Ruotsin kielen tarpeellisuudesta

Nordiska Museet :

 Täälläkin on osa historiaamme, sillä olimme monta sataa vuotta osa Ruotsia. Se on fakta, joka täytyy tunnustaa. Emme voi pyyhkiä pois osaa menneisyydestämme. Olimme jo silloin osa Eurooppaa.

Jos ruotsi tulee valinnaiseksi aineeksi kouluissa, syntyy Suomeen pieni elliitti, joka osaa ruotsia, ruotsinkieliset ja ne, joiden vanhemmat ymmärtävät ohjata lapsensa opiskelemaan myös ruotsia. Vain he voivat saada valtion virkoja tässä kaksikielisessä maassa. Suomella on pitkä historia myös Ruotsin osana. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa, mutta meistä tuli länsimainen maa. Kieli ei ole vain sanoja, vaan myös kulttuuria. Sen tietää esimerkiksi lyhyenkin latinan lukiossa lukenut. Lyhyen kurssinkin jälkeen on helpompi jatkaa, jos suuntautuu jollekin alalle, jossa kyseistä kieltä tarvitaan. Olen iloinen siitä, että kouluaikanani oli pakko lukea useita kieliä. Ei lapsi tai teini-ikäinen osaa itse suunnitella tulevaisuuttaan.

Eurooppa

visited 21 states (9.33%)
Create your own visited map of The World or Triposo world travel guide for Android

Tabloidi-Hesari kauniimpi

Luettavaa myös pukuhistorian ja elokuvien ystäville on tämän aamun Hesarissa, joka pujahti postiluukusta sirompana ja salonkikelpoisempana kuin entinen ajoittain hyvinkin rääväsuinen edeltäjänsä. Torkkupeittoni tummanpunainen väri ja päivänvalolamppu ovat antaneet tälle kuvalle värisävyn, jota lehdessä ei todellisuudessa ole. Annamari Sipilän kirjoituksessa "Ihan kuin filmitähti" on haettu eleganssia lähihistoriasta, suomalaisten 1930- ja 1940-lukujen elokuvien pukuhistoriasta.

Tabloidi-Hesaria on mukavampi lukea, sillä se on kevyempi kuin entinen Helsingin Sanomat. Mutta se on myös kauniimpi kuin entinen.
Näin alussa on varmaankin ihan uutta intoa lehden tekemiseen kaikilla, ja se näkyy. Sisältö ei ole ainakaan ärsyttänyt, niin kuin Hesari on tehnyt vuosikausia. Olisiko meillä nyt luettavissa sivistyneempi, eurooppalaisempi Hesari? Kiitos, Mikael Pentikäinen.

P.S. Tämä löytyi vain netistä etsimällä:  Uudessa viiden euron setelissä on traaginen naishahmo, Foininkian prinsessa Europa, jonka Zeus ryösti ja raiskasi.

Obaman aika jatkuu Yhdysvalloissa

Congratulations !

Barack Obama on voittanut presidentinvaalin 2012! 

Hietsun paviljongista helsinkiläisten kylätalo

Beach, Iisalmi, Finland, originally uploaded by Anna Amnell.

Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema funktionalistinen Iisalmen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus vuodelta 1934 edustaa samaa aikakautta kuin Helsingin Hietarannan pukusuojarakennus. Se on mukana arkkitehti VilleYlösen tutkimuksessa.

Arkkitehti Ville Ylösen diplomityössä esitellään suunnitelma vaille käyttöä jääneen Helsingin Hietarannan pukusuojarakennuksen (Gunnar Taucher 1930) korjaamiseksi ja muuttamiseksi ympärivuotiseksi liikunta-, harrastus- ja kulttuuritilaksi.

Ylösen diplomityö on osa Töölön kaupunginosayhdistyksen kansalaishanketta, jossa halutaan saada uutta eloa Hietarannan uimarannalle. Mukaan tutkimukseen ovat päässeet sekä Iisalmen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus että tässäkin kirjoituksessa olevat kaksi valokuvaani siitä.

