Itsenäisyyspäivän sää

Sunrise in Helsinki in November. Aamurusko marraskuussa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Itsenäisyyspäivästä tulee aina mieleen ensimmäiseksi kaksi asiaa: kynttilät ja pakkanen.

Meillä kotona Savossa sytytettiin itsenäisyyspäivän iltana aina kaksi elävää kynttilää ikkunalaudalle niin kuin varmaankin useimmissa suomalaisissa kodeissa. Se oli harras ja miltei pyhä toimitus, joka vei pikkulapsetkin hiljaisiksi.

Opiskeluaikana itsenäisyyspäivään kuului marssi sankarihaudoille. Yleensä silloin oli aina kova pakkanen, ja viiltävä tuuli ja lentävä lumi pieksivät kasvoja. Jalkoja paleli talvikengissä, sormet tulivat kankeiksi kaksien lapasten sisällä. Oli talvisodan tunnelmaa. Tunsi itsensä suorastaan sankariksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää!
Lue myös: Kun itsenäisyydestä vasta haaveiltiin (1900-luvun alun Helsingissä)

Hyvää itsenäisyyspäivää

Siihen aikaan, kun olimme opiskelijoita, meillä oli tapana marssia ylioppilaiden soihtukulkueessa. Oli pakkanen, tuiskutti, mutta marssittiin sittenkin.

Olemme menossa viettämään itsenäisyyspäivää ystävien luo. Matkaan voi lähteä sisäkengissä, avopäin. Sää on muuttunut.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Lisäys:

Tänään koimme ylioppilaiden soihtukulkueen ohimarssin, kylläkin taksissa istuen. Olimme ensimmäisinä, joten saatoimme seurata kulkuetta hyvin, varsinkin kun avasimme auton ikkunan. Kulkueen ohimarssi kesti ainakin 15 minuuttia, opiskelijat lauloivat, ja oli hyvin juhlava tunnelma. Taksi pysäytti mittarin, ja sanoi että vastaavaa seisausta oli tapahtunut viimeksi ETYK:n kokouksen aikana.

Ylioppilaat marssivat sankarihaudoilta keskustaan päin. Ystävien luona muisteltiin, että niin päinhän se oli ennenkin: Hietaniemen hautausmaalta keskustaan.

Joka ikkunalla kaksi kynttilää -perinne.
How Finland became an independent country? Read Candles in the window in Jussi Katajala's history blog.