Palasin toissailtana elämäni raskaimmalta matkalta. Puoli vuorokautta kuolevan läheisen omaisen vuoteen vierellä on kokemus, jota ei pysty kuvittelemaan. Ja heti kuoleman jälkeen on lukemattomia käytännön asioita, joita omaisten on pakko hoitaa.
Sisareni sairastui muutama vuosi sitten nopeakasvuiseen Non-Hodgkin -lymfoomaan. Kaulan ympärille kietoutunut kasvain onnistuttiin poistamaan leikkauksella ja lääkkeillä. Sisareni oli sen jälkeen kahteen otteeseen useita kuukausia sukulaisvierailulla Kaakkois-Aasiassa ja suoritti loppuun kasvatustieteen, gerontologian ja filosofian opintonsa. Gradukin valmistui juuri ennen hänen joutumistaan uudestaan sairaalaan.
Hoidot olivat nyt rankemmat kuin ensimmäisellä kerralla. "Kuin keskitysleiriä", sanoi sisareni, "mutta kannatti". Hänen uskottiin nimittäin parantuneen. Kuntoutus oli alkanut ja hän oli päässyt kotiin. Heikkokuntoiseen tulee kuitenkin helposti monenlaisia sairauksia.
En vieläkään ymmärrä sitä, miten nopeasti kaikki muuttui. Sydän ja keuhkot eivät enää kestäneet. Pahimmalta tuntuu muisto läheisen kärsimyksestä. Ja sitten on tietenkin ikävä ja menetys.
Suren kuitenkin eniten sitä, että sisareni menetti useita vuosikymmeniä elämää. Hän oli ollut koko ikänsä täysin terve, energinen, elämäniloinen ja huumorintajuinen ihminen. Hän olisi opiskellut lisää ja tehnyt vielä kauan työtä. Pitkäikäisen suvun jäsenenä hän olisi voinut elää ainakin 90-vuotiaaksi.
Mitä korkeammaksi ihmisten ikä tulee, sitä suurempia tragedioita ovat parantumattomat sairaudet ja liikenneonnettomuudet. Olen lukenut tämän asian monta kertaa lehdistä, mutta en ole sitä koskaan aikaisemmin todella tajunnut.
Sisareni
Nukketalot terapiana
Voi kuinka surullista! Kaunis ja etevä sisar. My deepest sympathies over your loss, Anna.
VastaaPoistaOtan osaa ja halaan. Muuta en osaa.
VastaaPoistaThank you, Marja-Leena.
VastaaPoistaMeirami,
VastaaPoistahalaukset ovat nyt tarpeen. Kiitos.
Sisaresi on kuin kukka, kaunis ja herkkäpiirteinen. Näen hänet enkelinä hymyilemässä.
VastaaPoistaJaksamista ja valoa sinulle. Surun läsnäollessa myös ilo vahvistuu, saamme voimaa elää.
Otan osaa. (Tunnen surun.) Myötäelän sinun surusi.
VastaaPoistaIines,
VastaaPoistapuhuin äsken lapsuudenystäväni kanssa. Hän sanoi, että siskoni oli lapsena kuin pikkuenkeli. Hänellä oli pitkät ja kiharaiset vaaleat hiukset ja siniset silmät. Hän oli "peruskiltti" kuten ystäväni sanoi.
Äiti pelkäsi sisareni koko lapsuuden ajan, että tämä kuolisi. Samanlainen kultakutrinen ja kiltti serkku oli kuollut koululaisena keuhkotautiin. Kansan uskomuksen mukaan hyvät otettiin pois lapsina.
Sisarellani oli ystävätär, joka oli samanlainen sinisilmäinen kultakutri. Mutta nämä molemmat tytöt olivat myös älykkäitä, iloisia ja huumorintajuisia ihmisiä. Kumpikin pääsi opiskelemaan yliopistossa vasta keski-iässä.
