Suomenlinnassa 1970-luvulla

Noakin arkin ovi

 Ihana #Suomenlinna, jossa asuimme melkein kolme vuotta. Asuntomme oli peruskorjaamaton, oli puulämmitys, kylmä vesi. Maalasin asuntomme seinät kauniiksi, isoimman huoneen eli lastenhuoneen keltaiseksi ja valkoiseksi, pienen olohuone-makuuhuoneen lämpimän ruskeaksi ja keltaiseksi, eteisen erilaisilla lämpimillä punaruskeilla väreillä. Lastenhuoneessa oli iso kaakeliuuni, jonka edessä istuimme iltaisin koko perhe ja luimme iltasatuja. Se oli ihanaa aikaa, sillä lapset olivat 3-8 - vuotiaita ja saaret olivat kauniit kaikkina vuodenaikoina. Kesällä Suomenlinna oli kuin paratiisi, talvella sai luistella jo aikaisin linnoituksen lammissa.

Monet sukulaiset olivat järkyttyneitä siitä, että akateemisesti koulutettu pariskunta asui niin primitiivisesti. Armeijan asunnot olivat huonossa kunnossa, sillä se oli sitä aikaa, jolloin vihattiin Suomen armeijaa ja rakastettiin suuren ja mahtavan naapurimaan armeijaa. Mutta vuokra oli alhainen ja mahdollisti minun olemisen kotiäitinä.

 

Kun mieheni lähti Kyprokselle rauhanturvajoukkoihin, meidän piti muuttaa, sillä en olisi jaksanut kantaa halkoja alakerran kellarista lämmitystä varten. Lasten koulu ei muuttunut, sillä he olivat käyneet koko ajan ranskalaista koulua, joka sijaitsi Eirassa.

I was there. Paluu 1950-lukuun

 blogini osoite onkin "paluu 1950-lukuun"
I was there. Uusin kirjani on paluuta 50-luvun maailmaan, nyt alussa siihen ankeaan alkuu, ja jos innostaa, myöhemmin siihen iloiseen vähän villiin 50-lukuun, josta puhutaan yleensä, kun puhutaan 50-luvusta.

Nuorin tätini täyttää muutaman päivän kuluttua 96 vuotta. Äitini eli 97-vuotiaaksi, koko ikänsä tupakoinut ja hiihtänyt/kävellyt isoisäni 94-vuotiaaksi. Sodassa olleita miehiä ei voi ottaa yleensä lukuun, sillä useimmat heistä menettivät siellä terveytensä. Japanissa odotettavissa oleva elinikä on pian 110 vuotta. 

Me nykyajan ihmiset alamme sanoa kuten Kekkonen Jos minä joskus kuolen. Olen päättänyt, että en enää käyttäydy kuin olisin vähän yli kaksikymmppinen. Syynä on uusi kirjakin, joka kohta ilmestyy.

 Jo blogikirjoituksistani on sanottu: Ei silloin ollut sellaista. On luettu jonkin nuoren tutkijan mielipide. Ja kun kerron, että puhun omasta kokemuksestani, kuulen huokauksen jostain nettiavaruudesta ja kommentoijani kirjoittaa: Ai, sinä elit silloin.

P.S. Muistan tuon mekon, se on melko varmasti tullut Amerikasta. Se oli "ihonvärinen" kuten silloin sanottiin, melkein baby pink (mikä oli vielä 1940-luvulla poikavauvojen väri!) samaa kuin jotkut autot.  Kai sitä sanotaan puuterinväriksikin. Tätini yli yleensä hyvin hoikka. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli varakkaiden sukulaisten talossa, ja siellä sanottiin: Voi sinua, tyttöraukka, kun olet laiha. Kylläme sinut lihotetaan. Kun lähdet tältä, eivät tunne sinua kotonasi.

Taas talteen kommentteja

Viihtyisä kahvila kirjakaupan yläpuolella Pietarissa vastapäätä Kazanin katedraalia. Niin paljon voimakkaita tunteita liittyy tähän paikkakuntaan ja katedraliin, joka oli välillä ateismin museoksi alennettuna.

omia kommenttejani Facebookissa,

Elämän kovuus ja lohdutukset: 
tee
Minulla tavallinen tee vie yöunet varsinkin, jos juon sitä illalla. Kahvista en pidä, mutta koetan juoda pikkuisen eli muutaman ruokalusikallisen verran sen terveysvaikutusten vuoksi. Maitoon laitettu oikea kaakao ei unia, mutta pitää suklaanhimon kurissa. Suklaa on minun paheeni.

