keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009

P.G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves.



Kuvan tiedot

ks. myös uudet lisäykset lopusta

Ostin uuden Wodehouse-suomennoksen, joka on tehty kirjoista Right Ho, Jeeves; Thank you, Jeeves ja Jeeves Makes an Omelette. Yhteisnimeksi on annettu Kiitos, Jeeves, mikä on todella sopiva, sillä Jeeves tuottaa paljon iloa sekä kirjoissa että elokuvissa. Alkukielellä on ainakin niin.

Uudessa suomennoksessa on alkamassa hauska tarina Gussie Fink-Nottlesta ja hänen vesiliskoistaan, mutta kääännös pilaa jutun. Heti ensimmäisellä sivulla törmään kohtaan, jossa särähtää:

"Mahtaako teillä olla sama kokemus, mutta joka kerta kun itse ryhdyn kertomaan tarinaa, törmään pirun [sic] hankalaan pulmaan, mistä aloittaa."

Wodehouse käyttää alkutekstissä [Luen samalla Gutenbergissä olevaa alkutekstiä.] sanontaa "dashed", joka on vain lievä eufeismi kirosanasta, ei ollenkaan yhtä voimakas kuin suomennos, joka ei yksinkertaisesti kuulosta Wodehouselta.

Wodehousen tyyli on nerokasta ja hauskaa. Hän keksii uusia sanontoja kuten "right ho" - joka ei ole myöskään minkään asteen kirosana kuten suomennoksen "jepulis", josta on tehty kirjan "Right Ho, Jeeves" nimi (Huom 'jepulis' näyttäisi olevankin 1920- tai 1930-luvun slangisana, alkusanana 'je'=kyllä. Ehkäpä käännöksen yleistunnelma sai senkin tuntumaan minusta kirosanalta.:Lue lisää).

Huumori vaatii lahjoja. Niitä oli Wodehousella. Hänen kirjoistaan tehtyjä TV-sarjojakin voi katsella uudestaan ja uudestaan, sillä niiden kieli on loistavaa. Puvut ja muu lähinnä 1920-luvun -ja edwardiaaninen, Wodehousen nuoruuden aika - tunnelma ja miljöö lisäävät nautintoa.

Library Thing-keskustelupalstalla puhutaan siitä, miksi Wodehouse on niin suosittu.

Eräs opettaja kirjoittaa, että nykyään on vaikeaa opettaa hyvää tyyliä teini-ikäisille, sillä nykykirjailijoilta ei tahdo löytyä enempää kuin neljä lausetta, jossa ei olisi kiroilua, väkivaltaa tai rivouksia. Näin siis myös englanninkielisessä maailmassa.

Mutta Wodehouse on erilainen, "hänen viattomuutensa virkistää", kuten kirjoittaja sanoo. "Hän ei loukkaa ketään tekstillään. Wodehouse on nero, sillä huumorihan on vaikea laji."

"The innocence of Wodehouse is also refreshing: nothing in there that would offend anyone--. Wodehouse could be quoted in his entirety without making my friend the Reverend turn a hair! Sheer genius: comic writing is SO difficult, after all."

En tiedä, viitsinkö ruveta lukemaan 573 sivua Wodehousea suomeksi. Kai kirja pitää palauttaa ja ostaa teokset alkukielellä. Minulla on tällä hetkellä vain "Aunts are no Gentlemen".

Lisäys:

Päätin katsoa, olisiko tämä suomennos sittenkin lukemisen arvoinen. Ei. Kääntäjän (kustannustoimittajan?) lempisana näyttää olevan juuri tämä 'piru'. Hän käyttää sitä mm silloin, kun Wodehouse kirjoittaa "jolly well" [= very much]. "Old leper" on hänellä 'vanha pieru', sana jota Wodehouse ei käyttäisi. Ja sanoisiko muka Wooster komentelevalle pelottavalle Dahlia-tädilleen: "Mutta mistä pirulauta on kysymys?", kun alkukielellä on "dash it", joka osoittaa harmistumista eli siis vaikkapa "Hellitä hiukan! Mistä on kysymys?"

