Kommentti talteen: lukemaan opettaminen sanalapuilla

Luin vuonna 1970 America Centerin kirjastosta kirjan lasten lukemaan opettamisesta. 3-vuotias tyttäreni oppi lukemaan sanalappujen avulla nopeasti ja luki joukon lastenkirjoja (Lasten kultaiset kirjat). Sitten aloin tehdä gradua ja lukemaan opettaminen jäi syrjään. Tilalle tulivat tytöllekin muut leikit pikkuveljen kanssa. Mutta tyttäreni sanoi, että hänen ei tarvinnut opetella lukemaan, kun hän meni 4-vuotiaana ranskalaiseen lastentarhaan, jossa hän oppi lukemaan ranskaksi viiimeistään 5-vuotiaana eli 0-luokalla, jonka hän tammikuussa syntyneenä aloitti 5 1/2 vuotiaana. Oli kiinnostavaa lukea, että muuutkin ovat sanalappu-ideaa kokeilleet. Luen tästä ensimmäistä kertaa. Minun isoäitini sanoi, että lapsia ei saa opettaa lukemaan ennen koulua. Ei saa viedä opettajalta sitä kunniaa. Pikkusiskoni oppi lukemaan itsestään, ja siitä oli harmia koulussa, kun joutui vain ikkunasta pihalle katselemaan, kun muut tavasivat. Mieheni ja minä luimme kotona ääneen kirjoja vielä silloin, kun vanhin lapsi oli jo yliopistossa. Hän vastusti tavan lopettamista eniten. Opiskeluaikana vuokra-isäntäni, vanha hovioikeudenneuvos, luki ääneen vaimolleen. Hänen kaunista ääntään oli hauskaa kuunnella. Laitoin keittiön vieressä olevan pienen huoneeni oven raolleen, kun hän luki aamulla HBL:ää. Se oli hyväksi savolaistytölle.
Tämä on kommentti Iltalehden artikkeliin.

Äänenlukeminen kehittää pikkulapsen aivojen toimintaa

Tiedämme jo, että ääneen lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa. Mutta se aktivoi myös hänen aivotoimintaansa. "Resultaten visar att ju mer högläsning som barnen exponerats för under tre- till femårsåldern desto mer aktiverades vissa delar av hjärnan när de fick lyssna på en uppläst berättelse." (linkki myös alkuperäiseen tutkimukseen, engl.) http://www.dagensmedicin.se/artiklar/2015/08/11/okad-hjarnaktivitet-hos-barn-som-fatt-mycket-hoglasning/
(Kuva: Luen vanhimmalle lapselleni. Kuvan otti Aune Kämäräinen)

Ennen luettiin aina ääneen

Minua huvitti, kun Hesarin toimittaja kirjoitti, että Kirsi Kunnas opetti suomalaiset lukemaan ääneen.

Ihana Kirsi Kunnas! Mieheni osaa vieläkin ulkoa Kunnaksen runoja ja samoin Tove Janssonin Muumi-kirjoja. Hän luki meillä lapsille iltasadut. Tyttäreni on kertonut, että hän ihmetteli lapsena sitä, että äiti ei osannut lukea kunnolla, vaan luki monesti takerrellen. Luin nimittäin usein englantilaisia ja muita vieraskielisiä lastenkirjoja ja käänsin niitä  siinä lukiessani suomeksi.

Alkujaan ihmiset lukivat aina ääneen. Ei osattu lukea ääneti. Oli suuri keksintö, kun tajuttiin, että lukea voi äänetikin, jopa huulia liikuttamatta. Kouluissa piti lukea ääneen, ja läksyjäkin piti monien opetella ääneen paukuttelemalla ainakin vielä 1950-luvulla. Ja nythän tiedämme, että niin oppii parhaiten! Ääneen lukemista harjoitettiin ompeluseuroissa, ja iäkkäille rouville palkattiin joku nuori nainen lukemaan ääneen, niin kuin olemme romaaneista oppineet. Eräs opettajasukulaiseni luki koululaisille ääneen nuortenkirjoja käsityö- ja piirustustunneilla.

