sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Rusakko Independent - Site -Specific


Kuva: Anna Amnell
Voit tallentaa nämä kuvat omaan tiedostoosi tai blogiisi.

Tämä tilataideteos on anastettu kuten alkuperäisen kirjoitukseni kommentissa kerrotaan:

"Hienoa että on edes kuva tallella.
Koska joku/jotkut ilkeämieliset ottivat tilateoksen mukaansa lupaa kysymättä. Näin ollen he jotka eivät ehtineet nähdä teosta luonnossa, voivat ihailla sitä edes täällä...." Anonymous

Laitan sen vuoksi tämän toisenkin kuvan muistoksi taideteoksesta, joka katosi maisemasta liian pian..

Alkuperäinen juttu ja toinen kuva täällä

Blogger ei hyväksynyt toista kuvaa edellisen jutun jatkeeksi.

Koirat kaupungissa



Kuva: Anna Amnell/Blogisisko

Pieni valkoinen koira emäntänsä mukana Hietalahden kirpputorilla.
HUOM!

Tämä kuva somasta valkoisesta villakoirasta on laitettu luvatta toiselle websivulle ja se esitetään siellä sivun omistajan omana kuvana (!). Katso kommentit!

Pieni valkoinen koira emäntänsä mukana Hietalahden kirpputorilla.

Mahdottoman mukavat Crocks-sandaalit



Miksi naiset laittavat jalkaansa epämukavat, puristavat kengät ja välttävät kenkiä, jotka olisivat mukavia? Miesten vuoksi. Vai mitä arvelette tästä "painostuksesta":

"Anteeksi rakas pikkusisko, monet sukulaiset, tuttavat ja työkaverit ja muut suomalaiset -- Tätä ei voi sanoa mitenkään pehmeästi: jaloissanne - ehkä juuri nyt - olevat kirkuvanväriset kumiläpyskät ovat kauhea näky.

Ensimmäiset parit ilmestyivät Suomeen viime kesänä. Silloin tilanne oli vielä hallinnassa. Tänä kesänä ne ovat vallanneet koko maan. -- Mikä esteettinen harha-askel!" (Sami Sykkö: Kumisämpylälle kyytiä. HS/Sunnuntai 12.8.2007)

Hyvä Sami, kiva kun pyysit ensin anteeksi. Käännä katseesi poispäin, jos tulen vastaasi kadulla: minulla on punaiset Crocks-sandaalit enkä aio luopua niistä sen vuoksi, että ne loukkaavat nuorten miesten esteettisiä tunteita. Onneksi mieheni on aikuinen ihminen, joka pitää minuakin ihmisenä eikä jonakin koriste-esineenä, jonka ensisijainen tehtävä on kaupunkikuvan kaunistaminen.

Nämä sandaalit ovat nimittäin mahdottoman mukavat jalassa. Koska en ole kirurgi enkä sairaanhoitaja, en tule häiritsemään sandaalieni antistaattisuudella "sairaaloiden herkkiä laitteita", mistä Sami Sykkö varoittaa ihan aiheellisesti.

Crocksit tuntuvat hyviltä jaloissa, sillä niiden pohja tarjoaa pehmeän ja joustavan tuen jalkojeni kaarille ja kantapäille. Niissä olevat pienet nystyrät hierovat myös päkiää. Sandaaleissa on kantaremmi, joten ne eivät lipsahda pois jalasta, mikä saattoi tapahtua aikoinaan muodissa olleille puukengille.

Olen ollut suurimman osan elämästäni siivooja-lastenhoitaja-ruokakassien kantaja jne (= kotiäti), joten minulla on ammatistani johtuvia vaivoja kuten kipeä selkä ja kipeät jalat. Mieheni on hieronut vuosikaudet jalkapohjiani. Nyt jalkani eivät ole enää kipeät ilalla.

Nuoret naiset tekevät kaikkensa miellyttääkseen miehiä. Mitä muuta on korkeilla piikkikoroilla hoippuminen? Tunnustinhan minäkin ostaneeni ensimmäisenä opiskeluvuonna oikein korkeakantaiset kengät viimeisillä penneilläni. Unohdin kertoa, että käsittelin ne kuitenkin mukaviksi. Hiukan lämmintä vettä kenkiin ja edestakaisin kävely kengät vettä hölskyen omassa pikku huoneessani muokkasi kenkäni oikein mukaviksi.

Ostin omat "kumisämpyläni" Hietalahden kirpputorilta. Taisivat olla ensimmäiset kengät, jotka olen ostanut kirpputorilta, mutta nämä olivatkin käyttämättömät. Ne oli tilattu työpaikan ryhmätilauksena ja olivat omistajalleen liian suuret. Niissä oli vielä valmistajan lappu kiinni. Kannattaakin ostaa aidot crocksit. Sain ne kirpputorilta puolella hinnalla suomalaisiin kaupan hintoihin verrattuna. Samalla hinnalla osti muuten tyttäreni itselleen Crocks-sandaalit USA:sta.

Toivon kuitenkin, että Crocks-sandaaleita alettaisiiin valmistaa myös mustina, sillä kaikkiin vaatteisiini nämä punaiset kengät eivät sovi.

Pidän muuten kovasti Sami Sykön jutuista. Odotan kiinnostuksella hänen juttuaan miesten "estettisistä harha-askelista" katukuvassa.

Mukavaa sunnuntaita!

lauantaina, elokuuta 11, 2007

Musiikki muuttaa kaupungin



DSC07946, originally uploaded by amnellanna.
Kuulin ensimmäisen kerran elämässäni katusoittajan musiikkia Pariisissa, kun olimme "hyvästelemässä" Eurooppaa muuttaessamme Kanadaan. Louvren lähellä nuori mies soitti huilulla Vivaldia. Se oli eräs parhaita muistojani tuolta Pariisin matkalta.

Kun palasimmekin Suomeen yhdeksän vuoden jälkeen, Helsinki oli muuttumassa eurooppalaisemmaksi ja monikulttuurisemmaksi ja Bulevardille ja Esplanadille alkoi ilmestyä kodikkaita kahviloita. Niihin aikoihin kuulin ensimmäisen katusoittajan musiikkia Helsingissä. Hän oli nuori englantilainen mies, joka soitti kitaraa.

Kun Neuvostoliítto romahti ja rajat avautuivat, Helsinkiin alkoi ilmestyä loistavia venäläisiä muusikoita, jotka soittivat kesäisin kaupungissamme. He ovat tuoneet Helsingin keskustaan aivan uudenlaista tunnelmaa.

Klikkaa kuvaa, niin näet muitakin kuvia näistä muusikoista ja kansion Music in the city.

perjantaina, elokuuta 10, 2007

Kirpputorimuotia


Varjossa, originally uploaded by amnellanna.