kahvi ym
On nykyään vaikeaa tietää, mitä pitäisi syödä ja juoda, kun tutkimukset mainostavat kukin omia nerouksiaan. Cofeiini on useimmille meistä mieluisaa muodossa tai toisessa. Elämä on lyhyt, ja meno usein kovaa ja kuoppaista. Oloa voi parantaa kohtuullisella määrällä suhteelllisen vaarattomia piristysaineita. Allegian vuoksi olut ja punaviini ovat minulle mahdottomia. Jää vain suklaa. 　 Tupakasta en ole koskaan - onneksi- pitänyt, en sen hajustakaan Vain kadulla kulkeva vanhamies voi tuoda sikarintuoksullaan nostalgisia muistoja isoisän piipunpoltosta. Luin jostain, että elämä oli keskiajalla niin kovaa, että ihmiset eivät kestäneet sitä ilman olutta. Meidän aikammekin on kovaa, kun jopa totaalinen maailmanloppu voi olla vain muutaman napinpainalluksen päässä.

Iisalmi Helsingissä kioskin iisalmelaisen panimon vehnäolut-seinämainoksessa. Kirkon torni on liian korkea,koivukuja on muuttunut kuusikujaksi ja Koljonvirran puusilta on muuttunut kivisillaksi. Partala on purettu, jossa Sandels eineellä istui. Kauppila tuhoutui sodassa, vain aitta on jäljellä museon pihalla ja mielessäni laulu, jota ukkini lauloi mummonsa mummosta tms. Kauppilan Tiinasta, joka "kahvia keitti kahdella suurella pannulla".

Selailin taas Matti Klingen kirjaa Iisalmen ruhtinaskunta, joka on oikeastaan 600-sivuinen sukututkimus, sillä kirjoittaja Matti Klinge on lukuisten Iisalmella useina vuosisatoina vaikuttaneiden sukujen jälkeläinen. Iisalmi on ollut täysin unohtumassa, sitä ei näy sääkartoissakaan. Viime aikoina iisalmelaiset ovat piristyneet ja alkaneet arvostaa kotikaupunkiaan. 




Yli kymmenen vuotta sitten syöpään kuollut pikkusiskoni sylissään ainoa lapsensa, taustalla   pikkupojan suvun entisen kartanon koivukuja. Talo on purettu. Senkin talon purkaminen on yksi luku Iisalmen ja sen lähiseudun purettujen talojen surullista historiaa.

Ensimmäinen koulupäivä

Ensimmäinen koulupäivä. Löysin muutama vuosi sitten kirpputorilta nämä kengät. Minulla oli samanlaiset kengät, kun aloitin koulun. Vaikka koulu oli saman kadun varrella korttelin päässä, äiti saattoi minut kouluun. Minulla oli kaunis mekko ja lyhyt tukka. Äiti oli nuori ja piti kauniista vaatteista. Hän halusi, että meillä lapsilla on kauniit vaatteet, sillä hänen kotonaan oli ollut yksitoista lasta ja kouluun piti laittaa, mitä sattui löytymään. Opettaja pilkkasi äitiä sanoen, että hän oli kirjava kuin tikka huonoissa vaatteissaan. Meille ei käynyt niin. Usein sain vaatteita eräältä tutulta lääkärin perheeltä, jolla oli viisi tyttöä. Ehkä nämä kengätkin oli ostettu jollekin tytöistä kevätjuhliin, ja jääneet aivan uusiksi. Näissä kengissä kävin koulua, kunnes tuli syksy ja sateet.



Ensimmäisenä koulupäivänä. Tämä kuva on kylläkin otettu vuotta aikaisemmin.. Hame ja liivi olivat vaaleansiniset. Otsatukka on vino, sillä teini-ikäinen tätini oli leikannut sen. Minä rakastin kansakoulua ja vihasin oppikoulua.

P.S. Onneksi opettajan ilkeät sanat eivät murskanneet äitiä. Hän otti sen haasteena niin kuin kaiken muunkin. Me elimme kuin italailaisessa elokuvassa, kirjoitin hänen kuolinpäivänänään. Äiti eli 97-vuotiaaksi.

https://blogisisko.blogspot.fi/2007/04/me-elimme-kuin-italialaisessa.html

Makrokuvat: 'Ulkona'

Aurinkoinen kevätpäivä. Paddington-karhut ja Holly Hobbie -nukke ovat päässeet parvekkeelle, sillä ulkona on lämmintä.
Makrotex: 'Ulkona', 'Outdoors'




Omaperäinen tavarankuljetuspyörä odottaa ulkona omistajaansa. Tällaisen olen nähnyt vain tämän yhden ainoan kerran.




