Minua huvitti, kun Hesarin toimittaja kirjoitti, että Kirsi Kunnas opetti suomalaiset lukemaan ääneen.
Ihana Kirsi Kunnas! Mieheni osaa vieläkin ulkoa Kunnaksen
runoja ja samoin Tove Janssonin Muumi-kirjoja. Hän luki meillä lapsille iltasadut.
Tyttäreni on kertonut, että hän ihmetteli lapsena sitä, että äiti ei osannut
lukea kunnolla, vaan luki monesti takerrellen. Luin nimittäin usein englantilaisia
ja muita vieraskielisiä lastenkirjoja ja käänsin niitä siinä lukiessani suomeksi.
Alkujaan ihmiset lukivat aina ääneen. Ei osattu lukea
ääneti. Oli suuri keksintö, kun tajuttiin, että lukea voi äänetikin, jopa huulia liikuttamatta. Kouluissa piti lukea ääneen, ja läksyjäkin piti monien opetella ääneen paukuttelemalla ainakin vielä 1950-luvulla. Ja nythän tiedämme, että niin oppii parhaiten! Ääneen lukemista harjoitettiin ompeluseuroissa, ja iäkkäille rouville palkattiin joku nuori nainen lukemaan ääneen, niin kuin olemme romaaneista oppineet. Eräs opettajasukulaiseni luki koululaisille ääneen nuortenkirjoja käsityö- ja piirustustunneilla.
Ääneen lukemisella on pitkä historia. Raamatussakin kerrotaan korkea-arvoisesta etiopialaisesta
hoviherrasta, joka luki ääneen matkustaessaan vaunuillaan. Filippos-niminen
mies juoksi vaunujen vierellä ja kuuli mitä hän luki. Hoviherra taisi lukea
aika kovaa polvillaan olevan kirjakäärön tekstejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti