Luulin jo, että kännykkäni on rikki. Minulle lähetetyt tekstiviestit eivät tulleet perille. Sitten huomasin, että olin tallentanut liikaa saamiani viestejä. Mutta millaisia viestejä!
"Kaikki suomalaiset evakuoidaan. Saavumme Helsinkiin huomenaamulla." 27.12.2004. Viesti Sri Lankasta.
Olimme vastassa lentoasemalla. Samassa koneessa kuin omaisemme tuli ihmisiä uima-asussa huopa harteillaan, iho naarmuilla ja mustelmilla ja lapsia ilman vanhempia. Kirkon kriisijoukot olivat auttamassa. Poikani ja miniäni olivat päässeet säikähdyksellä. He olivat olleet korkealla vuoristossa siihen aikaan, kun tsunami tuli. Loma keskeytyi, sillä hotelli, johon heidän oli määrä mennä seuraavaksi viikoksi, oli joutunut veden valtaan. Turistit lähetettiin tieltä pois. Oli tärkeämpiä asioita kuin turismi.
Sri Lankasta tullut ensimmäinen lyhyt, keskenjäänyt puhelu oli säikähdyttänyt meidät tosissaan: "Jakartassa on ollut maajäristys. Vesi nousee tänne asti. Olemme turvassa."
Uutinen tsunamista oli tullut Sri Lankassa matkaileville Jakartasta. Samaan aikaan Australiassa retkeilemässä ollut sukulainen, joka koti oli silloin Indonesiassa, ei tiennyt asiasta mitään, vaan lähetti viestin:
"Hyvää Boxing Daytä. Täällä Tapaninpäivä näyttää sujuvan shoppailun merkeissä." 26.12.".
Luettuani lisää tallessa olevia viestejä, päätin kirjoittaa vihdoinkin muistiin tärkeimmät niistä. Luonnoksistani eli omista viesteistä jääneistä kopioista, löytyi tämä viesti, jonka olin lähettänyt Mayanmarissa matkalla olevalle sukulaiselleni:
"Terveisiä 'sukujuhlasta', jollaiset mummon [vähää vaille 97-vuotiaana kuolleen äitini] hautajaisista tuli. Muisteltiin ja naurettiin paljon. Ikonigalleria-kabinetti oli upea. Seinät täynnä 1600-1700 -lukujen ikoneita 'luovutetulta alueelta'. Muistopäydällä myös NN:n kuvia. Kaksi muistoalbumia, NN:n ja mummon. Sama tarjoilu. Samat kynttilänjalat. " (Iisalmen Evakkokeskuksessa)
Siinä välissä oli myös viestejä siitä, mitä pitäisi tehdä Jakartan tulvassa vaurioituneille huonekaluille [ne korjattiín].
Perheen ja sukulaisten kesken oli vaihdettu viestejä säästä, pienistä ja suurista sairauksista, häistä ja hautajaisista. Useimmat viestit on tullut kuitenkin pyyhittyä pois. Nyt olen päättänyt kirjoittaa muistiin mahdollisimman paljon sellaisia tekstiviestejä, joilla on arvoa suku- ja henkilöhistorian kannalta.
Pidin pitkään tätäkin viestiä kännykässä:
"Venetsiassa oli upea ilma, hyvää ruokaa ja kaunista taidetta. Ainoa mitä ei löytynyt, oli kännykkälaturi."
Meillä nykyajan ihmisillä ei ole enää tapana kirjoittaa pitkiä kirjeitä, joita kirjoiteltiin ennen aikaan sukulaisten ja ystävien kesken, mutta onhan meillä tekstiviestit. Ehkä ne voidaan tulevaisuudessa siirtää heti muistiin omaan tietokoneeseen. Vai voidaanko jo? Onko tulevaisuus jo nyt - siinäkin asiassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti