Colour collage: Obsidian

Värikollaasit: Obsidiaani. Obsidian, a statue and Easter eggs
Rintakuva on Eremitaasissa "Nuori afrikkalainen mies", mahdollisesti tsaari Pietari Suuren etiopialainen kummipoika, kenraali Gannibal, runoilija Pushkinin esi-isä. Tuliaisiksi saatu "marmorimuna.





uudet värikollaasit


Patsaan takana on tarina



Pushkinilla oli työpöydällään patsas, jonka hän sanoi muistuttavan häntä hänen isoäitinsä isästä kenraali Gannibalista [Hannibal], joka oli kidnapattu lapsena ja tuotu Pietari suurelle. Pietari Suuri aateloi ja kasvatti hänet kummipoikanaan ja koulutti Ranskassa sotilasakatemiassa. Abram Petrovich Gannibal  (1679-1781) oli sotilasinsinööri ja kenraali. Hänen pojantyttärensä oli Pushkinin isoäiti.

Kenraali Gannibalista on useita maalauksia ks "Abram Petrovich Gannibal". [Abram Hannibal]

Kenrali Ganibali vaimo oli ruotsalaista aatelissukua. Monet englantilaiset aatelissuvut polveutuvat Ganibalista.
https://en.wikipedia.org/wiki/Abram_Petrovich_Gannibal
Lue luettelo pienen 8-vuotiaana Eritreasta ryöstetyn Abramin jälkeläisistä.
http://kemey.blogspot.fi/2009/02/general-abraham-hannibal-general-ivan.html
Lue myös
http://www.aaregistry.org/historic_events/view/slave-general-abram-hannibal

Venäläisiä ja saksalaisia

Pushkin reclining on his divan. Museum of Russian art, Saint Petersburg. 2014. Photo: Anna Amnell

Tänään muistan blogeissani venäläisiä ja saksalaisia ja toivotan heille hyvinvointia niin kuin muillekin kansoille. Kuvassa suuri venäläinen runoilija Pushkin runoilemassa divaanillaan. Pushkin-museon kuvissani on lisää nähtävää, huonekaluja, esineitä, muotokuvia, jopa Pushkinin kuolinnaamio. Siellä on myös Pushkinin divaani. Nähdäksesi lisää kuvia klikkaa kuvan kyljissä olevia nuolia taaksepäin tai mene suoraan Pushkin-kansioon.
Lisää kuviani Pietarista.  Kaunis kaupunki, jossa on kulttuuria ja historiaa. Olin siellä yhteensä yli kuukauden ajan vuosina 2012-2014.



Mieheni ottamat kuvat Berliinin valtiopäivätalosta, josta Helsingin Sanomat kertoo tänään, samoin kuin Keisarin Wilhelmin muistokirkosta.


Berliinin keskustaa ennen toista maailmansotaa. Kadun päässä keisari Wilhelmin muistokirkko, joka tuhoutui pahasti sodassa. Molemmat rakennukset ovat jälleenrakennettuja, vanhaa säilyttäen.
Kaikki  Berliini ja Wittenberg  -kuvani marraskuussa 2010.

Tuhkasta nousi uusi vauras Berliini, joka myöntää - kuten koko Saksa - kollektiivisen syyllisyytensä, olivatpa he itse olleet natseja tai ei. Maailma odottaa, milloin Venäjä nöyrtyy ja pyytää anteeksi kommunismin rikoksia.

Lisäys tänään lauantaina Hs.fi  Mihail Šiškin    pohtii voitonpäivän esseessään, voittiko Venäjä sodan vai hävisikö se sen.
Jos Sinulle ei tule Hesaria, osta se tänään, sillä tämä kirjoitus järkyttää.  Miksi venäläiset joutuvat kokemaan niin kovia, diktaattorin toisensa jälkeen? Kansa tietää, mikä on totuus, mutta diktaattorit valehtelevat säilyttääkseen valta-asemansa.

Mihail Šiškin: "Kasvettuani isommaksi minä sain selville, että vuosina 1944 ja 1945 isä oli upottanut saksalaislaivoja, jotka olivat evakuoineet pakolaisia Riiasta ja Tallinnasta. Sadat ellei tuhannet olivat saaneet surmansa Itämeren aalloissa – siitä isä oli saanut kunniamerkkinsä. En ole pitkään aikaan ylpeillyt hänestä, mutta en myöskään tuomitse häntä. Silloin oli sota.

Sodan jälkeen hän ryyppäsi koko elämänsä ajan. Ja niin myös kaikki hänen sukellusvenekaverinsa. He eivät varmaankaan kestäneet muuten.--"

Pushkin

Pushkin, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuvia Pushkin-museosta. Kuolinnaamio sopiva alkuun, kun olen lukenut Hannu Mäkelän kirjaa Pushkinin viimeisestä päivästä.
Kuvat: Matti T. Amnell


 

Pushkin's library. Pushkinin kirjasto on laaja ja edustava omalta ajaltaan.




Leluja Pushkin-museossa. Some toys of Pushkin's children