Sormitietokone varmaankin vielä keksitään joskus tulevaisuudessa, mutta Tablet ei ole sitä. Sormitietokone sopisi sormuksen lailla käyttäjänsä sormeen, toimisi vaikka käyttäjän äänen tai ajatuksen avulla tai avautuisi sormenjälkitunnuksella mihin hyvänsä perustablet-malliin.
Uskon, että tabletia tulee vastaamaan Tablet PC:n ('pen computing) käännös tablet-pc ja varsinkin sen lyhennys TPC, joka on lyhyt ja luonteva käyttösana. TPC:llä on monia muitakin merkityksiä, mutta niin on PC:lläkin.
Taulutietokone tai taulu PC olisi myös hyvä idea, vrt taulutelevisio
Jos ostan "tabletin", tulen varmaankin sanomaan sitä tabulaksi. Alussa se on "tabula rasa", tyhjä taulu, mutta täyttyy pian.
Tekniikka kehittyy ja kohta meillä uudet tietokoneen muodot ovat tuttuja. On siinä vaan perässä juoksemista, että oppii nämä blogit ja vempeleet tuntemaan ja käyttämään. Sitten ne ovatkin jokapaivää.
VastaaPoistaMulle oli työssäni huippua kun sain interaktiivisen valkotaulu 1. luokkaani, tuo sukupolvi kokee tämän ihan normaaliksi ja liitutaulua ei ole juuri käytetty.
Nyt tokalla luokalla lapsukaiset jo neuvovat maikkaa.
Helena,
VastaaPoistanoin se on. Kaikki muuttuu jatkuvasti. Sen huomaa esimerkiksi blogien pitämisessä.
Hyvä, että liitutaulu jää pois. Sain liidusta pölyallergian opettajana ollessani. Kun yskin jatkuvasti, anoppini sanoi, että se on vain "opettajan yskää". Vasta Kanadaan muutettuani menin allergiatestiin.
Liitutaulu oli vastassa, kun palasin Suomeen. Jouduin ostamaan pölytöntä liitua itselleni, sillä työpaikkani ei sitä kustantanut.
Jotkut aikuisoppilaistani saivat liidusta allergisia reaktioita vielä 2-3 tuntias sen käytön jälkeen, joten taulu piti pestä huolellisesti, jos joku oli käyttänyt tavallista liitua tauluun.
Meilläkin lapset opettivat meille aikuisille tietotekniikan alkeet, ja joutuvat neuvomaan edelleen. Tietotekniikan ammattilaiset eivät kaikki tajua, että me muut emme ole ammattilaisia.
Myös Blogger oli alussa hankala. Nythän blogien muokkaaminen on kuin leikkiä.
Minulla on enempikin allergia koulua kohtaan - siellä olen vuosikymmeniä vaan viihtynyt. Toisaalta nautin lasten rehellisestä seurasta.
VastaaPoistaJulkaisin juuri kirjan koulusta "Kukaan ei huomaa mua" - kommentin kouluväkivaltaan ja open väsymiseen. On siinä hiukan nukketaiteilijan työtä ja muutakin maustetta. Sain romaanin tänään kotiin ja siksi olen ollut onneni kukkuloilla hetkisen.
Paljon onnea, Helena!
VastaaPoistaTäällä lisätietoja Tutkiva opettaja -sarjassa ilmestyneestä kirjasta. (Jyväskylän yliopisto)
VastaaPoistahttp://helenahovila.blogspot.com/2011/01/uunituore-romaani-kukaan-ei-huomaa-mua.html