Itsenäisyyspäivästä tulee aina mieleen ensimmäiseksi kaksi asiaa: kynttilät ja pakkanen.
Meillä kotona Savossa sytytettiin itsenäisyyspäivän iltana aina kaksi elävää kynttilää ikkunalaudalle niin kuin varmaankin useimmissa suomalaisissa kodeissa. Se oli harras ja miltei pyhä toimitus, joka vei pikkulapsetkin hiljaisiksi.
Opiskeluaikana itsenäisyyspäivään kuului marssi sankarihaudoille. Yleensä silloin oli aina kova pakkanen, ja viiltävä tuuli ja lentävä lumi pieksivät kasvoja. Jalkoja paleli talvikengissä, sormet tulivat kankeiksi kaksien lapasten sisällä. Oli talvisodan tunnelmaa. Tunsi itsensä suorastaan sankariksi.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Lue myös: Kun itsenäisyydestä vasta haaveiltiin (1900-luvun alun Helsingissä)
Upea kuva! Kattojen profiilit ja yksityiskohdat pääsevät pienen lumen saattelemana todella oikeuksiinsa!
VastaaPoistaAsuin 20 vuotta kerrostalossa, jonka katolta näkyi Helsinki. Eräänä aamuna heti lumisateen alettua kiirehdin ottamaan kuvat, sillä lumi ei kestä kauan katoilla. Tuli aika hauskoja kuvia.
VastaaPoistaKuvia ottamassa katolta.
VastaaPoistahttp://www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157594365026161/