5 kk vanha Tutu-kissa on ulkona isäntänsä kanssa Hietalahden torilla. Vanha herra oli tuonut Tutun Cairosta. Mieheni ja minä istumme torikahvilassa, ja saan luvan ottaa kuvia Tutusta.
Katso muitakin kuvia Tutusta: Tutu the Egyptian cat.




Helmikuussa Kaivopuiston rantakahvilassa. Aurinko paistaa, mutta on vielä viileää. Ensimmäiset kevätpäivät ulkona kahvilassa ovat juhlaa.
10.2.2013




Lämmin keväinen päivä Pietarissa toukokuussa 2014 kanavan varrella Verikirkon ja Venäläisen taiteen museon vieressä olevalla kapealla aukiolla. Tytöt antoivat ottaa kuvan heistä ja heidän erikoisista lemmikkieläimistään.




Lämmin sää muuttaa Helsingin isoksi olohuoneeksi. Kesällä 2009 Helsinki oli täynnä turisteja. En matkusta koskaan Helsingistä kesällä. Sää muuttaa meidät suomalaisetkin iloisiksi ja välittömiksi - ja ulkoilma tekee hyvää.
Kesää odotellen.

Lisäys: Toispaikkakuntalaisten iloksi laitan kuvan, jonka mieheni otti äsken kaupassa käydessään Stockmannin Pariisi-viikon näyteikkunasta.



Muita kuvia samasta aiheesta

Pakkanen. Kaukolämmitys toimii.

Aamulla oli miinus 26. Säätiedoitus sanoi, että se tuntuu samalta kuin miinus 28. 

Kun avasin ikkunan ottaakseni kuvan kaukolämmityssavupiipusta - kylmyys iski niiin kovaa, että huudahdin.

Klo 11. Lisää puita pesään. Kaukolämmitys toimii. Tällaisina päivinä ajattelee kauhulla, mitä tapahtuisi jos loppuisi sähkö - meillä ei ole Suomessa kaupungeissa uuneja eikä takkoja katastrofien 
varalle.



Takka, sinua on ikävä. Takkaan tottui 20 vuodessa, ja olihan meillä aina kotona Iisalmessa puulämmitys ja kodikkaat pönttöuunit. Suomenlinnassa asuimme pari kolme vuotta, ja sielläkin oli puulämmitys ja kaunis kaakelitakka isommassa huoneessa, salissa, jonka annoimme lastenhuoneeksi. 



Suomenlinnan takka muistutti tätä Louhisaaren linnan ruokasalin takkaa. Siinä ei ollut kuitenkaan tuota kuparista luukkua, jonka takana ruuat säilyivät lämpiminä.  Sellainen oli meillä kotona Iisalmessakin puuhellan muurissa. Suomenlinnan Nooakin arkki, upseeritalo, jossa asuimme, oli rakennettu 1700-luvulla. Se oli peruskorjaamaton, oikein huonossa kunnossa. Pelkään pahoin, että peruskorjauksessa kaunis kaakeliuuni on kadonnut. 
Meillä oli tapana laittaa illalla paksu täkki takan eteen ja istua siinä lasten kanssa, kuin luimme heille iltasadut. Takkatuli tuo ihania muistoja.
Katso Kaakeliuunit ja takat -kansiotani

Ks. Vantaan Sanomat: Kovimmat pakkaset 30 vuoteen

Lumen aika

Lumen aika muuttaa kaupungin satumaaksi
Osallistun tällä Pieni lintu-blogin haasteeseen
Tammikuu Makrotex
Tervetuloa tammikuu!




Ja meidät meidät lapsiksi jälleen



Lumi voi yllättää meidät ylenpalttisuudellaan




Se pehmentää modernin arkkitehtuurin tehdasmaisuutta



Lumi siirtää meidät menneen ajan pehmeään kauneuteen
Näkymiä ikkunastamme kahdenkymmenen talven ajan.




Luminen Johanneksenkirkon puisto




Luminen sisäpiha Karelia-korttelissamme




Tammikuun paras päivä on tyttäremme Mimin syntymäpäivä.
Photo: Aune Kämäräinen



 

Helsinki tänään 12.1.2016

Uusi vuosi, uusi puhdas sivu

Meillä kotona äiti laittoi aina uudeksi vuodeksi juhlavaa ruokaa ja teki herkullisen täytekakun jälkiruuaksi. Me sytytimme pieniä raketteja eli tähtisadetta ja valoimme tinaa. Tiesimme, että tinan valaminen oli vain hauska leikki. Mielen taustalla tiesimme kuitenkin, että sekä hyviä että pahoja asioita tulee tapahtumaan. Oli mukavaa olla kotona uutena vuotena. Kirjoitin päiväkirjaan, tein uudenvuodenlupauksia ja suunnitelmia. Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt enää aikoihin, sillä olen huomannut, että ne eivät pidä.

