Töölöntorin Kulmalinna juhlii

Kulmalinna 1937 (Jalmari Peltonen), a photo by Anna Amnell on Flickr.

Töölöntorin varrella sijaitseva Kulmalinna täyttää 75 vuotta. Tämän vuonna 1937 valmistuneen vihreän funkistalon suunnitteli arkkitehti Jalmari Peltonen. Talon asukkaat juhlivat merkkipäivää 1930-luvun hengessä.

Kokoaukeaman verran tietoa Kulmalinnasta löytyy uusimmasta Töölöläinen-lehdestä. Töölöläinen 22/ 23.9.2012, sivut 16 ja 17:

Tuuli Tuunanen: "Kulmalinna palasi 30-luvulle" sekä
Yliarkkitehti Liisa Tarjanne: "Kulmalinna rakennettiin funktionalismin aikakaudella."

Samassa lehdessä kirjoittaa design-museon entinen johtaja Jarno Peltonen kolumnissaan tornitaloista. ("Puolesta ja vastaan.", sivu 15)

Lasipalatsi ja muita rakennuksia

Mitä arkkitehtuuri tarjoaa meille? En ole arkkitehtuurin asiantuntija, olen sen "asiakas": katsoja ja asukas, koko elämäni vuokra-asunnoissa tai virka-asunnoissa asunut, ja asukas on mielestäni tärkeässä asemassa. Ihmisen tulisi viihtyä rakennuksissa ja tuntea iloa niiden katselemisesta, niiden ohi kävelemisestä.

Tämä kirjoitus on oikeastaan vastaus edellisessä kirjoituksessa esitettyyn kommenttiin, kysymykseen pidänkö Lasipalatsista.
Pidän Rewellin ym Lasipalatsista, se sopii ympäristöönsä. Värikkäät vanhan ajan "reklaamivalot" ovat suuri osa rakennuksen viehätyksestä. Mieleen tulee nuori Waltari, joka koki levottoman nuoruutensa Helsingissä tai Eino Leino, joka runoili Esplanadin sähkövaloista vähän aikaisemmin.

Lasipalatsin tieltä ei purettu mitään vanhaa rakennusta, sota tuhosi aikaisemman talon. Lasipalatsihan oli suunniteltu väliaikaiseksi "basaariksi". Lasipalatsi kuvaa minusta hyvin siirtymää 1920-luvusta 1930-lukuun, vaikka se valmistui 30-luvulla. Minusta siinä on art decoa. Helsingin arkkitehtuuri alkoi mennä huonoon suuntaan 1920-luvun uusklassisen tyylin jälkeen. Tuli ilottomuus, mielikuvituksettomuus ja rumuus, joka leimaa useimpia Helsingin moderneista rakennuksista.

Onneksi ihminen voi luoda kodin miltei minne hyvänsä tuomalla siihen omia yksityisiä esineitään. Mutta täytyy sanoa, että kaipaan tällä hetkellä vanhanaikaisia korkeita huoneita ja peiliovia ja kärsin siitä, kun joudun ajamaan raitsikalla Mannerheimintien kalliilla rahalla rakennettujen "kulttuuritehtaitten" ohi.

Onneksi tilanne taitaa olla muuttumassa.