhujina mm pääministeri Juha Sipilä, valtiovarainministeri Alexander Stubb ja maatalousministeri Kimmo Tiilikäinen ja tietenkin maanviljelijöitä.

image

Rauhanomainen koko tapahtuma. Heillä näytti olevan hauskaa kaupungilla. Ei synkkää tunnelmaa.
image


young farmers ask: Is there any future for us?

Onko meillä tulevaisuutta? kysyvät nuoret maanviljelijät.

maanantaina, helmikuuta 01, 2016

Kirjojani on äänikirjoina

Aurora ja Lucia -kirjat

Klkkaa kuva suureksi
Näkövammaisille ja niille, joilla on muita vaikeuksia lukea, on saatavissa ilmaiseksi Celian äänikirjoja. Voitte pyytää neuvoa kirjastostanne. Kirjani ovat nuortenkirjaluetteloissa, mutta sopivat yhtä hyvin aikuisille, varsinkin historiasta kiinnostuneille aikuisille. Yllä olevassa kollaasissa on myös Aurora ja Molly.

Lucia -kirjoja on äänikirjoina.
https://www.celia.fi/…/pa…/kirjavinkkeja-5-6-luokkalaisille/
Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö
äänikirja 239322
Anna Amnell: Pako Tallinnaan
äänikirja 239342



Ne ovat myös lukudiplomikirjoja- Kunnari/aikamatka
http://www03.oph.fi/netlibris/matilda_aikamatka.asp
Blogiystävälle kiitos vihjeestä!

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika
äänikirja
Vaahteralaakson Aurora -yhteisniteeseen alkujaan alkujaan 1990-luvulla ilmestyneet Aurora-kirjat täällä.
https://ws234.celialib.fi/scripts/intro2.dll

perjantaina, tammikuuta 08, 2016

Lumen aika

Helsinki

Lumen aika muuttaa kaupungin satumaaksi
Osallistun tällä Pieni lintu-blogin haasteeseen
Tammikuu Makrotex
Tervetuloa tammikuu!


Snow mommy and her snow child

Ja meidät meidät lapsiksi jälleen

Helsinki-Cathedral-2010

Lumi voi yllättää meidät ylenpalttisuudellaan


039 The Opera House, Helsinki

Se pehmentää modernin arkkitehtuurin tehdasmaisuutta

Korkeavuorenkatu snow

Lumi siirtää meidät menneen ajan pehmeään kauneuteen
Näkymiä ikkunastamme kahdenkymmenen talven ajan.


Johanneksen kirkon puisto, ensilumi

Luminen Johanneksenkirkon puisto


Kaunis sisäpiha Töölössä

Luminen sisäpiha Karelia-korttelissamme


6395536421_6786c77b9a_o-2

Tammikuun paras päivä on tyttäremme Mimin syntymäpäivä.
Photo: Aune Kämäräinen



Helsinki Jan 12th, 2016 

Helsinki tänään 12.1.2016

P1120511

perjantaina, lokakuuta 23, 2015

Kirjojen värittämistä 2015 ja 1500-luvulla


Illustration: Matti Amnell

Värityskirjat ovat muotia , mutta aikuiset kirjoissa olevien kuvien värittäjinä eivät ole ole uusi ilmiö.

Keskiajan käsikirjoituksiin piirrettiin kuvia, ja ne väritettiin kauniisti. Vielä 1500-luvulla kopioitin vanhoja käsikirjoituksia.

Vanhojen käsikirjoitusten kopioiminen  ja värittäminen on Lucia Olavintyttären isän harrastus, oikeastaan ammatti, jonka entinen munkki oli oppinut ulkomailla luostarissa ollessaan. Niitä myymällä hän hankkii naimisiin mentyään opiskelurahat pojilleen, jotka hän lähettää Wittenbergin yliopistoon. Hän hankkii silmälasitkin ulkomailta:

"Kun Olavi oli ostanut ulkomailta nuo ihmeelliset hiotut lasinpalat, hän oli tuntenut olevansa kuin sokea, joka oli saanut näkönsä takaisin. Hän oli alkanut taas kopioida pergamentille vanhoja kirjoja niin kuin nuorempana ollessaan luostarissa. Hän oli opettanut Lucian ja pojat värittämään kuvia. Lucia oli siinä erityisen taitava.