"Rakennus edustaa arkkitehtuuriltaan aikaa jolloin pohjoismaissa oltiin siirtymässä 20-luvun klassismista funktionalismiin. Pukusuoja liittyy myös sosiaalihistorian vaiheeseen jolloin kaupungit ja kunnat alkoivat parantaa yleisten uimarantojen palvelutasoa vapaa-ajan vieton yleistyessä keskiluokan parissa." (Ville Ylönen työnsä tiivistelmässä.)

Luvussa Rakennuksen tyyli ja aikakausi Ylönen kirjoittaa: "Hietarannan paviljonki edustaa myös kansankulttuurin kannalta tärkeätä muutosajankohtaa. Merkittävimpiä kansankulttuurin muuttumista edistäneistä tapahtumista on ollut työajan ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan, mikä mahdollisti aiemmin vain säätyläisten etuoikeutena olleiden harrastus- ja huvittelumuotojen leviämisen laajempien kansanryhmien pariin. Yksi tällainen huvittelumuoto oli retkeily ja uimarantaelämä. Erityisesti 1920-luvulla kesänvietto sai uusia piirteitä; varjoisat puistotiet vaihtuivat hiekkarannalla loikoiluun ja leikkiin. Ilmaisten uimarantojen suosion kasvaessa tyhjenivät rannalle rakennetut uimahuoneet. Näissä suljetuissa ja maksullisissa rakennuksissa ihmiset olivat aiemmin vaihtaneet vaatteensa ja uineet rajatulla alueella. Julkisten uimapaikkojen perustaminen siis liittyi 1920- ja 1930-lukujen ruumiinkulttuurin ihailuun, mutta myös kansanterveydelliseen edistystyöhön – erityisesti taisteluun tuberkuloosia vastaan." (2.3.2. Kansankulttuurin murroskausi)
Ylönen, V. 2012. M.Sc. thesis.
Hietsu pavilion – Refurbishment of the Hietaranta beach changing rooms into a community space.
Aalto University School of Arts, Design and Architecture. Department of Architecture. Espoo, Finland.
(PDF)
Ylönen Ville: Hietsun paviljonki - Hietarannan vanhan pukusuojarakennuksen korjaus- ja muutossuunnitelma kylätaloksi. Diplomityö. Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos 24.1.2012
Arkkitehti Ville Ylönen SAFA, (kuvat ja tekstit)
kotisivu www.villey.net/

    

Iisalmen uimala on mukana tutkimuksessa

Päivitys:
Anssi Keski-Vähälä; Uimalapaviljonki kiinnosti.  Euroopan rakennusperintöpäivää vietettiin Töölössä viime maanantaina. - Töölöläinen Nr021/12/ 16.9.2012 /Kotikulmilla, sivu 5.
Ville Ylönen esitteli tutkimustaan.

Sananvapauden ykkösmaassa vaietaan tai herjataan

Vaalit  näyttävät jakaneen taas  blogimaailmaa. Sitä tapahtui edellisten presidentinvaalien aikana ja niiden jälkeen. Äskeisten vaalien jälkeen on nähtävissä suoranaista lamaantumista. Poliittiset mannerlaatat siirtyivät, ja se aiheuttaa hämmennystä.

Vaikka Suomea ylistetään maailman ensimmäisenä maana sananvapaudessa, sananvapautta ei osata tai uskalleta käyttää. Toisessa ääripäässä haukutaan vastustajia ilman mitään harkintaa tai sitten on luotu uudet säännöt. Toisaalla jatketaan vanhaa suomettumisen ajan tyyliä, ylivarovaisuutta.

Politiikka on osa elämäämme. Se on mukana kaikessa, tavalla tai toisella. Pitäisi opetella puhumaan ja kirjoittamaan siitä avoimesti samalla antaen toisille oikeus olla eri mieltä.

