lasteni marsut Olga ja Elisabet
Olin koululaisena eläinsuojeluyhdistyksen jäsen. Niin on Liisakin: "– Ei tämä ole mikään löytötavara. Tämä on koira, joka on ollut jo kahdesti vähällä jäädä auton alle. En halua sen kuolevan, tyttö sanoi ja jatkoi kuuluvalla äänellä: – Eikö poliisipäällikkö Pal- sternakka voisi vilkaista tätä ressukkaa?
– Palsternakka, Pipsa huokasi, käveli poliisipäällikön ovelle ja koputti avoimen oven pieleen.
– Täällä on koulutyttö, jolla on asiaa poliisipäällikölle.
– Neiti Tuominen, pyytäkää häntä tulemaan luokseni, Paster- nak sanoi. – Hänen pyyntönsä kuului tänne asti.
– Tämä koira karkailee ja on ollut jo kahdesti vähällä jäädä auton alle, Liisa toisti. – En halua sen kuolevan. Olen meidän luokan Eläinsuojeluyhdistyksen sihteeri." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa)