Koska aikomuksenani ei ole tehdä seminaariesitelmää tästä aiheesta, lopetan tämän paksun 27.90 euroa maksaneen opuksen lukemisen ja palautan sen huomenna Akateemiseen kirjakauppaan ja ostan tilalle alkukieliset kirjat, jos niitä on.

Muutenhan Kaisa Siveniuksen teksti on hauskaa. Jatkuva sanojen "piru", "pirulauta" jne käyttäminen vaikuttaa melkein päälleliimatulta. Miksi näin on tehty?

Toinen lisäys: Muistin Kemppisen hienon blogikirjoituksen Wodehousesta ja Jeeves-kirjoista.

10 kommenttia:

  1. Ymmärränkö oikein, että "jepulis" on mielestäsi jonkin sortin kiro- tai voimasana?

    Itse olen ymmärtänyt sen aina pelkästään myöntösanan "jep" eläväksi pidennykseksi.

    VastaaPoista
  2. Sitähän se kuitenkin on. Kovin lievä, mutta ei sovi lainkaan Wodehousen tyyliin.

    Wodehouse keksi sanoja, ja ymmärrän, että kääntäjällä ei ole helppoa. 'Right ho' voitaisiin kääntää paremmin vaikkapa sanoilla "No, joo".

    "Jep, Jeeves" olisi ollut muuten vielä parempi!

    Enemmän minulle särähti vahvan kirosanan käyttö heti ensimmäisellä sivulla. "Wodehouse-tunnelma" rikkoutui heti.

    Kuten yllä mainitsemani englanninopettaja (siis äidinkieleopettaja) olen sitä mieltä, että Wodehousen tekstille on ominaista juuri tuo "viattomuus".

    Tiedän, että jotkut kustannustoimittajat haluavat lisätä kirosanoja teksteihin. Kai se luo heidän mielestään rentoutta tai ehkä tuttuutta nykysuomalaiselle nuorelle lukijalle. Mutta se voi myös karkottaa,ja Hyryn puhdasmielinen "Uuni" tuntuu hyvin rentouttavalta keitaalta, olettaisin, sillä en ole sitä vielä lukenut.

    Asun Helsingin keskustassa ja olen täysin tympääntynyt jatkuvaan kiroiluun, melusaasteeseen, jolle joutuu alttiiksi busseissa ja raistikoissa. Sitten kun sitä on vielä kirjoissakin - -.

    VastaaPoista
  3. Se "pirun hankala pulma" ei tosiaan vaikuta alkutekstin mukaiselta. Tuo "jepulis" sen sijaan ei aukene minulle edes lievänä voimasanana vaan jää täyden viattomuuden piiriin, kuten se "jep"kin.

    En ole vielä ennättänyt tutustua Wodehousen tuotantoon, mutta pitkään on ollut tarkoitus. Onko häneltä olemassa aiempia, parempia(?) suomennoksia? Ilmeisesti alkukielellä kannattaisi mieluummin?

    VastaaPoista
  4. Alkukielellä. Jeeves-kirjat voi lukea Gutenbergistä ilmaiseksi.

    Aikaisempia suomennoksia täytyy olla, sillä eräs koulutoverini oli hyvin kiinnostunut Jeeves-kirjoista.

    Jeeves TV-sarjojen dialogi, vaatteet ja miljöö ovat myös hauskoja.

    Olettaisin, että 'jepulis' sanan tausta on tavanomainen voimasanoille eli se on muunnos jostain uskonnollisesta sanasta, tässä tapauksessa varmaankin "Jeesus" sanasta. Jos näin on, se on hyvin vahva ja ihan sopimaton Wodehousen tyyliin. Asian voisi tarkistaa kirosana-kirjasta. Eikö sellainen ole ilmestynyt?

