Kamelin katselu muuttui välillä keskusteluksi eläintenoikeuksista. Kuvassa helsinkiläisten koululaisten iloista taidetta. Kuva: Anna Amnell
Hannelen blogin banner-kuvassa komeilee ihan oikea kameli itsetietoisen näköisenä joulukuvaelman näyttävänä hahmona! Ja täällä on pysyvä kuva kamelista ja muista joulunäytelmän eläimistä ja ihmisistä.
Kommenttini:
En ole tietenkään mikään kamelien asiantuntija, mutta näin sanovat ne, jotka tuntevat kamelin:
Kamelit ovat olleet kotieläimiä jo 3000 eKr, siis yli 5000 vuotta. Ne opetetaan polvistumaan vasta kun ne ovat täyttäneet vuoden. Niillä taitaa olla rauhallisempi lapsuus kuin nykyajan ihmislapsilla.
Niiden ähkiminen ja puhkiminen ylös noustessa on samaa kuin bodaajan ähinä ja karjahtelu hänen nostaessaan painoja.
Kamelit eivät ole äksyjä ja pahansisuisia vaan hyvänluontoisia, älykkäitä ja kärsivällisiä.
Ihmiset ja eläimet ovat muinaisista ajoista asti liittyneet yhteen selvitäkseen paremmin lyhyen elämänsä läpi niissä vaikeissa olosuhteissa, joihin he ovat syntyneet.
Miten tulisi ihminen toimeen hiekka-aavikoilla ilman kameleita? Kamelit olisivat kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten villeinä. Villikameleita on hyvin vähän.
Hyvä ihminen hoitaa hyvin kotieläimiään, ja eläimen ja ihmisen välille syntyy vahva tunneside. Uskon, että näin voi olla myös kamelin ja hänen omistajansa laita.
Tätä kamelia kohdeltiin hyvin ja oli hyvin tyytyväisen näköinen. Olen lapsellinen sirkuksen rakastaja ja Ruotsissa näitä eläimiä kohdellaan hyvin nykyään. Olen samaa mieltä, että hyvä ihminen hoitaa hyvin kotieläimiään.
VastaaPoistaOlen lukenut vanhempaa kirjallisuutta ja todennut että aina eivät kaikki olleet kilttejä eläimilleen, eivätkä lapsia kohtaan. Suomessakin nähnyt lapsena, miten koiria lyödään, toivottavasti ei enää.
(Kuvan laitoin nyt tekstiinkin.)
Hannele, eläimiä kohtaan pahoja löytyy aina ja melkein kaikkialta. Kulttuurien väliset erot tosin näkyvät jonkin verran.
VastaaPoistaViime lauantain dokumentti, jossa hylkeitä tapettiin laudoilla hakaten kuoliaaksi oli sydäntäsärkevää. Ne hylkeet ovat täysin luottavaisia ja tulevat ihmistä kohti hyvään uskoen.
Kautta aikojen on sirkuksissa näytetty tanssivia ja pyöräileviä karhuja. Samainen dokumentti näytti, miten karhu ensin väkivalloin kellistetään, sitten siltä revittiin kynnet tuskallisesti irti (verratkaa, jos teiltä revittäisiin!) ja sen jälkeen sen sieraimiin laitettiin rengas ja verta tuli valtavasti. Siis ne karhut todellakin tanssivat tivoleissa: TUSKASTA!
Mitä tulee kameleihin, niin juuri luin jutun, miten luonnotonta kamelin on mennä polvilleen ja miten tuskallisesti se siihen opetetaan. Sen takia niillä kamelin ohjaajilla on ne kepit, että muistuttavat kamelia, mitä tapahtui koulutusaikana elei totellut.
Hannelen kameli voi varmaankin ja toivottavasti hyvin! Kaikilla eläimillä ei kuitenkaan ole asiat ollenkaan hyvin. Toimin monissa eläinsuojelujärjestöissä ja rakkauden eläimiin olen perinyt isältäni, joka ei edes hiirtä tappanut, mutta urhoollisesti puolusti isänmaatamme invalidiksi asti.
Kävin juuri kääntäjä Eve Rehnin kanssa puhelinkeskustelua Suomen tehoeläintuotannon varjopuolista ja siihen hänellä oli paljon uutta kerrottavaa, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
Toivon, että eläinten käyttö sirkuksissa ja tivoleissa lopetetaan ja samaan syssyyn myös espanjalaisten suuri kansahuvi, härkäsilpomiset areenalla. Ystvämme asuvat Espanjassa ja sieltä vasta kummaa kuuluu koirien kohtelun osalta, mutta stoori on pitkä ja tuskainen.
Ihminen on peto, ei siitä mihinkään pääse, mutta jos jokainen tekee lähiympristössään hyvää työtä, hän näyttää esimerkillään, miten eläintä tulee kohdella inhimillisesti. Se on paras ja arvokkain perintö jälkipolville.
Sorry, jos virheitä! Kiire!
Ennen oli kouluissa eläinsuojeluyhdistykset, meillä ainakin kansakoulussa eli ala-asteella. Opettaja piti sitä tavallaan luokkakerhona, samoin kuin raittiusyhdistystä.
VastaaPoistaEkaluokkalaisena olin omaksunut eläinsuojeluaatteen niin palavasti, että kun näin erään miehen lyövän kadulla hevostaan, menin ankarasti moittimaan häntä. Miehestä se oli huvittavaa, kun pikkulapsi häntä komentaa, mutta ei hän enää lyönyt hevosta.
Tuo tarinani on niiltä muinaisilta ajoilta, jolloin hevosia ja rekiä/rattaita oli liikkeellä pikkukaupunkien kaduilla ja abiturientit menivät hevosella ja reellä penkkariajelulle.
(Raittiusyhdistyksen oppien mukaan kaadoin erään naapurin kalliin konjakkipullon maahan pihalla, jossa hän oli istumassa toisten miesten kanssa penkillä. Taisin olla silloinkin ekaluokkalainen.)
Leena, kulttuurien väliset erot ovat suuret, Pohjoismaissa ei ihmisiä eikä eläimiä kohdella noin.
VastaaPoistaIhminenon peto, myy pikkutyttöjäkin..