Aleksis Kiven päivänä 2013
Pitääkö kirjailijan kärsiä hiljaa muistaen, kuinka paljon pahempaa oli Aleksis Kiven elämä?
Kirjailijoiden pitäisi ottaa julkisesti kantaa siihen, mitä heidän kirjoistaan kirjoitetaan. Pitäisi muistuttaa siitä, että kirjan takana on ihminen, vaikka kriitikko ei satukaan tuntemaan tätä. Asiaton ja jopa ilkeä kritiikki voi haavoittaa kirjailijaa.
Tämähän on täysin päinvastaista, kuin mitä Suomessa yleensä ajatellaan: kirjailijan pitäisi kärsiä hiljaa jalosti muistellen, miten paljon pahempaa oli Aleksis Kiven elämä.
Lue Arthur Krystalin artikkeli Should Writers Reply to Reviewers? Krystal kirjoittaa, että hyvä kritiikki on hyödyksi, mutta asenteellinen kritiikki on vahingollinen sekä kirjailijalle että lukijalle. Jos kritiikki on asiaton, Krystal neuvoo kirjailijaa reagoimaan.
Katso kuvasarjani Aleksis Kiven kuolinmökki
Toisaalta yhdyn mielipiteeseesi, toisaalta en. Jos kritiikki on perusteltu eikä tuulesta temmattu, on sananvapautta myös kirjoittaa se, olipa se sitten tyrmäävä tai ei. Kirjailijan on tällöin pidettävä vain mielessä, että kritiikki on yhden ihmisen mielipide. Toisaalta tietysti itse on aina haavoittuvainen kun oma teos on kyseessä.
VastaaPoistaJa jotain rajaa täytyy olla. Keskustelin erään italialaisen tuttavani kanssa kirjoista ja hän sanoi, että hän luki tuossa taannoin lapsuudenkaverinsa kirjasta kirjoitetun todella törkeän arvion, missä kriitikko kihisee, että tämän kirjailijan ei olisi pitänyt koskaan kirjoittaa eikä varsinkaan kannata enää. Huh. Jotain rajaa kyllä pitää olla, se on totta!
Olen tietenkin samaa mieltä siinä, että kriitikolla on oikeus esittää mielipiteensä. Suurin osa kriitikoista toimii aivan asiallisesti.
VastaaPoistaTyrmäävä kritiikki on harvoin tarpeen, mutta virheet voi osoittaa, ja siitä on kirjailijalle hyötyä.
Olen nähnyt paljon puolueellisia ja asenteellisia kritiikkejä.
Makuasioista voidaan olla eri mieltä eli yksi pitää kirjasta, toinen ei. se on taas yksi näkökulma.
Asia ei ole todellakaan yksinkertainen.