Vaikka oli saatavana kirjapainossa painettuja kirjoja, monet halusivat yhä käsinkirjoitetun, kauniilla kuvilla koristetun kirjan. Olavi kävi myymässä kirjojaan Rostockissa ja Lyypekissä asti."

Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö. Lasten keskus 2004 Kuvitus: Matti Amnell


Lucia oppii auttamaan isäänsä ja kehittyy taitavaksi:



Värittäessään Lucia eli maailmassa, josta oli kuullut ja lukenut tarinoita. Kuvien ja laulujen maailmassa kukkien värit hehkuivat, suihkulähteet solisivat, valkotorniset linnat kohosivat vuorilla, peurat kumartuivat juomaan purosta raikasta vettä ja laivojen purjeet pullistuivat merituulessa. Trubaduurit lauloivat hoveissa ja talonpoika maata kyntäessään.

Puutarhoissa oli hyvälle tuoksuvia hedelmiä ja satakielen laulua. Siellä oli riikinkukkoja, jotka laahasivat värikkäitä pyrstöjään ja levittivät ne laajaksi viuhkaksi.



Mutta siinä maailmassa oli myös sotatorvien ääntä ja tuskasta valittavia sotahevosia, joiden selästä miehet syöksyivät maahan. Tulta syöksevät lohikäärmeet halusivat nielaista nuoria tyttöjä kitaansa. Pilviä hipovan korkeiden katedraalien ja linnojen katoilta syöksyi kohisten sadevettä räystäiltä kurkottavien gargoilien avoimista kidoista. Lucia värisi eläessään ajatuksissaan tätä toista elämää.

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013 BoD, sivu 16

Tätä kirjaa on myytävänä Helsingin kirjamessuilla Books on Demandin osastolla 6f94 hallin keskiosassa, samoin myös 1990-luvulla ilmestyneiden Aurora-kirjojeni yhteisnidettä Vaahteralaakson Aurora, joka ilmestyi viime vuonna. Sitä on myös e-kirjana.




keskiviikkona, toukokuuta 27, 2015

Esiliina etehen lapsellesi laita

Pirkko, koululainen

Löytyi luokkakuva, jossa minulla on esiliina edessä.  Esiliina oli aina puhdas, useimmiten vastasilitetty ja tuoksui hyvälle. Esiliinan  taskussa oli puhdas kangasnenäliina. Parasta oli, että äidillä oli tapana lausua esiinaa päälleni pukiessaan:

Esiliina etehen lapsellesi laita,
lialta se vaattehet varjella taitaa.

Kun menin oppikouluun, jotkut naapurit sanoivat äidille: Turhaan laitatte tyttöjä oppikouluun, olisit ostanut ennemmin itsellesi turkin. Mutta äiti olisi halunnut itsekin käydä koulua ja opiskella. Äidin kotona oli yksitoista lasta, ja koulu oli kaukana. Hän sai käydä koulua vain kaksi vuotta, jona aikana hän suoritti neljän luokan kurssin. Kouluaikana hän oppi yleistiedot ja hyvän lukutaidon, josta hänelle oli iloa koko loppuelämäksi.

Musiikki oli äidille kaikkein läheisin. Se piti hänet iloisena ja myönteisenä monista vaikeuksista ja köyhyydestä huolimatta. Aina kun äiti oli käymässä meidän luona Helsingissä, meillä oli kotikonsertteja. mieheni säesti, ja he lauloivat yhdessä. Laulujen skaala oli suuri: Kallavesj-laulusta kansanlauluihin ja virsiin.  Äiti kuunteli radiosta myös klassista musiikkia, yleensä yksinlaulua. Kävimme yhdessä katsomassa oopperan Viimeiset kiusaukset Helsingin Vanhassa oopperatalossa. Äiti osasi ulkoa myös nuoruutensa vanhojen suomalaisten elokuvien suosikkilaulut, joita hän lauloi keittiössä töitä tehdessään.

