Matkustimme modernissa Pendolinossa Prahasta Ostravaan. Matka kesti vain kolme tuntia ja maksoi noin 26 euroa. Matkustajille jaettiin tsekinkielisiä sanomalehtia ja pullotettua vettä ilmaiseksi. Lisäksi sai ostaa sandwichejä sekä kahvia ja teetä.
Kun aloimme heti paikoillemme istuuduttuamme jutella normaaliin tyyliin, eräs nuori mies tuli sanomaan meille, että junassa ei saa häiritä muista matkustajia. Ja totta tosiaan. Junassa oli heti alkupäässä käyttäytymisohjeet: ei kännyköitä, ei tupakointia ei äänekästä juttelua eli käytännössä ei lainkaan keskustelua.
Jos tulikännykkään puhelu, piti mennä junan eteiseen,joka oli toisessa päässä kapeaa ja hyvin pitkää vaunua tai meidän puolella vaunua junan vessaan puhumaan.
Kolmen tunnin matka sujui täysin hiljaisessa junassa. Juna itse kiisi kovaa vauhtia kolisten ja huojuen vihreiden niittyjen, rypsipeltojen ja kumpuilevien maisemien läpi. Metsät olivat enimmäkseen reheviä lehtimetsiä.
Matkustajat istuivat ääneti läppäreitään näpräten tai eteensä tuijottaen, kirjaa tai sanomalehteä lukien. Komento tuntui oudolta. Junassahan voi jutella matkatoverinsa tai muiden kanssa, jopa solmia uusia tuttavuuksia.
Perillä Ostravan Porubassa tyttäremme kertoi, että Tsekissä lapset ja koiratkin käyttäytyvät hyvin. Työt aloitetaan aikaisin aamulla, sillä siihen totuttiin ahkeran aamuvirkun keisarin aikana! Raitiovaunuissa nuoret nousevat heti paikoiltaan, jos joku iäkäs matkustaja nousee vaunuun. Näin oli Prahassakin.
Lisäys. Myöhemmin matkustimme junissa, joissa oli myös hiljaisia osastoja valittavissa. Me tupsahdimme sellaiseen pahaa aavistamatta.
Ostrava on Tsekin tasavallan kolmanneksi suurin kaupunki, suur-Ostrava toiseksi suurin Prahan jälkeen. Alueella on ollut asutusta jo 23 000 vuotta eKr, ja Ostrava sai kaupunkioikeudet vuonna 1279. Alueella olevaa hiiltä on kaivettu jo muinaisina aikoina, ja teollisuus alkoi 1800-luvulla. Kaupungissa on kulttuurisesti kolme kerrosta: Itävalta-Unkarin aikainen art nouveau, jota näkyy rakennuksissa, kommunistinen aika ankeine tai mahtipontisine rakennuksineen ja Samettivallankumouksen jälkeinen aika: kaupungin alueelta on pantu maan tasalle muun muassa suuri Karolina-teollisuusalue, jonka paikalle rakennetaan huippumoderneja taloja ja jossa on jo valtavan suuri ostoskeskus. Vanhoja kauniita taloja restauroidaan. Näin jopa yhden postmodenin rakennuksen. Kuvia tulee lisää, kunhan ehdin laittaa niitä, samoin juttuja.
VastaaPoistaBlogger aiheuttaa täällä ongelmia. Huomaan, että on helpompaa kirjoittaa kommenttilaatikkoon.:)
Hollannissa on nyt lähiaikoina tullut juniin hiljaisuusvaunut. Niitä on mainostettu julisteilla, joissa on ylempänä kuva hiljaisuusvaunusta ja alempana "mukavuusvaunusta" (ei oikein käänny, sana tarkoittaa leppoisuutta, kodikkuutta, mukavaa tunnelmaa jne) ja kuvassa rämpytetään junassa kitaraa, lauletaan jne. Minusta se on vähän hassu, kun siitä tulee sellainen kuva, että tylsät nörtit menevät hiljaisuusvaunuun ja "mukavuusvaunussa" eli tavallisessa kaikilla on hurjat bileet päällä. :-P
VastaaPoistaTuntuu aika oudolta ajatus, että olisi vain hiljaisia vaunuja.
Ruattissakin on hiljasia vaunuja, sekä että, saa itse valita.
VastaaPoistaMaija, mekin koimme määräyksen oudoksi. Puhuimme nimittäin täysin normaalilla äänellä, kun tuo matkustajana ollut nuori mies tuli kieltämään. Onhan hiljaisuutta haluavalla mahdollisuus käyttää kuulosuojaimia. Sitten vielä juna piti aikamoista meteliä kulkiessaan.:) Emme aio mennä siihen junaan uudestaan. Haluamme mieheni kanssa keskustella ainakin toistemme kanssa junassa. Junamatkoilla on tullut kiinnostavia tuttavia. Kerrankin matkalla Riministä Roomaan tutustuimme nunnaan, jonka kanssa kommunikoin latinaksi, ranskaksi ja piirtäen ja joukko koululaisia kerääntyi ympärillemme huvittuneina. Hauskaa oli. Saatiin selville sisarusten määrät ja ammatit - nunna oli kirjallisuudenlehtori lukiossa.
VastaaPoistaTommottos...
VastaaPoistaMuži, kteří nenávidí ženy (švédsky: Män som hatar kvinnor, Stieg Larsson: Miehet jotks vihavat naisia)
(jatkoa ed3lliseen)
VastaaPoistaLapset osallistuivat keskusteluun. Kun yritimme kertoa italialaisesta TV-sarjasta, jonka olimme nähneet, eräs pieni poika tajusi, että se oli Kihlautuneet (I promessi sposi), ja nunna kirjallisuudenopettajana kertoi Manzonin romaanin asemasta. Kaikki tämäkin olisi jäänyt kokematta, jos olisi ollut "nörttivalta" (muiden pitää olla hiljaa, jotta osa matkustajista saa tehdä töitä läppäreillään.)
(Onhan meilläkin mukana mieheni miniläppäri.)
Siis töntekijät valitsevant tämän hiljaisen vaunun, ei joka vaunu hiljainen...
VastaaPoistaJos voi valita nopean junan, joka on joko hiljainen tai ei, asia on ok. (Blogger toimii jähmeästi täällä tai sitten yleinen ongelma.)
VastaaPoistaNäin se on, Prahassa paikalliset saattavat myös huomautella liian äänekkäille turisteille ratikassa, että älkääpäs häiritkö muita matkustajia. Jostakin syystä Tsekit pitävät hiljaisuudesta, syytä en (ainakaan vielä) tiedä.
VastaaPoistaOlen huomannut samaa. Kännyköihin ei puhuta raitsikassa, Ihmiset ovat hyvin kohteliaita. Nuoret ovat ihmeteltävän hyvin käyttäytyviä Tsekissä, samoin Puolassa, Krakovassa, jossa olimme viikonlopun.
VastaaPoista