Kuvassa: Äiti Eurooppa. Culturalpeadria network
Sebastian Munster Europa 1544 

En voinut olla kommentoimatta

Ragout du pêcheur basque, originally uploaded by Brin d'Acier.

Minäkin pistin lusikkani Kemppisen Eurooppa-keitokseen:

Kommentti:

Eu:lla on pahoja kasvukipuja, mutta se tuntuu ainoalta mahdollisuudelta Euroopalle nykymaailmassa. Jopa Euroopan yhdysvallat olisi hyvä ratkaisu.

Kun palasimme 80-luvun lopulla yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen Pohjois-Amerikasta Suomeen, tunsimme palaavamme nimenomaan Eurooppaan. Pelkkä Suomi tuntui edelleen liian suljetulta paikalta*, liian rasistiselta, liian jähmeältä, liian suomettuneelta. Suomi onkin siirtynyt yllättävän hitaasti länsimaiseen demokraattiseen avoimuuteen.

Siksi Internet tuntui vielä joitakin vuosia sitten todelliselta Utopialta, vapauden, veljeyden/sisaruuden ja tasa-arrvon paratiisilta. Mutta melko pian saattoi havaita, että ihmisluonto on sellainen, että vapaus muuttuu hetkessä väkivallaksi ja anarkiaksi.

Jotta vapaus toimisi, ihmiset täytyisi kasvattaa lapsesta asti vapauden hengessä, mutta opettaen, että toisia ei saa vahingoittaa, ketäään ei saa kiusata.

EU:n ja Internetin perimmäinen kriiisin syy on ihminen itse.

* Vrt. "Sulkeutunut kaupunki idän ja lännen välissä." Brittilehti: Helsinki on maailman paras paikka asua. HS /Kaupunki 11.6.2011. Hyvä sijainti, kauniit puistot, hieno katedraali (Tuomiokirkko), mutta liian vähän väkeä muualta maailmasta, sulkeutunut.

Malja Suomelle

Eurooppalaisia nuoria menossa Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaiksi. Samassa pöydässä muiden teini-ikäisten kanssa tämän blogin kirjoittaja, vasemmalla pilkullisessa mekossa. Laseissa on vettä, mutta maljanjuontiote on viinimaiden tyyliä.

Suomi on muuttumassa rytinällä. Valta on siirtymässä oikealle, ja se aiheuttaa paniikkia vasemmistossa. Sitä on mielestäni "etelän median" epätoivoinen yritys kaataa hallitusta keinolla millä hyvänsä. Onhan suuri joukko toimittajia selvästi vasemmalla, minkä ymmärtää, kun ajattelee suomalaisen toimittajakoulutuksen historiaa.

Muutosta tapahtuu muuallakin kuin politiikassa. Me tavalliset kansalaiset voimme esittää mielipiteitämme julkisesti blogeissamme. Maahan on alkanut vähitellen muuttaa jälleen väestöä muista maista. Maahanmuuttajia pelätään, vaikka entiset maahanmuuttajat ovat sopeutuneet erinomaisesti. Vai ovatko juuri entisaikojen emigrantit muuttaneet Suomen siksi, mikä se on nyt, sivistynyt länsimaa? Ihmisiä eivät pysty estämään lopulta edes muurit ja rautaesiriput, sillä ihmiset haluavat olla yhteydessä toistensa kanssa yli rajojen. En tarkoita sitä, ettei ongelmista saisi puhua. Päinvastoin - avoin keskustelu on tarpeen, ja sitä on alkanut nyt harjoittaa myös paikkakuntani lehti Helsingin Sanomat.

Olen ihan ihmeissäni tämän sunnuntain lehdestä, sillä siinähän on lukemista vaikka kuinka paljon. Minua kiinnostaa erityisesti Picasso-näyttelyssä tehty haastattelu Anna Kortelaisesta.