Laulua harrastavien ihmisten tavoin äitikin säilytti muistinsa vanhuuteen asti hyvänä. Hän kuoli 97-vuotiaana, ja vielä viikko ennen kuolemaansa hän kertoi minulle sairaalassa yksityiskohtaisesti, millaisia vaatteita hänellä oli ollut nuorena. Eräs lempiasu oli musta, ja siinä oli leuan alla keltainen rusetti, jossa oli mustia täpliä.

Mallu ja Anna Kaisa tekevät karjalanpiirakoita. Huomaa, että verhoy, mekot ja huivit ovat kaikki Marimekkoa.

Äiti leipoo karjalanpiirakoita keittiössä korkean ikkunan edessä puutalossa. Ikkunalaudalla on paljon kukkia, verhot ovat marimekkoa, samoin äidin mekko ja huivi. Anopillani oli samaa kuviota oleva marimekko. Alkuaikojen Marimekon kauniit, tyylikkäät kuviot ja kauniit värit toivat iloa arkeen ja juhlaan.

Äiti muisti ulkoa myös kaikki sadut, tarinat ja lorut, joita oli koulussa oppinut ja kuullut opettajan lukevan ääneen.Vanhan ajan ihmisten ja vanhan ajan kirjailijoiden tavoin äiti käytti niitä koko ajan joustavasti ja luovasti puheessaan. Se tuo minulle tuttuuden tunteen, kun luen englanninkielistä kaunokirjallisuutta tai sanomalehtiä: esimerkiksi  King James - englanti elää edelleen englannissa lukemattomina sanontoina, ja sitä pidetään arvokkaana henkisenä perintönä, jolla on ollut tärkeä osuus englantilaisen kirjallisuuden suruuden syntymisessä.

Meillä ei luettu ääneen, mutta äiti lauloi aina työtä tehdessään, ja kun olimme pieniä, hän lausui meille ääneen koulussa oppimiaan loruja ja satuja hiukan muunneltuina: Olipa kerran kaksi lasta. Tutteli ja Putteli. Tutteli oli tyttö ja Putteli oli poika.. ( Parempi tie - Topelius: Pikku Lauri ja muita satuja). Rakkain oli "Hiiri metsähän menevi, lyhyt jalka lynkyttävi" (Hiiri ja katti).


(family stories, familystories, henkinen perintö, laulut, runot, sadut, Iisalmi, koulut, Pirkko Kolehmainen, vaatteet, äitini, elämänilo, Anna Kolehmainen, Anna Amnell, Marimekko, muisti, esiliina, pallokuviot, täpläkuviot)

lauantaina, helmikuuta 14, 2015

Helsingin Sanomat : Omakustanteet: Vaahteralaakson Aurora sekä Lucia ja Luka mukana


Sain ystävänpäiväksi muutaman rivin mainintaa Hesarissa. Kuvassa aloitteleva ja optimistinen Anna Amnell vuonna 1991

”Omakustanteeseen voi päätyä myös silloin, kun alkuperäinen kustantaja ei enää halua ottaa kirjasta uusia painoksia tai jatkaa sarjaa.
Esimerkiksi Anna Amnell on julkaissut BoD:n kautta yhteisniteen Vaahteralaakson Aurorasta kertovista tyttökirjoistaan sekä jatkanut kyynäränmittaisen Lucia-tytön myöhempiä vaiheita.
--
Omakustantaja joutuu myös venymään moneksi: kirjailijan ja kuvittajan työn lisäksi on hallittava yritysjohtajan, graafisen suunnittelijan, oikolukijan, markkinoinnin, viestinnän, myynnin, logistiikan ja postittajan taidot.
Nykyään tiedotukseen käytetään sekä sosiaalista mediaa että vanhanaikaista puskaradiota. Anna Amnell perusti omakustanteilleen blogit, joiden kautta hän tekee kirjoja tunnetuksi.”
Päivi Heikkilä-Halttunen: Lastenkirjaomakustanteena vai yhteisörahoituksella? Kun isoilla kustantamoilla on tiukempaa, lastenkirjailijat ja kuvittajat etsivät uusia tapoja saada töitään esiinHS/KULTTUURI 14.2.2015

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1423811823911?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1
katso myös
Aurora-kirjat 1991-1999 ja 2014: esittely ja otteita kirja-arvosteluista

Lucia ja Luka : kirjan esittely ja kirja-arvosteluja

Firenzestä Turkuun : Näin syntyivät Lucia-kirjat.