Mutta olen tehnyt kuitenkin koko ikäni suunnitelmia, vaikka tiedän, että vain osa suunnitelmistani toteutuu ja tulee koko ajan yllättäviä asioita, jotka mullistavat kaiken. Mutta pohjalla on kuitenkin elämän kokonaissuunnitelma. Kauheita asioita tapahtuu jokaisen elämässä, suunnittelipa elämäänsä eteenpäin tai ei. Suunnittelu saattaa auttaa kestämään ainakin osan niistä paremmin kuin suunnittelemattomana. Aina tulee joka tapauksessa yllätyksiä: suvun tervein sairastuu yhtäkkiä vakavaan sairauteen, ihana loma muuttuu kauhuksi luonnonmullistuksen tai onnettomuuden vuoksi.

Tapahtuu myös hyviä asioita: joku suvun jäsenistä saa mieluisan opiskelupaikan, toinen rakastuu, kolmas menee naimisiin, johonkin perheeseen syntyy kaksoset, toinen perhe ostaa uuden asunnon, joku parantuu vakavasta sairaudesta.

Pidän kalentereista. Valitsen huolella kauniita kalentereita, joissa on taidekuvia. Yleensä tarvitsen vuoden aikana monta kalenteria, sillä ne täyttyvät kaikesta mahdollisesta epäoleellisesta, pursuvat niin, että niistä ei tahdo saada selvää.
Uusi vuosi on kuin uusi puhdas sivu.

Se saattaa sisältää mitä hyvänsä. Mutta suunnitelmat tuovat ryhtiä elämään, ne eivät poista luovuutta eivätkä kahlitse. Niin kauan kun on unelmia, on elämää.

Kaivopuisto on ollut oma puistoni kauan

Varsinainen puisto alkaa vasemmalla kuvassa.

Vastaus Facebookissa kommenttiiin, jossa katsoja näkee kuvassa miellyttävää autiutta:

Enpä ole ajatellut, että Kaivopuistossa on"autiutta", mutta siltä se tässä näyttää. Ja on tietenkin meri, jossa on talvisin valkea luminen aukeus. Kaivopuisto on minulle läheinen, sillä olin opiskeluaikana kahtena vuonna puolipäivätyössä Finnish British Societyn lastentarhassa puiston laidalla ja veimme joka päivä lapset ulos juuri Kaivopuistoon. 

Sittemmin Kaivopuisto on ollut vuosikymmeniä lähipuistoni, sillä olen asunut Rööperi, Kaartinkaupunki, Ullanlinna -alueella melkein aina. Ja tietenkin Suomenlinnassa, josta oli ennen jäätie Kaivopuistoon ja ranskalaiselle koululle, jota lapsemme kävivät sen sijaitessa Laivurinkadulla. Mieheni juoksi Kaivopuistossa 20 vuoden ajan ja rullaluisteli tuossa meren lähellä olevalla asvalttikadulla. 

Kaivopuisto talvella 2014

Joulu tuo muistoja

Koruommeltu liina puolen vuosisadan takaa. Tämän liiinan ompeli äidilleni naapurimme Inkeri. Hän oli opettajan tytär, ammatiltaan konekirjoittaja, ja hän kirjoitti tärkeitä asiakirjoja, joiden tekeminen vaati tarkkuutta ja huolellisuuta. Vapaa-aikanaan hän teki kodin hoitamisen lisäksi koruompeleita.

Kun jouluna oli lunta

Talvinen kaupunkinäkymä kotona 27.12.2005




Nämä ovat ensimmäisiä kuvia, joita otin digikameralla. Orkideat kukoistavat kasvilampun alla.




Tämä taitaa olla vielä aikaisempi.




Orkidea ja jääkukkia keittiössä. Orchid and ice flowers




Joulukaktus 2006

Vaahteralaakson Aurora: Villa Hjelt: Fit for a king

Vaahteralaakson Aurora: Villa Hjelt: Fit for a king: Tästä rakennuksesta olisi tullut Suomen kuninkaanlinna.
Villa Hjelt, Italian Suomen suurlähettilään residenssi. Tehtaankatu, Eira. (Gusta...
Kaksikielinen teos (italiaksi ja suomeksi)
http://baldi.diplomacy.edu/diplo/texts/Helsinki_Ambasciata.pdf

Aamupala

Aikaisemmin en ottanut valokuvia aterioista. Se villitys tuli muotiin vasta viime vuosina.  Onneksi poikamme otti paljon kuvia matkoiltamme. Kuvassa mieheni tulee leipurinliikkeestä Rue des  Écoles-kadun lähistöllä ostettuaan aamiaiseksi croissanteja ja patonkeja. Ensimmäisellä kerralla patonkia ostaessani sanoin vahingossa hätäpäissäni 'baton', ja leipuri sanoi hyväntahtoisesti:"Aikooko rouva piestä lapsiaan, kun haluaa ostaa kepin?" 

