Iloinen ja välitön Berliini ennen ensimmäistä maailmansotaa

1900-luvun alun Berliiniä. Tämä postikortti on Berliinistä 1920-luvulla

Ei ole ihme, että suomalaiset pitivät niin paljon Berliinistä. Sen ymmärtää, kun katsoo nämä väritetyt (!)  mykkäelokuvat Barliinistä. Ensimmäinen osa on suorastaan hätkähdyttävä kokemus. On kuin astuisi 1900-luvun alun Berliiniin. Nämä elokuvat on hidastettuja, joten ne näyttävät luonnollisilta.

1900-luvun alun Berliinistä ei ole paljon jäljellä. Väritettyjä 1900-luvun alun Berliini- elokuvia katsoessa tuntuu, että katsoo nykyaikaa, mutta ihmiset ovat menossa naamiaisiiin ihmeellisissä vaatteissaan. Tämä on kadotettu Berliini, sillä toinen maailmansota tuhosi suurimman osan vanhoista rakennuksista. 

Hätkähdyttävä kokemus katsoa noita iloisia ihmsiiä, joita sodat eivät ole vielä masentaneet. Mutta toisen osan kuluessa tilanne muuttuu. Lapset alkavat leikkiä sotaa, ja sotilaiden marssiaskeleet voi melkein kuulla.

Elisabet I kiinnostaa yhä

Kirjoitus on Lucia Olavintytär -blogissa
Elokuvasta "Elisabet -Kultainen aikakausi"

Tässä blogissa olevat kirjoitukset tästä elokuvasta
klikkaa hakusanoja 'Elisabet: Kultainen aikakausi'.
30.11.2012 perjantaina 21.00 AVA
Jos luet vain yhden kirjoituksen, lue tämä.

Elisabet -kultainen aikakausi perjantaina TV:ssä

30.11.2012 AVA klo 21.00

Näin elokuvan "Elisabet: Kultainen aikakausi" ennakkoon vuonna 2007, sillä minua pyydettiin kertomaan siitä arvioni TV:ssä. On harmillista, että en ole merkinnyt muistiin edes sitä, mikä TV-kanava se oli, ehkä MTV 3. Joka tapauksessa se oli uutisten yhteydessä. Hieno juttu, mutta mitään videopätkää ei ole muistona. Jotkut tuttavat kertoivat nähneensä sen kulttuuriuutispätkänä.

Tietysti kävin kampaamossa ja meikattavana sitä ennen, kävelin suoraan kauneussalongista Maximin elokuvatetteriin, olin harhauttavan hyvän näköinen niin kuin meikissä ainakin. Lisäksi minulla oli vielä hoikentava musta jakkupuku ja punainen huivi kietaistuna kaulalle. Istuin haastattelijan ja kuvaajan kanssa katsomassa elokuvaa tyhjässä katsomossa. Sotakohtaukset kuuluivat liian kovaa, mutta kaiken kaikkiaan se oli hauska kokemus. Ensin näytettiin, kuinka kävelin portaita ylös, sitten ovesta sisään ja istuin katsomassa elokuvaa. Lopuksi sanoin mielipiteeni.

TV-toimittaja oli lukenut nähtävästi blogiani ja saanut selville, että olin perehtynyt 1500-lukuun vuosikaudet. Olin julkaissut siihen mennessä kuusi kirjaa, niistä kaksi 1500-luvusta. Vaikka toimittaja tiesi, että olin kirjailija, hän oli laittanut kaiken kansan nähtäväksi kuvani alle tekstin 'Anna Amnell Historian harrastaja'. Se harmitti silloin.:)

Shehkar Kapurin "Elisabet: Kultainen aikakausi" (2007) on historian elävöittämistä suuressa mittakaavassa. Elisabet ja hänen aikansa sopivatkin täydellisesti elokuvaan. Renessanssi oli pukuloiston, löytöretkien, väkivallan ja juonittelujen aikaa.

Kapurin elokuva on erinomaista viihdettä. Siinä on kauneutta, toimintaa ja hyviä näyttelijöitä, maalauksellinen meritaistelu. Pukuhistorian ystäville se on todellista herkkua (Puvut: Alexandra Byrne): kauniita tekstiilejä, hienoja yksityiskohtia, loistavat värit. On uljasta 1500-luvun arkkitehtuuria, hienoa sisustusta, upeita maisemia ja kauniita hevosia. Se on visuaalisesti erittäin ilahduttava elokuva.

Lue lisää Elisabetista 1500-luvun blogistani Lucia Olavintytär. Siinä on paljon muutakin Elisabetin ajasta ja Elisabetista, isorokosta joka pilasi ihon jne.  Kirjassani "Kyynärän mittainen tyttö" lyhytkasvuinen (80cm pitkä)  Lucia ryöstetään ja viedään Elisabetin hoviin, jossa oli samaan aikaan myös Juhana-herttua kosimassa nuorta Elisabetia veljelleen Eerikille vaimoksi Eerikin muotokuva mukanaan. Tämä oli tietenkin sitä aikaa, jota Kapur kuvasi ensimmäisessä Elisabet-elokuvassaan vuonna 1998.

Elisabet I ja Kapurin elokuva Elisabet: Kultainen aikakausi (kuvia ja linkkejä) ja tietenkin arvio tästä elokuvasta.
Huom! Tässä blogissakin on kaksi pitkää kirjoitusta tästä elokuvasta. Klikkaa alla olevia hakusisanoja "Elisabet: Kultainen aikakausi". Jos luet vain yhden kirjoituksen, lue tämä

Luolamaalaukset olivat liikkuvia kuvia

Kuvassa on yksityinen maalaus
Animaatioleokuvissa 30 000 vuotta sitten: Kuvittele paleoliittisen ajan luola. jonka seinille on maalattu paljon eläin- ja ihmishahmoja. Pimeässä luolassa soihtujen lepattaessa nämä kuvat liikkuivat! Luolamaalari oli keksinyt animaatiotekniikan alkeet: täytyy olla useita lähekkäisiä kuvia, jotta ne nopeasti peräkkäin nähtyinä muodostavat liikkeen.

Tule elokuviin. Linkissä näkyvän Daily Mail-lehden nettisivun alalaidassa värikuvien jälkeen on kaksiosainen mustavalkoinen video,  ja näiden viedoiden avulla tämä havainnollistetaan.  Kuvissa näkyvissä maalauksissa eläimillä on kutakin jalkaa monta, mikä on vaikuttanut oudolta. Katso, kuinka häntä heilu ja paleoliittisen ajan eläin juoksee kovaa, jälkimmäisessä videossa varsinkin.
Lisää samasta aiheesta:  artikkeli ja kuvia elokuvan synnystä
Video myös täällä arkeologia-lehdessä (englanti)