Näytetään tekstit, joissa on tunniste Berliinin valtiopäivätalo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Berliinin valtiopäivätalo. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, toukokuuta 08, 2015

Venäläisiä ja saksalaisia



Pushkin reclining on his divan. Museum of Russian art, Saint Petersburg. 2014. Photo: Anna Amnell

Tänään muistan blogeissani venäläisiä ja saksalaisia ja toivotan heille hyvinvointia niin kuin muillekin kansoille. Kuvassa suuri venäläinen runoilija Pushkin runoilemassa divaanillaan. Pushkin-museon kuvissani on lisää nähtävää, huonekaluja, esineitä, muotokuvia, jopa Pushkinin kuolinnaamio. Siellä on myös Pushkinin divaani. Nähdäksesi lisää kuvia klikkaa kuvan kyljissä olevia nuolia taaksepäin tai mene suoraan Pushkin-kansioon.
Lisää kuviani Pietarista.  Kaunis kaupunki, jossa on kulttuuria ja historiaa. Olin siellä yhteensä yli kuukauden ajan vuosina 2012-2014.



Mieheni ottamat kuvat Berliinin valtiopäivätalosta, josta Helsingin Sanomat kertoo tänään, samoin kuin Keisarin Wilhelmin muistokirkosta.


Berliinin keskustaa ennen toista maailmansotaa. Kadun päässä keisari Wilhelmin muistokirkko, joka tuhoutui pahasti sodassa. Molemmat rakennukset ovat jälleenrakennettuja, vanhaa säilyttäen.
Kaikki  Berliini ja Wittenberg  -kuvani marraskuussa 2010.

Tuhkasta nousi uusi vauras Berliini, joka myöntää - kuten koko Saksa - kollektiivisen syyllisyytensä, olivatpa he itse olleet natseja tai ei. Maailma odottaa, milloin Venäjä nöyrtyy ja pyytää anteeksi kommunismin rikoksia.

Lisäys tänään lauantaina Hs.fi  Mihail Šiškin    pohtii voitonpäivän esseessään, voittiko Venäjä sodan vai hävisikö se sen.
Jos Sinulle ei tule Hesaria, osta se tänään, sillä tämä kirjoitus järkyttää.  Miksi venäläiset joutuvat kokemaan niin kovia, diktaattorin toisensa jälkeen? Kansa tietää, mikä on totuus, mutta diktaattorit valehtelevat säilyttääkseen valta-asemansa.

Mihail Šiškin: "Kasvettuani isommaksi minä sain selville, että vuosina 1944 ja 1945 isä oli upottanut saksalaislaivoja, jotka olivat evakuoineet pakolaisia Riiasta ja Tallinnasta. Sadat ellei tuhannet olivat saaneet surmansa Itämeren aalloissa – siitä isä oli saanut kunniamerkkinsä. En ole pitkään aikaan ylpeillyt hänestä, mutta en myöskään tuomitse häntä. Silloin oli sota.
Sodan jälkeen hän ryyppäsi koko elämänsä ajan. Ja niin myös kaikki hänen sukellusvenekaverinsa. He eivät varmaankaan kestäneet muuten.--"