Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
perjantaina, marraskuuta 06, 2009
Räntä, elefanttitossut ja kalossit
Räntäsade jatkuu. Tulevat mieleen opiskeluvuodet, jolloin Helsingissä oli syksykaudet räntäsadetta ja piti kahlata kumisaappaissa tai päällyskengissä sateenvarjon kanssa luennoille. Tuntuu siltä, että sellaista syyssäätä kesti vuosikaudet. Sitten Helsingin syksyt muuttuivat raikkaiksi ja kauniiksi, jollaisia ne olivat olleet koulukaupungissani. Muistaneeko kukaan niitä entisaikojen "elefanttitossuja", harmaita päällyskenkiä, joita ainakin koulutytöt käyttivät? Kaikilla miehillä oli mustat kumikalossit, opiskelijapojillakin. Ne olivat hyvin kätevät miesten mielestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Muistan hyvin "elefanttitossut". Laitoin niihin sisälle korkekorkoiset kengät, halusin näyttää pitemmältä. Taisin olla silloin 13 v. Niiden korkeiden korkojen takia tossut hajosivat melko pian ja sain melkoiset rapsut äidiltä.
VastaaPoistaKiitos muistosta.
VastaaPoistaMinun elefanttitossuni tuntuivat kestävän ikuisesti. En pitänyt niistä ollenkaan, mutta ei niitä saanut heittää menemäänkään, sillä siihen aikaan kaikki piti säästää. Sanottiin "aika tavaran kaupitsee".
Tuossa lauseessa on uusi merkitys, kun ajattelee, että monet esineet muuttuvat tietyn ajan kuluttua ihan antiikiksi, jolla on rahallistakin arvoa.
Tottahan toki muistan! Joulun alla (silloin muinoin) löysin tätini lähettämän kirjeen, jossa kirjoitettiin joululahjoista, joita täti oli meille lapsille hankkinut. Minulle oli elefantit ja en sitten millään ymmärtänyt mitä kummaa se täti oli hankkinut. Sitä sain miettiä jouluaattoon asti, enhän voinut kenellekään kertoa lukeneeni mummun kirjeen.
VastaaPoistaHauska muisto!
VastaaPoista