Kuinka minä toivoinkaan, että tämä aukio olisi ollut katettu siihen aikaan, kun oikaisin siitä joka päivä Metro-asemalle töihin mennessäni. Monesti piha oli vaarallisen liukas ja sai kulkea seinävieriä pitkin.
Lisää katettuja käytäviä ja aukioita Helsinkiin ja muihin kaupunkeihin, joissa sateet, lumi ja jää tekevät tällaiset pihat ja aukiot vaarallisiksi ja epämiellyttäviksi.
On hauskaa ulkoilla myös huvikseen katetuilla pihoilla.
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
lauantaina, kesäkuuta 25, 2011
Lasikatto
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
(täällä 'naristaan' heti ja liukkaat paikat korjataan)
VastaaPoistaOnks tuo hiljainen kärsiminen suomalaista. Kahvilassa Turussa ihan HAPANTA kahvia, valitin. Tarjoilija huomasi että koneen pulverikermaa (!!) ei kukaan vaihtanut eikä konetta pessyt... ikikausiin. Mutta suomalaiset asiakkaat olivat vain jättäneet täysinäiset cappuccino-kuppinsa pöydälle... Hiljaa sanomatta mitään, maksaneet vain.
Hannele,
VastaaPoistase on suomalaista.:) Ei osata esittää kritiikkiä ajoissa ja vaatia hyvää palvelua. Toisaalta suomalaisten yleisönpalvelussa on jotain pahasti vialla.
Olimme kahtena vuonna viikkokausia Zagrebissa sukulaisen ollessa työssä siellä. Koska isäntämme oli poikamies ja töissä päivät pitkät, olimme mekin kaupungilla päiväkaudet ja söimme kaikki ateriat ulkona. Kahvilat ja ravintolat olivat edullisia.
Rakastuimme Kroatian ja sen naapurimaiden Serbian ja Slovenian katukahviloihin ja ulkoilmaravintoloihin sekä yleensäkin siihen, miten kohteliasti ja iloisesti asiakasta palveltiin. Monet kesätarjoilijat olivat opiskelijoita, tarjoilijoille annettiin juomarahaa.
Aikoinaan suomalaiset olivat Amerikassa tunnettuja siitä, että varsinkin suomalaiset naiset olivat loistokokkeja sekä luotettavia ja hyviä talousapulaisia. Keittäjänä, taloudenhoitajana tai kotiapulaisena toimimista pidettiin Suomessakin hyvänä ammattina. Nuoret naiset oppivat hoitamaan omiakin kotejaan ja lapsiaan.
Sitten tuli aika, jolloin toisen palvelemista pilkattiin ja palvelijoita alettiin haukkua "piioiksi", mikä oli ennen asiallinen ammattinimike ( Toimi kotitalossaan piikana.) Tätä puhetta kuuli varsinkin yläluokkaisilta vasemmistolaisilta. Olivatko he halveksineet kotiapulaisiaan ja lastenhoitajiaan?
Olen ollut melkein koko ikäni palveluammatissa: opiskeluaikana myyjänä tavaratalossa, sitten kotiäitinä, opettajana, toimittajana, kirjailijana. Kaikkihan me palvelemme tavalla tai toisella toisiamme, jos emme ole ihan narsismin vallassa.
Onneksi on tapahtumassa muutos. Ensin tuli ruuanlaittajan ammatti ja ruuanlaittaminen uudestaan arvon saatuaan nimen 'kokki'. Monet hankkivat myös kokin koulutuksen. Ylioppilaatkin opiskelevat kokeiksi, ja pääministeri harrastaa ruuanlaittoa. Odotan, milloin lastenhoitajan ja kotiapulaisen ammatti kokee uuden arvonnousun.
Tule kahville Göteborgiin :)
VastaaPoistaUlkokahvilat auki talvellakin, saa lainata filtin..