Jules ja Jim

Katsoin vihdoinkin elokuvan Jules ja Jim.

Minua kiinnostivat siinä 1900-luvun alun maailma juuri ennen ensimmäisen maailmansodan alkua, tuon ajan Pariisi, Belle Epoque-muoti.

Koin kuitenkin elokuvan hyvin pitkästyttävänä. Miesten ystävyyden kuvaaminen oli tosin kiinnostavaa. En tiedä, uskaltavatkin nykyajan nuoret miehet olla enää ystäviä, kun heidän suhteensa leimataan usein heti seksuaaliseksi. Ennenhän oli tavallista, että kaksi poikaa tai kaksi tyttöä asui samassa opiskelijasunnossa. Nämä ystävyydet säilyivät, tultiin kuin veljiksi ja siskoiksi. Miten lienee nyt?

Nuori Jeanne Moreau on hyvin kaunis. Ohjaaja keskittyykin aika paljon pelkästään näyttämään häntä. Naiskatsojaa se ei ainakaan kiinnosta, ja miehenikin haukotteli kyllästyneenä, mutta katsoi elokuvan minun mieliksi urheasti loppuun asti.

Elokuva-alan ammttilaiset varmaankin keksivät tästä elokuvasta kaikenlaista hienoa sanottavaa, mutta ennakkoluulottoman katsojan näkökulmasta tämä oli yksinkertaisesti pitkästyttävä. Elokuvan loppu tietenkin selittää sen, miksi elokuva on tullut kuuluisaksi.

Minua haittasi kaikkein eniten se, että Catherinen erittäin vahvaa häiriintyneisyyttä ei mitenkään selitetty. Mistä se johtui? Vai jäikö minulta jotain huomaamatta?

Ehdin nähdä pienen välähdyksen Jeanne Moreaun haastattelusta. Se oli paljon kiinnostavampi kuin elokuva. Harmi, etten nähnyt sitä kokonaan.

Jeanne Moreau (kuvia)