Kommentti kirjoitukseen Narniaa skeptikoille, jossa kirjoittaja kertoo, että jotkut ihastuvat lapsena Narnia-kirjoihin, mutta teini-ikäisenä tai aikuisena tuntevat tulleensa "huijatuiksi".
Kommenttini: Jos lukutaitoinen eurooppalainen lapsi ei tunnista Euroopan pääuskonnon keskeisimpiä käsitteitä Narnia-kirjoja lukiessaan, se kertoo enemmänkin lapsen huonoista perustiedoista kuin Lewisin vääristä motiiveista. Se olisi samaa kuin, jos intialainen koululainen ei tunnistaisi hindulaisuutta intialaisesta taiteesta tai kirjallisuudesta.
Eräs Narnia-kirjojen parhaita omainaisuuksia on se, että se tutustuttaa lapsilukijan länsimaisen kulttuurin peruspylväisiin, kristinuskon ja antiikin tarinoihin. Jos ihminen ei tunne niitä, hän menettää paljon yhtä hyvin maailmankirjallisuutta lukiessaan kuin Euroopan taidegallerioissa kulkiessaan.
Millerin kertomus "huijatuksi tulemisesta" Narnian kirjoja luettuuaan on suoraan sanoen naivi, jollei hän tietoisesti harjoita uskonnonvastaista propagandaa, mikä on nykyään kovin muodikasta.
"Uskontovapaa" kasvatus tekee ihmisistä todellakin tietämättömiä. Eräs tuttavani kertoi, että häntä huvitti, kun Ranskassa opetettiin taidehistorian luennoilla tuntikausia taidehistorian kannalta välttämättömiä kristinuskon perusasioita, mm kirkkohistorian ja Raamatun keskeisten henkilöiden nimiä, jotka suomalainen opiskelija oli oppinut jo ala-asteella uskontotunneilla.
Kuvassa Ivan Metrovicin veistos "John the Baptist" Splitissä Diocletianuksen palatsin alueella. Ks koko kuvasarja palatsista
Olen ehkä ymmärtänyt väärin, mutta eikö uskontovapaa kasvatus tarkoita lähinnä sitä, että kouluissa ei opeteta Raamattua (/Koraania/Tooraa/Urantiaa jne.) ikään kuin se olisi totta?
VastaaPoistaMutta tämä ei sulkisi pois sitä että uskontojen historiaa, dogmien periaatteita, pääuskontojen levinneisyyttä yms. sen sijaan opetettaisiin arvovapaana oppiaineena, kuten nyt vaikka matematiikkaa.
Anu,
VastaaPoistaen ole varma termistä, siksi laitoinkin sen lainausmerkkeihin. Tarkoitin samaa, mitä jotkut tarkoittavat sanoessaan olevansa child free, ilman lapsia. Siis "uskontovapaa", ilman uskontoa.
Tarkoitin sitä, että lapsi yritetään kasvattaa eräänlaisessa tyhjiössä, jossa ei ole ollenkaan uskontoja. Mutta sehän on mahdotonta. Lapsesta tulee tynnyrissä kasvanut ihminen, joka ei tajua ihmiskunnan realiteetteja ja oman kulttuurinsa juuria.
Olen opiskellut itse myös uskontotiedettä, jossa uskontoja tarkkaillaan "puolueettomasta" näkökulmasta - täysin puolueetonta näkökulmaahan ei ole. Kullakin tutkijallakin on jokin jalusta, jolla hän seisoo.
Minusta uskontotiede sopii lukiolaisille. Jo minun kouluaikanani lukiossa käsiteltiin dogmatiikka ja uskontotiedettä, väiteltiin ja kyseltiin. Se oli opettajastammekin hauskaa.
Olen pohtinut uskontojen välisiä suhteita teiniajasta asti, jolloin tapasin vaihto-oppilaana monien uskontojen edustajia. Minusta uskontotiede ei ole hyvä idea lapsille. Uskontojen opettaminen "satuina" ei taas vastaa lainkaan ihmiskunnnan kokemusmaailmaa. On parasta opettaa lapselle ensin oma uskonto ja antaa hänen aikuisena tehdä omat ratkaisunsa siinä asiassa kuten muissakin elämänvalinnoissa. Valitsemme lapsille muutkin asiat: koulutuksen, asuinpaikan, ilmaston, kielen, vaatteet, ruuan.
Anu, toinen asia: laitoin tietokoneeseeni OpenOffice.orgin. Vaikuttaa siltä, että se on kehittynyt paljon siitä kun sitä viimeksi käytin.
