Äiti Eurooppa, naisellisuuden voitto

Culturalpeadria network
Sebastian Munster Europa 1544


Meille sana ja käsite Europpa ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ne tulivat yleisiksi vasta renessanssin aikana, kertoo John Hale kirjassaan "The Civilization of Europe in the Renaissance". Sitä ennen oli puhuttu "kristikunnasta".

Eurooppa on ainoa manner, jonka nimi liittyy kreikkalaiseen mytologiaan. Eurooppa oli Tyroksen kuninkaan tytär. Jupiter oli tarkkaillut Olympos-vuorelta Eurooppa-neitoa ja pannut merkille hänen kauneutensa. Rakastunut Jupiter ui valkoisen härän muodossa meren rannalle, jossa Eurooppa oli hovineitiensa kanssa.

Firenzeläinen oppinut ja runoilija Angelo Poliziano kuvittelee, kuinka valkoinen härkä ryöstää Euroopan tuulen tuivertaessa hänen kultaisia hiuksiaan ja mekkoaan. Eurooppa pitää kauhuissaan kiinni toisella kädellä härän sarvista ja toisella sen selästä seuraneitien huutaessa "Eurooppa, tule takaisin!".

Jupiter tuo Euroopan Aasiasta Kreetalle, muuttuu mieheksi ja hedelmöittää Euroopan. Näin saivat alkunsa eurooppalaiset. Euroopan tarina oli keskiajalla tunnettu Ovidiuksen Muodonmuutoksista, mutta alkuperäinen tarina siistittiin.

Euroopan syntytarinassa on seksiä, väkivaltaa, meren kuohuja ja luonnonkauneutta, kuvaa Hale. Siitä tuli suosittu kuvauskohde. Kuuluisin on Titianin Euroopan ryöstö (engl. "Rape of Europa") vuodelta 1562.

Jotkut pitivät sopivampana keskiaikaista legendaa, jonka mukaan Nooan pojat jakoivat maailman vedenpaisumuksen jälkeen keskenään, ja Jafet sai Euroopan. Ranskalainen 1500-luvulla elänyt oppinut Guillaume Postel oli sitä mieltä, että Euroopalle pitäisi antaa siksi nimi Japetie. Mutta naisellisuus voitti, ja kartoissa Euroopalle annettiin naisen muotokin. Espanja ja Portugal olivat hänen kruununsa. Pohjolasta tuli vain hameenlieve.

Kollektiivista terapiaa

Ensimmäinen kuva.

Sitemeter näyttää, että minullakin oli täysin poikkeuksellinen kävijämäärä (visits yli 500, pageviews 1000) kuluneella viikonlopulla parina päivänä. Se johtui siitä, että satuin seisomaan ikkunan ääressä ja näkemään savun tuprahtavan taivaalle Helsingin ydinkeskustassa ja kasvavan rumaksi mustaksi patsaaksi, jonka vaiheista otin valokuvia digikameralla kuten tuhannet (sadat tuhannet?) muutkin. Kävin itsekin katsomassa muiden kuvia tästä harvinaisesta tuhopoltosta, joka kertoo Suomen muuttumisesta konkreettisella tavalla. Valokuvien ottaminen ja niiden katselu sekä asiasta puhuminen ja lukeminen on ollut kollektiivista terapiaa.

Tällaistahan näkee vain suuronnettomuuksissa ja sodassa. Olen nähnyt viimeksi Kyproksen sodassa samanlaista. Nyky-Suomesta kertoo paljon se, että tämän suuren tuhopolton jälkeenkin sytyteltiin tulipaloja eri puolilla Suomea "huvikseeen" ja etenkin se, että monet ovat puolustaneet rikoksen tekijää/ tekijöitä. Onko se merkki siitä, että ei todellakaan uskota enää olevan oikeaa ja väärää? Jos niin on, Suomestakin on tullut turvaton maa. Sillä on tietenkin monenlaisia seurauksia.

Mutta miksi laskuri oli poissa koko päivän ja miksi karttakaan ei näyttänyt vierailijoiden määrän nousua? Olivatko ne täysin ylikuormitettuja? Ja mitä tarkoittavat nuo sitemeterin 'visit' ja 'pageview' -termit?