Ystävätär asui Saksassa, ja ystävysten oli tarkoitus tavata viime keväänä. Sisareni oli jo silloin sairaana ja matka estyi. Viime syksynä hän sai tiedon sairaalaan ystävättären kuolemasta: sydän oli pysähtynyt kesken työpäivän.
Ystävykset kuolivat muutaman kuukauden välein.
Paju,
VastaaPoistaminulle tämä on uusi asia. Lähiomaiseni ovat kuolleet hyvin iäkkäinä paitsi enoni, joka kuoli keuhkosyöpään vähän yli 60-vuotiaana.
Olen menettänyt paitsi sisaren, myös läheisen ystävän. Sisareni sanoi olevansa mieheni ja minun "harjoituslapsi". Hän muun muassa kävi meillä asuen lukion täällä Helsingissä.
Otan osaa, Blogisisko.
VastaaPoistaOtan osaa. Niin surullista.
VastaaPoistaSanoja ei löydy, mutta ajattelemme Sinua nyt erityisellä lämmöllä.
Kirsi ja Helena,
VastaaPoistakiitos.
Osanottoni, Blogisisko.
VastaaPoistaKiitos, Liisa.
VastaaPoistaProfiilikuvasi on kiinnostava. Tulee kesä mieleen talven keskellä.
Halaukset!
VastaaPoistaAnna, olen pahoillani siskosi traagisesta ja aivan liian varhaisesta kuolemasta.
VastaaPoistaHänen persoonansa, ilonsa ja ystävyytensä elää sinussa ja muissa hänen läheisissään siinä miten hän on teihin vaikuttanut. Sitä aarretta ei kukaan voi viedä sinulta pois.
Olet siunattu kun sinulla on tällainen sisko, kaunis, älykäs, ystävä. Kun on rakkautta, on myös surua... Onneksi välillänne on ollut syvä rakkaus.
"Sillä niin paljon kun on rakkautta
niin paljon on myös surua.
Ne ovat kuin sisarukset
tai saman puun oksat,
kasvavat yhteisestä maaperästä."
-Hanna Ekola
Rukouksin sinua surun aalloilla muistaen. Siskosi on surusi arvoinen.
Kiitos, Ansku
VastaaPoistaSisarellani ja minulla on ollut aina tapana katsella yhdessä valokuva-albumeita. Viime vuosina olemme skannanneet yhdessä vanhoja valokuvia ja antaneet toisillemme kuvia elämämme eri vaiheista. Aina tuntui aika loppuvan kesken.
Mieheni ja minä katsoimme heti sisareni kuoleman jälkeen kaikki valokuvat hänestä hänen kotonaan. Pienestä mustavalkoisesta kastekuvasta ja lapsuuden kuvista värikkäisiin kuviin onnellisista ajoista kotiäitinä, töissä ja matkoilla sekä lopulta aikaan, jolloin sairauden aiheuttama kärsimys näkyi hänessä.
Sain tänään ystävältäni kortin, jossa sanottiin runoilijan sanoin, että hän, jota rakastamme, elää ikuisesti, vaikka maallinen maja kätketään hautaan. Saksassa on hyvä sana 'Erdenkleid' maalliselle majalle.
Runoilijan sanojen taustalla on tietenkin tämä: Me tiedämme, että vaikka maallinen majamme hajotetaankin maahan, Jumalalla on meitä varten asumus taivaissa, ikuinen maja, mikä ei ole käsin tehty. 2.Kor.5
Se lohduttaa, mutta ikävä on ajoittain sietämätön.
Otan osaa syvään suruusi.
VastaaPoistaOtan osaa suruusi.
VastaaPoistaKiitos, Maija ja Emma.
VastaaPoistaJostain syystä Blogger ei päästä tänne omaa kommentiani. Tämä on neljäs yritys.
Blogisisko
Osanottoni!
VastaaPoistaKiitos, Venda. Tähän asiaan ei totu.
VastaaPoista