Ääneen lukemisella on pitkä historia. Raamatussakin kerrotaan korkea-arvoisesta etiopialaisesta hoviherrasta, joka luki ääneen matkustaessaan vaunuillaan. Filippos-niminen mies juoksi vaunujen vierellä ja kuuli mitä hän luki. Hoviherra taisi lukea aika kovaa polvillaan olevan kirjakäärön tekstejä.

Heidi Piipponen: Äänikirja kehittyvänä mediumina

Viime keväänä ilmestyneessa Heidi Piipposen pro gradu  -tutkimuksessa oli aiheena äänikirja, ja sen historiaan liittyy olennaisesti ääneen lukeminen. Eräs blogikirjoitukseni on mukana tutkimuksessa pienenä viitteenä.
Luen kuvassa iltasatua vanhimmalle lapselleni, kirjojeni tulevalle kuvittajalle. Photo: Aune Kämäräinen

Piipponen, Heidi: Äänikirja kehittyvänä mediumina. Katsaus äänikirjan historiaan, käyttäjäkokemuksiin ja tulevaisuudennäkymiin.

Pro gradu –tutkielma

Jyyväskylän yliopisto

Taiteiden ja ja kulttuurin tutkimuksen laitos

Kirjallisuus

Huhtikuu 2014

Sivu 19

https://jyx.jyu.fi/.../URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201405081650.pdf?...

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/43349/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201405081650.pdf?sequence=1

(PDF)

Blogikirjoitukseni ääneen lukemisesta on mukana tutkimuksessa painamattomana lähteena.

Amnell, Anna (2014) “Ääneen lukeminen”. Anna Amnellin blogi Lukijana ja kirjailijana 27.1.2014. Viitattu 12.4.2014 sivulla 19

http://annaamnell.weebly.com/blogi/neen-lukeminen

Kuka on salaperäinen Luka?

Bromelia, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näihin aikoihin kirjastot tekevät ostosuunnitelmia ja kirjatilauksia. Myös seitsemäs kirjani "Lucia ja Luka" on jo hankinnassa moniin kirjastoihin eri puolilla Suomea. Voitte ehdottaa sitä omalle kirjastollenne, jos sitä ei ole vielä sinne tilattu. Voitte tehdä tilauksen, ja saatte sen luettavaksi heti kun se on kirjastossanne. Kirjastot ovat tavallisten kirjailijoiden suurin asiakas. Meidän kirjojamme ei myydä rekkalasteittain niin kuin entisaikaan Kalle Päätalon kirjoja.:)

Muistattehan, että tätä uusinta kirjaani painetaan sitä mukaa, kun sitä tilataan? Kirjapaino toimii hyvin nopeasti. Tämä systeemi on minullekin aivan uusi kokeilu. Tähän asti olen ollut tyytyväinen.

Helsingissä ja Turussa Lucia ja Luka on myynnissä myös Helsingin keskustan, Tapiolan ja Turun Akateemisessa kirjakaupassa. Välillä se loppuu, ja sitä tilataan lisää. Kirjakaupoilla ei ole paljon tilaa yhdelle kirjalle, kun valikoima on niin suunnaton. Sitä saa suurin piirtein kaikkialle maailmassa nettikaupoista.

Ulkomailla asuville edullisin lienee saksalainen Amazon, jonka sivuilta siitä voi käydä lukemassa näytesivuja. Kirjan julkaissut BoD (Books on Demand) myy sitä edullisimmin Suomessakin. Myös Suuri suomalainen kirjakerho, jos olette jäsen (ks sivupalkki). BoD:lta voitte pyytää edelleen arvostelukappaleita. Kirjabloggaajia pyydetään ilmoittamaan bloginsa osoite tähän kaavakkeeseen.
http://www.bod.fi/arvostelukappaleet.html

P.S. Olen kirjoittanut Lucian ja Lukan koko perheen kirjaksi. Isommat lapset voivat lukea sitä yksin, ja pienemmille sitä voi lukea ääneen. Kun lukee lapsille ääneen, saa uuden lapsuuden. Kirjojani lukevat myös monet aikuiset.

Uusilla kotisivuillani on lisätietoa, Lucia Olavintytär -blogissa myös Lucian ja Lukan maailmasta, 1500-luvun elämästä.
Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. BoD. 2013
ISBN 978-952-498-842-1

Ystävänpäivään on enää kaksi viikkoa!