Haastattelu Hesarissa vuonna 1996 Aurora-kirjoista [Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen]


keskiviikkona, helmikuuta 04, 2015

Samalla tontilla Runebergin kanssa



Iso Roobertinkatu 17-19 (Klikkaa kuvaa suuremmaksi)
Asuin ensimmäisenä opiskeluvuonna Iso Roobertinkadulla varatuomariperheen alivuokralaisena pienessä palvelijanhuoneessa. Olin tietämätön siitä, että huoneeni ikkunasta näkyvällä sisäpihalla oli ollut 1800-luvulla pieni puutalo, jossa asui alivuokralaisina kolme opiskelijapoikaa, joista kuullaan vieläkin:

"Runebergin ensimmäinen asunto [vuonna 1828] oli pienessä puutalossa, joka sijaitsi pihan puolella Iso-Roobertinkatu 17:ssä. Talon omisti kirvesmies Bergman. Kolmen huoneen asunnossa asui samaan aikaan Fredrik Cygnaeus ja joitakin viikkoja myös J. W.  Snellman ennen lähtöään kotiopettajaksi Vihtiin. Iso-Robertinkadulla Runeberg kirjoitti muun muassa runot "Saarijärven Paavo" ja "Tuli tyttö luota armahansa". (runeberg.net)

Tästä talosta on kirjoittanut talohistorian Tero Halonen, joka on filosofian tohtori ja historiantutkija Helsingin yliopistossa. Kirjan alkuosassa sivuilla 1-16 Halonenkertoo ajasta en nen nykyistä taloa. Siitä selviäää, että Runeberg oli tuolloin jo filosofian kandidaaatti. Kirjassa on arvokas kuvitus, kyös yksityiskohtia täst Gustaf Estlanderin suuunnittelemasta Jugend-talosta.

Minuakin pyydettiin muistelemaan. Opin kirjasta, että opiskeluaikanani helsinkiläiset pitivät rasitteena ja ikävänä velvollisuutena opiskelijavuokralaisten pitämistä.Pakko oli, kun oli niin vähän asuntoja.


Ks kirjan tiedot
https://www.finna.fi/Record/jykdok.1267740?lng=en-gb

Lue myös kotisivublogini  suosituin kirjoitus:
Runebergin "Sua lähde kaunis katselen" koulussa kuorossa laulettuna on eräs eräs kauneimpia lapsuusmuistojani. Sekä sanat että sävel koskettivat minua niin syvältä, että piti pinnistää, ettei tullut kyynel silmään.
En varmaankaan tiennyt, kuka laulun oli kirjoittanut. Sen kirjoittaja oli minulle samanlainen kuin minäkin: hänellä oli lähde, ja minullakin oli lähde.
Minun mummmoni laittoi aina puhtaan esiliinan, kun lähdettiin lähteelle... lue lisää

Runebergin kotimuseo Porvoossa (kuviani ja selostus)

sunnuntaina, joulukuuta 14, 2014

BoD:n verkkokauppa toimii nyt


Klikkaa kuva suuremmaksi

Books on Demandin verkkosivut ovat uudistuneet nyt myös suomeksi. Verkkokauppakin toimii sopivasti jouluksi.Voit tilata BoD:n julkaisemia kirjoja suoraan Bod:lta. Sivuilla näkyvät tiedot kirjailijasta, kirjoista ja otteita kirja-arvosteluista.oD:ta. BoD - Anna Amnell

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2014

Värikollaasi 201 Colour collages

värikollaasi-201-green

Vihreä seinä kotikorttelini toisessa päässä ja peikonlehti keittiössäni.
I see this green wall when I walk around the block where I live.