    Uskonnollisia sanoja käytettiin entisaikaan suojana ja ne muuttuivat vähitellen kirosanoiksi. Katolisilla on paljon hauskempiakin sanontoja kuin meillä, esim ranskalaisten "Voi pikku Jeesuksen samettipöksyt!".

    VastaaPoista
  5. Ettäkö "jepulis" voimasana?

    Outoa. Ei ole koskaan tullut mieleenkään.

    Minun korvaani se on kyllä aina ollut juuri sitä miksi se ensimmäisessä kommentissa osuvasti määritellään.

    VastaaPoista
  6. Miksi ei jep riittänyt? Olisi kuulostanut paljon enemmän Wodehouselta.

    Katsokaa siitä kirosanakirjasta, mikä on jepulis-sanan etymologia.:)

    Jos käännöksessä olisi ollut pelkkä 'jepuli', se ei olisi häirinnyt niin paljon, mutta jatkuva 'piru' ja 'pirulauta' todella rikkovat Wodehouse-tunnelman ja ovat muutenkin vastenmielistä kielenkäyttöä.

    VastaaPoista
  7. "'Pirulauta' on mitä luultavimmin muodostettu ilmauksen 'jumalauta' mukaan. 'Jumalauta' on nykyään merkitykseltään lähinnä kirosana, mutta alun perin se on hahmottunut muodossa 'Jumala auta' eli ollut tavallaan pyyntö tai rukous Jumalalle. Jos ajattelee ilmausta 'pirulauta' samalla tavalla, pyyntöjen kohde onkin vähemmän miellyttävä."
    Kaupunginkirjaston Kysy mitä vain

    VastaaPoista
  8. Wodehousen kirjojen kääntämisen ongelmanahan on se, että hän oli oikea perienglantilainen. Englanninenglati on läpeensä täynnä kirosanoja erittäin lievistä oikein raskaisiin. Suomen kieli ei ole niiden suhteen yhtä monipuolinen, ja minusta piru, joka ei ole kovinkaan vahva sana, vastaa parhaiten alkuperäiskielen voimakkuutta.

    Lisäksi, jepulis ei todellakaan ole kirosana, vaikka se uskonnollisperäinen olisikin, mitä syvästi epäilen. Joka tapauksessa se vastaa nykykielessä kyllä-sanaa. Sillä ei ole mitään merkitystä, mistä se on johdettu, vaan mikä sen käyttö on.

    VastaaPoista
  9. Jos ei osaa alkukieltä on tietenkin kääntäjän ja kustannustoimittajan armoilla. Se on ikävää tässä tapauksessa, sillä Wodehouse on aivan omaa luokkaansa. (Ks blogikirjoitukseni englanninkielinen lainaus.)

    En halua sanoa enempää sanasta "jepulis", kun en tiedä sen alkuperää, sillä alkuperä merkitsee! Ehkäpä käännöksen yleistunnelma sai senkin tuntumaan kirosanalta.:)

    Suomi on saattanut rappeutua ja raaistua, ja siinä muodossa se sopii erinomaisesti aikamme joidenkin ihmisten kielenkäytöksi esimerkiksi romaaneissa.

    Wodehousen kieli on monitasoista ja taitavaa. Osoittaa kääntäjän sanavaraston suppeutta, kun hän ei keksi parempia vastineita Wodehousen sanoille.

    Vai haluaako hän miellyttää tietynlaisia lukijoita? Kun käännöksen kieli on muuten hyvää, lienee kysymys jälkimmäisestä tilanteesta.

    Käyttämällä kirosanoja halutaan nimittäin usein osoittaa, että kuulutaan tiettyyn joukkoon.

    VastaaPoista
  10. Käännöksen tulee sopia kirjan kuvaaman aikakauden henkeen ja kirjan kuvaaman henkilön suuhun. Tämä perusasia on unohtunut kääntäjältä tai kustannustoimittajalta.

    VastaaPoista