Ikkunaiineksen blogissa on keskusteltu sinuttelusta ja teitittelystä. Seuraavssa kommenttini:
Englanninkieliset
Englanninkieliset "teitittelevät" sanomalla Mr. Smith tai Mrs. Smith, ja "sinuttelevat" puhuttelemalla etunimellä, jonka he painavat mieleen heti esittelyssä - ja muistavat sen.
Teitittely ei ole ainakaan ranskassa välttämättä etäisyyden ottamista. Mm Nabokov kertoo muistelmissaan, että kun hänen äitinsä halusi olla erityisen ystävällinen pienelle pojalleen, hän teititteli tätä - ranskaksi, jota he puhuivat.Tuoreempi esimerkki muistuu mieleen. Kanadanranskalainen sukulaiseni, vanha rouva, huudahti minulle kerran puhelimessa vähän aikaa Suomessa käyntinsä jälkeen (jolloin hän oli asunut meillä useita viikkoja): "Madame, je vous aime." Teitittely merkitsee edelleen myös ystävällisyyyttä, kohteliaisuutta.
Itä ja länsi
Suomalaisia blogikeskusteluja lukiessa minulle tulevat usein mieleen Kiplingin balladin sanat
"East is East, and West is West, and never the twain shall meet".
Itä ja länsi eivät kohtaa, eivät varsinkaan Suomessa. Tässä en tarkoita maantiedettä vaan mentaliteettia.
Ei ikä- eikä luokkakysymys, vaan kulttuuriero
Teitittelyssä ei ole todellakaan mitään ikä- eikä luokka-ajattelua.
Minusta tuntuu monesti siltä, että yleinen töykeyden lisääntyminen johtuu siitä, että pitää olla muka kaikkien kaveri, jota ihminen ei missään nimessä jaksa eikä halua olla ainakaan suurkaupungeissa.
Kun ihmisen reviiriä ei suojata hyvillä tavoilla, ruvetaan tönimään ja jöröttämään.
Hyvät tavat helpottavat kanssakäymistä
Teitittely kuuluu yhtenä osana kulttuuriin, jossa toista ihmistä kohdellaan ystävällisesti ja kunnioittavasti, annetaan hänelle myös yksityisalue. Ainakin näin yritetään tehdä.
Mutta tietenkin aina ja kaikissa kulttuureissa on ilkeitä ihmisiä ja ystävällisiä ihmisiä.
Hyvät tavat voivat helpottaa kanssakäymistä silloin kun ihmiset ovat väsyneitä tai kun jotain hyvin ongelmallista tapahtuu, sellaista jota ei voi noin vain ratkaista ja selvitttää hetkessä. Siinä saa tavallaan miettimisaikaa.
Etikettiä
Postauksesi on mielestäni kiintoisa ja olen samaa mieltä kaupunkilaisuudesta, mutta yhdestä asiasta rohkenen olla eri mieltä, Blogisisko. Olen havaitsevinani sukupolvieroa puhuttelutavoissa. 60-luvulla Ruotsista virtasi Suomeen sinuttelukulttuuri ja se juurtui tuossa ilmapiirissä usein otolliseen maaperään. Niinpä monien 60-lukulaisten (myönnän, että käsite on väljä), on helpompi sinutella vieraitakin kuin nykynuorten. Itse teitittelen ensinnäkin julkisuudessa jopa ystäviäni. Lisäksi teitittelen haastateltaviani. Tämä on kuitenkin työroolini. Erityisesti yksityiselämässä pitää ponnistella, jotta kykenen teitittelemään ikäisiäni ihmisiä.
VastaaPoistaTöykeä voi halutessaan olla joko sinuttelemalla tai teitittelemällä. Ja tämä on tosiaan surullista.
Kyllähän saitä automaattisesti teitittelee itseään huomattavasti vanhempia vieraita ihmisiä, mutta sen sijaan alle kaksikymppisiä sinuttelen vaikken tuntisikaan eli minulle kyllä on ikäkysymys.
VastaaPoistaMinulle tilanne on delleen täysin epäselvä.
VastaaPoistaTeitittelen vanhoja ihmisiä ja ketä hyvänsä virallisessa tilanteessa, esimerkiksi kaupassa myyjää, terveskeskuksessa lääkäriä. Jos minua sinutellaan sinuttelen, jos minua teititellään, teitittelen. Tutussa lähikaupassa sinutellaan, kun ollaan muutenkin kovin tuttuja. Kollegat sinuttelevat, näin myös bloggaajat.
Ongelmallista on se, että sinuttelu ja teitittely eivät näytä olevan toisiaan poissulkevia. Samassa tilanteessa saatetaan sinutella ja teititellä samaa henkilöä.
Minusta muutos on tapahtunut 1980-luvulla. Vuoteen 1979 mennessä sitä ei ollut. Meille oli täydellinen yllätys, kun Suomeen palattuamme huomasimme, että täällä oli alettu sinutella ketä hyvänsä.
Nähtävästi alettiin matkia Ruotsia. Ehkä sinuttelen katsottiin kuuluvaan pohjoismaiseen sosialismmin. Kovasti sitä pidetään poliittisesti korrektina asiana. Tämä tuli esille Iineksen blogin keskustelussakin.
Miten lienee Ruotsissa, mutta täällä sinuttelu ei näytä olevan täysin yleistä vieläkään.
Mekin olemme opetelleet sinuttelemaan, mutta onko nyt tulossa taas muutos.