Värikollaasi 201


tiistaina, syyskuuta 16, 2014

Famous Classmates. Kuuluisia luokkatovereita

Sadie Hawkins Day

Sadie Hawkins Day is celebrated in the USA on the Saturday that follows November 9.
A page from my AFS-year scrapbook.

Sadie Hawkins Day'n viettäminen perustuu sarjakuvaan "L'Abner". On myös Broadway-näytelmä, jonka näin New Yorkissa Broaway-teatterissa.
Olen alkanut kuvata vanhaa leikekirjaa vaihto-oppilasvuoden ajalta.

Suomessa moititaan usein amerikkalaista koululaitosta, mutta tulokset kertovat hyvää. Ajattelen omien luokkatovereitteni menestystarinoita. Esimerkiksi Billingsin lukiossa oli erinomainen kirjallisuuden ja draaman opettaja Mr. Fredrick Miller. Huomasin äskettäin, että eräästä koulutoveristani oli tullut teatteritieteen professori, mutta hän on myös suunnitellut huvipuistoja, tiedekeskuksia ja museoita eri puolilla maailmaa. (Jack Rouse)

 Saman englanninopettajani oppilaista toinen päätyi tunnetuksi elokuvanäyttelijäksi oltuaan suurimman osan uraansa Shakespeare-näyttelijä.  Muistan hänet iloisena ja hyväsydämisenä poikana, joka kirjoitti koulun vuosikirjaani minulle hauskan hassut säkeet. En ollut lukenut niitä vuosikymmeniin! Hän näytteli kaikissa koulumme näytelmissä, mm The Mousetrap.

Katsoin netistä olisiko tästä luokatoverista mitään tietoja ja huomasin, että hän oli ollut kaikki nämä vuosikymmenet hyvin tunnettu.

Stanin ääni on tullut amerikkalaisille tutuksi mm National Geographic -luonto-ohjelmien sekä  Barack Obaman vaalimainosten äänenä. Hän lukee netissä Shakespearea, ja eräs elokuvien kuuluisimmista puheista on hänen puheensa Amerikan presidenttinä sci-fi-elokuvassa Armageddon (1998). En ole nähnyt hänen elokuvistaan kuin muutaman enkä tajunnut silloin, että hän näytteli niissä. En ole tavannut häntä kouluaikojen jälkeen.

Olen alkanut kuvata vanhaa leikekirjaa vaihto-oppilasvuoden ajalta. Olen kertonut jo aikaisemmin Fredistä, joka opetti minut tanssimaan rokkia ja valmensi minut siten tapaamaan kohtaloni, tulevan mieheni. Ylinnä olevassa kuvassa Fred ja minä olemme pukeutuneet intiaaniasuihin Sadie Hawkins-tanssiaisia varten. Harjoittelimme AFS-perheeni kodissa, AFS-äitini, pianisti, soitti ja Fred treenasi minua.

Tapasin Fredin joka päivä, sillä olimme samassa taideluokassa, pulpettimme olivat vierekkäin (kutakin oppiainetta oli viitenä päivänä viikossa) . Hän oli ollut AFS-sisareni hyvä ystävä, ja tavallaan perin hänet. Olimme oikein hyvät ystävät. Mitään poikaystävää minulla ei ollut Amerikassa.

Vasta nähtyäni monta vuosikymmentä myöhemmin elokuvan Waterloo  (Prince of Brunswick,  sivuosa elokuvassa Waterloo) tajusin, että Fred oli komea. Hänellä oli koulussa aina rumat isot silmälasit, joiden taakse hän piiloutui. Hänelle oli ominaista raikuva nauru. Hän huiputti minut kerran puhelimessa näyttelemällä olevansa venäläinen emigrantti.

