Palvelustytöt, suojatit, kasvatit, adoptiolapset

Molly pesee hellaa

Kirja-arvosteluja kirjoitetaan varmaankin usein kiireessä ja hutaistenkin. Kirjailija muistaa kuitenkin, mitä hänen kirjallisista "lapsistaan" sanotaan. Minulle on jäänyt mieleen se, että historiallisten romaanieni henkilöiden kohtaloita saatetaan pitää melodraattisina ja mahdottomina. Hyvissä oloissa kasvaneet toimittajat ja kirja-arvostelijat eivät ole ehkä nähneet suuria yhteiskunnaliisia muutoksia suvussaan. Ei sosialistiseen realismiinkaan - joka on ollut vallalla vielä viime vuosina vai lieneekö vieläkin - ole mahtunut se, että ihmiset voivat olla hyviä toisilleen ja auttaa toisiaan. Rikkaat ihmisetkin hyviä?

Yleensä kirjojeni henkilöiden kohtalot on muokattu historiallisten tosiasioiden tai todellislta henkilöiltä kuulemieni tapausten innoittamina. Kun lapsen elämä muuttuu. Lue lisää

Tärkeää asiaa ihmisen biologisista juurista

(Huom! lisäys myöhemmin)
Jokaisen joka aikoo adoptoida lapsen tai on jo adoptoinut tai on itse adoptiolapsi, kannattaa tutustua tämän päivän Hesarissa (HS/C1 28.3.2006) oleviin kirja-arvosteluihin ja niihin kirjoihin, joista Leena Virtanen ja Suvi Ahola kirjoittavat. Kumpikin toimittaja on itse adoptioäiti, joten heillä on sydän mukana kirjoituksissa.

Leena Virtanen käsittelee Anu Rohima Myllärin kirjaa "Adoptoitu" artikkelissaan "Adoptoitu on joka päivä erilainen". Anu Rohima Mylläri syntyi Bangladeshissa 1978, ja hänet adoptoitiin Etelä-Pohjanmaalle:
"Joudun lähes päivittäin tekemään tiliä ihonvärini ja suomalaisuuden ristiriidasta". (Anu Rohima Mylläri: Adoptoitu. Otava)

Suvi Ahola kirjoittaa "Äiti ja isä, puuttuvat palat" (Tuula Kasanen: Kenen lapsi? Otava.), kuinka adoptiolapset alkavat etsiä juuriaan: "jossain vaiheessa ihminen kiinnostuu alkuperästään, asettaa biologisen perimänsä sosiaalisen edelle. --Jotain identiteetistä tulee niiltä, joiden nenän, äänen tai kädet tunnistaa matkan päästä. 'Kuin olisin mennyt peilin eteen' -kokemuksia on monta."

On luonnollista, että monet näistä kokemuksista ovat tuttuja myös niille, joiden vanhemmat ovat eronneet tai eivät ole menneet koskaan naimisiin ja kontakti toiseen vanhemmista ja toiseen sukuun puuttuu ehkä kokonaan.

Monet ovat sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi saada tietää biologiset vanhempansa. Se ei ole tärkeää vain suvussa esiintyvien perinnöllisten sairauksien vuoksi, vaan vastaamaan kysymyksiin: Kuka minä olen? Mihin sukuun minä kuuluun? Miksi minä olen juuri tällainen ihminen? Sekä perinnöllisyys että ympäristö vaikuttavat siihen, millaisia me olemme.

Kannattaa lukea seuraavat kirjoitukseni John Irvingistä. Ne liittyvät tähän keskusteluun. Ensin on varsinainen kirjoitus. Toisessa kommentit.

John Irving: Until I find you

John Irving ja vaikea lapsuus (keskustelu tässä)