Suuret kertomukset ja omat totuudet

On väitetty, että suuret kertomukset ovat kuolleet ja kaikilla on oma totuutensa. Suomessa väitetään näin edelleen.

Kirjoitin suosikkikirjailijani A. S. Byattin teoksesta Possession jo aikaisemmin eli vuonna 2005: "Suuret kertomukset eivät ole haihtuneet, vaan menneet maan alle jatkaakseen vaikutustaan ajatuksiimme ja tekoihimme." [”… masternarratives do not evaporate but go underground and continue to impact our thoughts and actions.”] Ks linkki Jessica Leader: A.S. Byatt's Possession - Postmodern or Post-postmodern? (Ks toiseksi viimeinen kappale)

ks. POPOMO. Post-postmodernismia Hesarissa [nimitystä post-postmodernismi ei Hesarissa käytetty, kirjoitettiin "vanhanaikaisuudesta", ihmeteltiin maalaustaiteen ilmiöitä. Ei nähtävästi tunnettu vuonna 2005 tätä uutta ilmiötä vielä.]

Tässä blogissa 2005:
modernismi, postmodernismi, post-postmodernismi:

Esimoderni minä hoitaa ja varjelee maailmaa, johon hänet on luotu erikoisasemaan. Hän on välirikossa luojansa kanssa, mutta tämä voi korjata tilanteen. Ihminen on moraalisesti vastuussa teoistaan luojalleen. Hän on olemukseltaan luojansa kuva ja on siksi itsekin luova. (Augustinus, Michelangelo, Luther)

Valistuksen modernissa minässä tärkeintä on järki, jonka avulla hän voi selvittää luonnon salaisuudet. Tieteellisen kehityksen kautta hän voi rakentaa yhä paremman ja vapaamman yhteiskunnan. (Descartes, Kant) Romantiikan moderni minä puolestaan kamppailee saadakseen tunteelle tasa-arvoa järjen kanssa. (Rousseau, Goethe)

Postmoderni minä on kielen ja ympäristön tuote. Koska ympärillä oleva maailma on alati virtaava, minän rajat ovat häilyviä. Se on kuin rantahiekkaan piirretty kuvio. (Foucault, Derrida)

Post-postmoderniin minään vaikuttavat edellä kuvatut suuret kertomukset alitajuisesti ja luovat uudenlaisen ihmisen. Millainen hänestä tulee? (A. S. Byatt)

2005: Fakta ja fiktio

-- jostakin syystä ihmiset ajattelevat nykyään, että romaanissa tai elokuvassa pitää olla "taustalla tositapahtuma". Heiltä puuttuu kyky antautua fiktion valtaan täysin tietoisena siitä, että se on fiktioa.

Monesti kirjailijatkaan eivät enää sano, että heidän romaaninsa on fiktiota, vaan selostavat sen olevan "heidän totuutensa" jostakin asiasta.

  2011 Postmodernismi on kuollut 2011 Hesarissakin (Postmodernismi on kuollut 2)
 Victoria ja Albert -museon näyttely, jota on sanottu postmodernismin hautajaisiksi.

P.S. Arkkitehtuurissa postmodernismi voi olla hyvin hauskaa. Alla tanssiva talo Prahassa.
Frank Gehry: "Fred and Ginger"