Miltähän Picasso-näyttely tuntuu minusta nyt? Näin nimittäin vaihto-oppilaana legendaarisen Picasson 75-vuotisnäyttelyn New Yorkin nykytaiteen museossa, jossa se oli esillä kesäkauden 1957, ja pelkästään toukokuussa kävi näyttelyssä 100 000 vierailijaa. Olin viikon Scarsdalessa vieraana perheessä, jonka äiti oli taiteilija, ja hän vei minut taidenäyttelyihin ja katsomaan Broadway-musikaalia. Tarkoitus oli mennä kuuntelemaan myös Billy Grahamia, joka puhui samalla viikolla Yankee Stadiumilla, mutta sinne olivat kaikki tiet tukossa. Sekin oli tuon kesän suuria tapahtumia.

Picasson näyttely teki minuun suuren vaikutuksen. Olihan taide siihen aikaan lempiharrastukseni. Viivyin kaikkein kauimmin Guernican edessä, ihmettelin sitä, miten valtavan paljon yksityiskohtaisia luonnoksia Picasso oli työtä varten tehnyt. Näinkin muutama päivä sitten TV:ssä ohjelman Picassosta ja Guernicasta, johon hänen uransa huipentui, jalostui, mutta laski sitten alaspäin, ja Picassosta tuli poliittinen maskotti ja taiteilijana aika turhanpäiväinen. Vaikka pidän edelleen eniten Picasson varhaistuotannosta, arvostan sittenkin eniten Guernicaa taideteoksena. Se on hirvittävä samalla tavalla kuin jokin Shakespearen näytelmistä tai antiikin tragedioista.

Äiti Eurooppa, naisellisuuden voitto

Culturalpeadria network
Sebastian Munster Europa 1544


Meille sana ja käsite Europpa ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ne tulivat yleisiksi vasta renessanssin aikana, kertoo John Hale kirjassaan "The Civilization of Europe in the Renaissance". Sitä ennen oli puhuttu "kristikunnasta".

Eurooppa on ainoa manner, jonka nimi liittyy kreikkalaiseen mytologiaan. Eurooppa oli Tyroksen kuninkaan tytär. Jupiter oli tarkkaillut Olympos-vuorelta Eurooppa-neitoa ja pannut merkille hänen kauneutensa. Rakastunut Jupiter ui valkoisen härän muodossa meren rannalle, jossa Eurooppa oli hovineitiensa kanssa.

Firenzeläinen oppinut ja runoilija Angelo Poliziano kuvittelee, kuinka valkoinen härkä ryöstää Euroopan tuulen tuivertaessa hänen kultaisia hiuksiaan ja mekkoaan. Eurooppa pitää kauhuissaan kiinni toisella kädellä härän sarvista ja toisella sen selästä seuraneitien huutaessa "Eurooppa, tule takaisin!".

Jupiter tuo Euroopan Aasiasta Kreetalle, muuttuu mieheksi ja hedelmöittää Euroopan. Näin saivat alkunsa eurooppalaiset. Euroopan tarina oli keskiajalla tunnettu Ovidiuksen Muodonmuutoksista, mutta alkuperäinen tarina siistittiin.

Euroopan syntytarinassa on seksiä, väkivaltaa, meren kuohuja ja luonnonkauneutta, kuvaa Hale. Siitä tuli suosittu kuvauskohde. Kuuluisin on Titianin Euroopan ryöstö (engl. "Rape of Europa") vuodelta 1562.

Jotkut pitivät sopivampana keskiaikaista legendaa, jonka mukaan Nooan pojat jakoivat maailman vedenpaisumuksen jälkeen keskenään, ja Jafet sai Euroopan. Ranskalainen 1500-luvulla elänyt oppinut Guillaume Postel oli sitä mieltä, että Euroopalle pitäisi antaa siksi nimi Japetie. Mutta naisellisuus voitti, ja kartoissa Euroopalle annettiin naisen muotokin. Espanja ja Portugal olivat hänen kruununsa. Pohjolasta tuli vain hameenlieve.