Fredistä tuli ammattitanssija ja näyttelijä, joka esiintyi Broadwaylla, teki pienen kierroksen Italiassakin, kun sai mm sivuroolin Waterloo-elokuvaan, palasi New Yorkiin, jossa päätyi lopulta leikkikalusuunnittelijaksi mm Mattelin tehtaalle ja suunnitteli kuuluisia filmimitähtiä (mm Cher, Elizabet Taylor) esittäviä nukkeja, joista on tullut kalliita keräilyesineitä. Niistä maksetaan paljon hyväntekeväisyyshuutokaupassa.

Kirjoitin tähän blogiin jo vuonna 2006 : Kohtalona Rock Around the Clock


maanantaina, elokuuta 11, 2014

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014. Kansi ja info


Info på svenska Kirjasampo.fi

Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika ), Books on Demand. 2014
Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos vuosina 1991-1995 ilmestyneistä Aurora-kirjoistani.
Kirjan lopussa on kirje lukijalle.)
Tämä kirja sopii sekä lapsille (noin 8 vuotta ja sitä vanhemmille) että aikuisille.
Kirjastoihin lastenkirjaosastolle ja aikuisten osastolle
Merkintä L842 puuttuu kannesta, sillä BoD laittaa vain ISBN:n
Tilaukset; 

AdLibris.com, iBookstoresta, CDon.com, Amazon, Cdon.com

Myös E-kirjana

http://cdon.fi/e-kirjat/anna-amnell/vaahteralaakson-aurora-30245397


Tekijä: Amnell, Anna
http://www.nuorisokirjailijat.fi/amnell-anna.html
Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell; Institute of  Migration Archive
Julkaisutiedot:   Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)
ISBN: 978-952-286-355-3
sähköpostiin
Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014
Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika
Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Aurora-kirjojen kannet (1991-2014, kansio Flickrissä)
Kieli: suomi
Aineistolaji: kirja / kirja
Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21
Muu nimike:
Aurora 1-3
Asiasanat:
1903, 1905, 1906, 1900-luvun alku

Aurora Koivu, fikt. ,
Vaahteralaakso, fiktio.
romaanit,
historialliset romaanit,
tyttökirjat,
nuortenkirjallisuus,
kaunokirjallisuus,
rakastuminen,
koulu,
kiusaaminen,
taideopiskelu,
siirtolaisuus,
kanadansuomalaiset,
Kanada,
Toronto,
Helsinki,
sortovuodet,  
suurlakko
kansainvälisyys,
laaksot,
luonto,
kummitukset,
matka valtameren yli


Ilmaiset arvostelukappaleet kirjabloggaajille ja toimittajille. 

Voit pyytää myös kirjastoasi tilaamaan sen.
lue myös, mitä Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa
http://www.hs.fi/paivanlehti/kulttuuri/Lastenkirja+omakustanteena+vai+yhteis%C3%B6rahoituksella/a1423811823911

tiistaina, heinäkuuta 29, 2014

Kirjoittaminen 2014




Heinäkuun helteestä huolimatta asiat menevät eteenpäin. Sain mallikirjan Aurora-kirjojen yhteispainoksesta ja käyn läpi lähdeteoksia seuraavaa kirjaa varten. 

Mallikirjan nähtyäni, voin antaa painoluvan kirjalleni. Mallikirja oli ihan kunnossa, joten kaikki on hyvin. Kirja ilmestynee ensi kuussa.

tiistaina, heinäkuuta 08, 2014

Kirjailija ja kirja



En voi kuvitella elämääni ilman kirjoja. Kirjoittaminen alkaa jo lapsuudessa, vaikka kirjailija alkaisi kirjoittamisen vasta vähän ennen kuolemaansa. Kirjailijat lajitellaan, ja leimautumisesta on vaikeaa päästä eroon. Niinpä minua pidetään varmaankin aina vähän höpsönä naisena, joka kirjoittelee perinteisiä historiallisia tyttökirjoja -  jotka ovat monissa muissa maissa vielä eräs normaali kirjallisuudenlaji. Uuden genren valitseminen ja siihen siirtyminen on kaikin tavoin vaikeaa. Johtuuko se siitä, että kirja valitsee kirjailijan eikä päinvastoin?

IMG_0009