Mä olen tyytyväinen, ettei mua lapsena "upotettu" mihinkään uskoon (kotona siis, koulussa oli sitten jotain hihhulointia mutta olin onneksi jo sille immuuni ;)
VastaaPoistaLapsuudessa opitut asiat kun jää helposti elämään alitajuntaan omaa elämäänsä, niin traumat kuin hyvätkin kokemukset, ja mun perusluonteelle on ollut ehdottomasti parempi että mut opetettiin aktiivisesti ajattelemaan omalla pikku päälläni ja kyseenalaistamaan "itsestäänselvyyksinä" tai "totuuksina" esitetyt väitteet, sen sijaan että nielisin kaiken purematta.
Mutta se on tietenkin ihmisestä kiinni, jollekin toiselle sopii ns. ylhäältä annetut arvot ja ajatukset.
Mukava jos olet tyytyväinen OpenOfficeen :) Windows-versio on ollutkin aika hyvä, mutta tosiaan se Macin OO/NeoOffice oli melkoinen jyrä silloin kun viimeksi kokeilin. Tosin Macin "virallisetkin" ohjelmat on hinnaltaan aika edukkaita, verrattuna MS-tuotteisiin...
Koen kristinuskon nimenomaan omantunnon vapauden ja oikeudenmukaisuuden oppina. Se on itsenäisyyteni perusta. Voin olla oma itseni.
VastaaPoistaIhmisen luonne vaikuttaa varmaankin paljon siihen, miten hän tulkitsee kokemuksiaan, myös uskontoa. Ääriluonteita ja fanaatikkoja on kaikilla aloilla. Heidän kanssaan on etenkin lapsilla vaikeaa. Usein ongelmat uskonnoissa ovat mielenterveysongelmia, joista uskontoa sinänsä ei voi syyttää.
Kärsin teini-ikäisenä joidenkin aikuisten tekopyhyydestä ja ahdasmielisyydestä. Joku oli hurmahenkinenkin. Vaihto-oppilaana opin, että "syntilistat" ovat usein kulttuurista riippuvaisia ja aika pinnallisia. Onneksi sain vertailukohteita.
Lapsena koin peruslúterilaisuuden hyvin turvallisena. Aikuisena elämän suuret tragediat järkyttävät ja tuovat toisaalta syvyyttä, toisaalta tuskallisuutta uskontoonkin.
Anu, minusta vaikuttaa siltä, että sinullekin on annettu jossain tietynlainen maailmankuva, joka näyttää säilyneen. Immanuel Kant: Sapere aude. Valistusfilosofien "kuninkaan" individualistisen maailmankuvan uskontunnustus. :)
Mitään maailmankuvien yläpuolella olevaa kantaa ei ole nimittäin olemassa kenelläkään meistä. Emme ole yli-ihmisiä, vaan tavallisia kuolevaisia, jotka joutuvat pohtimaan tätä elämän ihmeellisyyttä.
"Usein ongelmat uskonnoissa ovat mielenterveysongelmia, joista uskontoa sinänsä ei voi syyttää."
VastaaPoistaNäinhän se on :-/
"Mitään maailmankuvien yläpuolella olevaa kantaa ei ole nimittäin olemassa kenelläkään meistä."
Ei tietenkään, mehän muokkaudumme jatkuvasti ympäristön, kohtaamisten ja muiden kokemusten kautta :) Silti itselleni on luontevinta se periaate, että minun täytyy itsekin pohtia asiat läpi ja omaksua vain sellaisia arvoja ja ajatuksia, joiden kanssa olen omalla ymmärrykselläni samaa mieltä. Siis niin pitkälti "omilla aivoilla ajattelua" kuin se ihmisen rajoitusten puitteissa on mahdollista ;)
Joku toinen löytää samankaltaisen prosessin päästä tämän tai tuon uskonnon juuri itselleen sopivaksi, ja sekin on hyvä :)
Se taas mielestäni ei ole ihmiselle hyvä, jos hän menee joka asiassa sokeasti muiden sanelemisten mukaan - oli kyse sitten uskonnosta, muodista tai vaikka sellaisten perinteiden noudattamisesta jotka on olemassa vain siksi että "näin on aina tehty" - pysähtymättä koskaan oikeasti ajattelemaan sopiiko se yhteen oman sisäisen maailmankuvan ja, ennen kaikkea, minäkuvan kanssa.
Olen ihan samaa mieltä.
VastaaPoista