Näytetään tekstit, joissa on tunniste biologiset juuret. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste biologiset juuret. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, syyskuuta 14, 2018

Paljastavat juuret. Aleksandra Kollontain suomalaiset juuret

P1190991

Paljastavat juuret kertoo suomalaisten sukujen historiaa viihteellisesti, yllättävästi.

Kollontai sanoi äidinisänsä olleen "hyvin köyhä maanviljelijän poika, joka oli kotoisin Savonlinnan ympäristön erämaista". Totuus oli. että äidinisä "Aleksander Masalin kuului --itäsuomalaiseen sivistyssukuun, jonka ensimmäisten tunnettujen esi-isien tiedetään olleen jo 1600-luvulla pappeina Inkerinmaallla. Aleksanderin isä oli lopulla uraansa Savonlinnan kaupungin oikeusneuvosmies."

18-vuotias Aleksander oli varaton muuttaessaan Pietariin, aloitti virkamiesuran. Jokin koulutus hänellä täytyi olla, ja "hän ryhtyi harjoittamaan puutavarakauppaa". 26-vuotiaana hän oli jo rikas, meni naimisiin ja osti Kannakselta maatiloja, 1700-luvun perintömaita.
"Omistamalleen Muolaan  Kuusaan hoville Aleksander Masalin rakennutti upean päärakennuksen, ja täältä ovat Aleksandra Kollontain lapsuudenmuistot.
Yksi Masalinin tyttäristä oli naimisissa venäläisen kenraali Mihail Aleksejevits Domontovitsin kanssa, ja heidän tyttärensä oli Aleksandra."
Sukunimi Kollontai tuli nuoruuden aviomieheltä. Vapaan rakkauden kannattaja oli hairahtanut naimisiin, mutta korjasi virheensä. Mutta miehen nimi kelpasi, sillä tyttönimi olisi paljastanut, että isä oli kenraali.
Tästä naisesta tulisi romaani ja saippuaooppera- rikas lapsuus, lumoutuminen vallankumoukseen.

Aarno Tertti: Paljastavat juuret. Helsingin Sanomat 1981.

Mutta Kollontastahan on jo romaani, Leonid Itzelev: Madame Kollontai - vallankumouksen seireeni. 1997. Suom. Robert Kolomainen



tiistaina, maaliskuuta 28, 2006

Tärkeää asiaa ihmisen biologisista juurista

(Huom! lisäys myöhemmin)
Jokaisen joka aikoo adoptoida lapsen tai on jo adoptoinut tai on itse adoptiolapsi, kannattaa tutustua tämän päivän Hesarissa (HS/C1 28.3.2006) oleviin kirja-arvosteluihin ja niihin kirjoihin, joista Leena Virtanen ja Suvi Ahola kirjoittavat. Kumpikin toimittaja on itse adoptioäiti, joten heillä on sydän mukana kirjoituksissa.

Leena Virtanen käsittelee Anu Rohima Myllärin kirjaa "Adoptoitu" artikkelissaan "Adoptoitu on joka päivä erilainen". Anu Rohima Mylläri syntyi Bangladeshissa 1978, ja hänet adoptoitiin Etelä-Pohjanmaalle:
"Joudun lähes päivittäin tekemään tiliä ihonvärini ja suomalaisuuden ristiriidasta". (Anu Rohima Mylläri: Adoptoitu. Otava)

Suvi Ahola kirjoittaa "Äiti ja isä, puuttuvat palat" (Tuula Kasanen: Kenen lapsi? Otava.), kuinka adoptiolapset alkavat etsiä juuriaan: "jossain vaiheessa ihminen kiinnostuu alkuperästään, asettaa biologisen perimänsä sosiaalisen edelle. --Jotain identiteetistä tulee niiltä, joiden nenän, äänen tai kädet tunnistaa matkan päästä. 'Kuin olisin mennyt peilin eteen' -kokemuksia on monta."

On luonnollista, että monet näistä kokemuksista ovat tuttuja myös niille, joiden vanhemmat ovat eronneet tai eivät ole menneet koskaan naimisiin ja kontakti toiseen vanhemmista ja toiseen sukuun puuttuu ehkä kokonaan.

Monet ovat sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi saada tietää biologiset vanhempansa. Se ei ole tärkeää vain suvussa esiintyvien perinnöllisten sairauksien vuoksi, vaan vastaamaan kysymyksiin: Kuka minä olen? Mihin sukuun minä kuuluun? Miksi minä olen juuri tällainen ihminen? Sekä perinnöllisyys että ympäristö vaikuttavat siihen, millaisia me olemme.

Kannattaa lukea seuraavat kirjoitukseni John Irvingistä. Ne liittyvät tähän keskusteluun. Ensin on varsinainen kirjoitus. Toisessa kommentit.

John Irving: Until I find you

John Irving ja vaikea lapsuus (keskustelu tässä)