Mitä arkkitehtuuri tarjoaa meille? En ole arkkitehtuurin asiantuntija, olen sen "asiakas": katsoja ja asukas, koko elämäni vuokra-asunnoissa tai virka-asunnoissa asunut, ja asukas on mielestäni tärkeässä asemassa. Ihmisen tulisi viihtyä rakennuksissa ja tuntea iloa niiden katselemisesta, niiden ohi kävelemisestä.
Tämä kirjoitus on oikeastaan vastaus edellisessä kirjoituksessa esitettyyn kommenttiin, kysymykseen pidänkö Lasipalatsista.
Pidän Rewellin ym Lasipalatsista, se sopii ympäristöönsä. Värikkäät vanhan ajan "reklaamivalot" ovat suuri osa rakennuksen viehätyksestä. Mieleen tulee nuori Waltari, joka koki levottoman nuoruutensa Helsingissä tai Eino Leino, joka runoili Esplanadin sähkövaloista vähän aikaisemmin.
Lasipalatsin tieltä ei purettu mitään vanhaa rakennusta, sota tuhosi aikaisemman talon. Lasipalatsihan oli suunniteltu väliaikaiseksi "basaariksi". Lasipalatsi kuvaa minusta hyvin siirtymää 1920-luvusta 1930-lukuun, vaikka se valmistui 30-luvulla. Minusta siinä on art decoa. Helsingin arkkitehtuuri alkoi mennä huonoon suuntaan 1920-luvun uusklassisen tyylin jälkeen. Tuli ilottomuus, mielikuvituksettomuus ja rumuus, joka leimaa useimpia Helsingin moderneista rakennuksista.
Onneksi ihminen voi luoda kodin miltei minne hyvänsä tuomalla siihen omia yksityisiä esineitään. Mutta täytyy sanoa, että kaipaan tällä hetkellä vanhanaikaisia korkeita huoneita ja peiliovia ja kärsin siitä, kun joudun ajamaan raitsikalla Mannerheimintien kalliilla rahalla rakennettujen "kulttuuritehtaitten" ohi.
Onneksi tilanne taitaa olla muuttumassa.
