Kyllä sillä matkustettiinkin. Dostojevskit asuivat pitkiä aikoja ulkomailla, kiersivät maasta toiseen. En tiedä, oliko tämä matka-arkku Dostojevskilla jo poikamiehenä ja ensimmäisen avioliiton aikana.
Aikamoinen matka-arkku. Siinä oli kantajilla työtä. Amerikassa tytöillä oli collegeen lähtiessä marka-arkku, joka oli aivan kuin pieni vaatekaappi, jossa hameet ja puserot riippuivat hengareissa ja muut tavarat olivat "lipastonlaatikoissa". Näin sellaisen, mutta en tullut koskaan kysyneeksi, miten sen kuljetus sujui.
Onkohan siihen jokin erityinen syy? Kun olin nuori, mieheni osti minulle kerran salkun, jonka kulmat oli "raudoitettu". Se pelasti minut, kun olin menossa luennoille ja outo mies alkoi raahata minua Fredrikinkadulla keskellä kirkasta päivää pimeään porttikäytävään. http://blogisisko.blogspot.fi/2011/08/kommentti-lutkat-ja-ahdistelijat.html
No tuon arkun kanssa on kelvannut reissata, ei ihan heti hajonnu käsiin. Eikä näköjään myöhemminkään.
VastaaPoistaKyllä sillä matkustettiinkin. Dostojevskit asuivat pitkiä aikoja ulkomailla, kiersivät maasta toiseen. En tiedä, oliko tämä matka-arkku Dostojevskilla jo poikamiehenä ja ensimmäisen avioliiton aikana.
VastaaPoistaTuollaisen matka-arkun pitääkin olla lujaa tekoa!
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAikamoinen matka-arkku. Siinä oli kantajilla työtä. Amerikassa tytöillä oli collegeen lähtiessä marka-arkku, joka oli aivan kuin pieni vaatekaappi, jossa hameet ja puserot riippuivat hengareissa ja muut tavarat olivat "lipastonlaatikoissa". Näin sellaisen, mutta en tullut koskaan kysyneeksi, miten sen kuljetus sujui.
VastaaPoistaKauniita kulmia!!
VastaaPoistaJa vahvoja. Mutta eivät ole kovin teräviä.
PoistaMeillä maalla oli vintillä tuollainen Amerikan arkku - yksi suvun täti oli ollut Amerikassa ja tuli takaisin...
VastaaPoistaNe Amerikan arkut ovat kiinnostavia. Monet käyttävät niitä sohvapöytinä, jos ne ovat tasaisia.
PoistaHyvän näköistä kulmikkuuta.
VastaaPoistaDostojevskeilla oli muitakin kauniita esineitä Jotkut saattavat olla museon virkailijoiden valitsemia.
PoistaKaunista.
VastaaPoistaAmeerikan arkku on synnyinkotini vintillä.
Aika hyvin, jo toinen Amerikan arkku yhteen kirjoitukseen kommentoineilla.
VastaaPoistaTuollainen arkku kestää vaikka isoisältä pojanpojalle!
VastaaPoistaNiitä näkee nykyajan kodeissa.
PoistaNykyään ei vahvisteta.
VastaaPoistaOnkohan siihen jokin erityinen syy?
VastaaPoistaKun olin nuori, mieheni osti minulle kerran salkun, jonka kulmat oli "raudoitettu". Se pelasti minut, kun olin menossa luennoille ja outo mies alkoi raahata minua Fredrikinkadulla keskellä kirkasta päivää pimeään porttikäytävään.
http://blogisisko.blogspot.fi/2011/08/kommentti-lutkat-ja-ahdistelijat.html
Täällä designmatka-arkkuja.
VastaaPoistahttp://designlaukunmatkassa.blogspot.fi/2010/10/louis-vuittonin-tarina.html