tiistaina, kesäkuuta 12, 2007

Hans Christian Andersen



Haaveiltiin sitä ennenkin kirjailijan urasta. Toiset onnistuivat, toiset eivät.
Kuva: Books, Reading and Writing Illustrations. Dover

Käytin vähän aikaa sitten keskustelussa Hans Christian Andersenia esimerkkinä kirjailijasta, joka ei tiedä itse, mikä hän on, missä hän on parhaimmillaan. Runoilijana itseään pitäneen mutta kirjallisuushistoriaan satusedäksi päätyneen Andersenin nuoruudesta kertoo tämän illan tanskalainen elokuva "Nuori Andersen" (2005. 12.6.2007. TV klo 21.)

HBL, josta luen tästä elokuvasta nimittää sitä sadunkertojan kärsimyksiksi. Nähtävästi tämä ei ole elokuva Andersenista vaan luovuudesta yleensäkin ja nimenomaan taistelusta tunteen ja järjen välillä, nuoren miehen mielen luovasta kaaoksesta.

2 kommenttia:

  1. Lueskelin kesämökillä jokin aika sitten Andersenin satuja ja koin esimerkiksi Pienen merenneidon tarinan todella järkyttävänä ja ihmettelin mielessäni miten lapset mahtavat sadun kokea, kaipa he ymmärtävät sen aivan omalla tavallaan. Yleensäkin Andersenin sadut ovat minusta monet hyvin järkyttäviä ja tuntuvat sopivan huonosti yhteen "satusetä" nimityksen kanssa. Minulle satusetä tuo mieleen jonkin hyvin harmittoman hahmon, mutta Andersenin saduthan eivät ole mitenkään harmittomia.

    VastaaPoista
  2. Kirsti,

    suosituimmat saduthan ovat järkyttäviä. Niissä on jotain "vuoristoratatunnelmaa", halua kokea kauhu turvallisissa rajoissa. Niissä on myös satujen syntyajan "sosiaalista realismia".

    Tietenkin monet sadut olivat alkujaan aikuisten viihdettä. Satuhan on vanha laji, kuin kulunut antiikkituoli, joka on hyljätty lastenhuoneeseen. Tolkien kirjoittaa hienosti sadusta. Narniassa-blogissani on sadusta yksi luku (=gradustani lyhenneltyä aineistoa).

    Mutta myös suosituimmat ja pitkäikäisimmät lastenkirjat ja -sadut ovat usein hyvin dramaattisia. Mieheni järkyttyi lapsena, kun hänen äitinsä luki Peter Panista, joka ei päässyt takaisin kotiinsa.

    Toisaalta nykyajan lapset saattavat pitää vanhan ajan lasten suruja mitättöminä. Eräs lapsiarvostelija kirjoitti Aurora-kirjoistani ja sanoi, että Auroralla oli helppoa. Ja hyvänen aika - tytöltä oli äiti kuollut ja isä karkotettu Suomesta ja itse joutui sukulaisten luo asumaan ja ulkomaille piikomaan.

    Luulen, että nykyajan lapsista ongelmia ovat vain huumeet tms nykyajan ongelmat ei esim esimerkiksi orpous, joka on saduissa yleistä - palatakseni satuun. Savolainen kun olen, niin kirjoituskin rönsyilee.

    VastaaPoista