Vive la France. The world is with you.

Aamupala kertoo paljon. Olen opiskellut aikoinaan myös sosiologiaa ja näen aamupalan yhteiskunnallisena ja historiallisena ilmiönä. Nykyajan länsimaisen ihmisen harkittua niukkuutta: Aamupalani on yleensä yksinkertainen: kaurapuuro ja kahvitilkka. Erilaisilla astioilla saa aamupalaan vaihtelua. 5.9.2011,

Osallistun näillä kuvilla Pieni lintu blogin Aamupala -haasteeseen, joka on tiistaisin. Kaikki muut kuvat minun ottamiani. Ks. myös Breakfast -kansioni Flickrissä




Marjat sopivat kaurapuuron kanssa. Olen opetellut juomaan kahvia. 4.11.2011

Kotona 2011:




my brunch  and vitamins 2011
Tämä on jo brunssi: Teetä, leipää, jonka päällysteinä tomaattia ja kurkkua, yksi kananmuna ja yksi valkuainen. Osa vitamiineista aamulla, osa myöhemmin päivällä.


Porvoo 2012 joulukuussa:



Aamiaista Porvoon mitalla kodikkaassa hotellissa muutama päivä ennen joulua vuonna 2012. Mieluisa joululahja pojalta ja miniältä.


Wittenberg 11/2010 1500-lukua etsimässä






Wittenbergiläisen Mustan karhun -hotellin aamiasvalikoimasta voisi koota samanlaisen kollaasin kuin Porvoon Pariisin Villestä. Saksalaisilla on mueslia, hunajaa, kuivattuja hedelmiä, tuoreita hedelmiä ja kaikenlaista muuta terveellistä.


Lutherstadt Wittenberg 11/2010



Kun aika pysähtyy. Tämän hotellin vieressä olevan museon nimi oli Kertomusten (= satujen) talo. Luulin sitä lastenkulttuurin museoksi.



Aamupala-asetelma wittenbergiläisessä DDR-museossa marraskuussa 2010. Totta vai satua?

Krk-saari, Kroatia October 12, 2007:



Kun aika muuttuu: Hotelli Kr-saarella Kroatiassa oli matkaoppaan mukaan entinen DDR:n aikainen puolue-eliitin lomailupaikka. Maisemat olivat hurmaavat: pinjametsä ja Adrianmeri.




October 12, 2007.
Hotellissa oli marraskuussa 2007 paljon turisteja Saksasta, ja aamupala oli hyvin runsas kuin Ruotsinlaivoilla. Valintani: sämpylä, hedelmiä, 1 1/2 kananmunaa. Ja teetä. En ollut aloittanut vielä kahvinjuontia.


Croatia 2007-2010







bed & breakfast : Vaatimaton aamupala Istrialla Kroatiassa 10/2007


Tsekin tasavalta:

Ostrava. Tsekin tasavalta 5/2012






Sukulaisvierailuilla syödään niin kuin kotona.


Venäjä 2012-
Kun sukulaisemme joutui työhön Venäjälle, menimme ensi kertaa elämässämme suureen naapurimaahan. Alkoivat Venäjän-matkat.




May 13, 2014 Saint Petersburg.  Sukulaisvierailulla Pietarissa syötiin toisinaan aamiaista vuoteessa ja selattiin iPadia, kun ei ollut Hesaria.




Ruokaa käytiin ostamassa Stockmannilta tai lähikaupoista, ja hedelmiä sai kioskista samasta korttelista.


Moskova 2015-




Tolstoi-junalla Moskovaan: Helsingin keskustasta Moskovan keskustaan. Kahden hengen hytti oli halvempi kuin lentoliput.



Maatiaismaisesti otimme junaeväät mukaan, mutta matkalippuun sisältyvät iltapala ja aamupala olivatkin kokonainen ateria! Jopa lämmin liha- tai kala-ateria.



Suomalaista juustoa Moskovassa 2015 syyskuussa




Suomalaista jugurttia Moskovassa syyskuussa 2015




Ensin leivos kuvataan, sitten vasta syödään.  Pietari, Art nouveau -kahvila