Katsoin vihdoinkin elokuvan Jules ja Jim.
Minua kiinnostivat siinä 1900-luvun alun maailma juuri ennen ensimmäisen maailmansodan alkua, tuon ajan Pariisi, Belle Epoque-muoti.
Koin kuitenkin elokuvan hyvin pitkästyttävänä. Miesten ystävyyden kuvaaminen oli tosin kiinnostavaa. En tiedä, uskaltavatkin nykyajan nuoret miehet olla enää ystäviä, kun heidän suhteensa leimataan usein heti seksuaaliseksi. Ennenhän oli tavallista, että kaksi poikaa tai kaksi tyttöä asui samassa opiskelijasunnossa. Nämä ystävyydet säilyivät, tultiin kuin veljiksi ja siskoiksi. Miten lienee nyt?
Nuori Jeanne Moreau on hyvin kaunis. Ohjaaja keskittyykin aika paljon pelkästään näyttämään häntä. Naiskatsojaa se ei ainakaan kiinnosta, ja miehenikin haukotteli kyllästyneenä, mutta katsoi elokuvan minun mieliksi urheasti loppuun asti.
Elokuva-alan ammttilaiset varmaankin keksivät tästä elokuvasta kaikenlaista hienoa sanottavaa, mutta ennakkoluulottoman katsojan näkökulmasta tämä oli yksinkertaisesti pitkästyttävä. Elokuvan loppu tietenkin selittää sen, miksi elokuva on tullut kuuluisaksi.
Minua haittasi kaikkein eniten se, että Catherinen erittäin vahvaa häiriintyneisyyttä ei mitenkään selitetty. Mistä se johtui? Vai jäikö minulta jotain huomaamatta?
Ehdin nähdä pienen välähdyksen Jeanne Moreaun haastattelusta. Se oli paljon kiinnostavampi kuin elokuva. Harmi, etten nähnyt sitä kokonaan.
Jeanne Moreau (kuvia)
Minäkin katsoin filmin. En pitkästynyt. Verkkainen tahti on jäänyt harvinaiseksi nykyään. Minua se miellytti. Samoin mustavalkofilmi oli rauhoittavaa.
VastaaPoistaKahden miehen ystävyyttä kuvattiin hienosti. Sodan melskeessä eivät uskaltaneet edes ampua, ettei vahingossa osu ystävään.
Kaunis nainen, Catherine siinä sekoitti pakka, mutta ystävyys kesti senkin. Catherinen tasapainottomuus oli kyllä selvästi nähtävissä, kun hän pyöritti miesten päitä, miten tahtoi.
Olemme nykyään tottuneet, että jokaiselle vähänkin "häiriöön" viittaavalle ilmiölle annetaan heti diagnoosi ja nimi. Minua sellainen jo häiritsee. Erilaisuuden sietäminen on vähissä.
Katsoin Jeanne Moreaun haastattelun. Hyvä henkilökuva.
Minuakin mustavalkofilmit miellyttävät. Ehkä siinä on yksi syy, miksi katson usein vanhoja klassikkofilmejä. Tietenkin aikahistoria kiinnostaa minua.
VastaaPoistaEn olisi kaivannut Catherinen häiriintyneisyydelle niinkään nimeä kuin selityksen. Miten hänestä tuli sellainen? Oliko se temperamenttia, synnynnäistä, vaiko jonkun trauman aiheuttamaa. Hän aiheutti paljon onnettomuutta, vaikka sitä loppuakaan ei olisi ollut.
Olin saanut vuosien varrella käsityksen, että Jules ja Jim olisi jotenkin ainutlaatuinen elokuva. Nyt se tuntui ylimainostetulta.
Makuahan on monenlaista. Siksi on hyvä, että on monenlaisia kirjoja, elokuvia ja taideteoksia.