Kauneuden historia. 2008 (2004) on Girolamo de Michellen ja Umberto Econ kirjoittama ja Econ toimittama antologia ja kuvateos kauneuskäsityksen kehityksestä kautta aikojen kuvataiteissa ja kirjallisuudessa. Suomennos Pekka Tuomisto
Lue keskiajan tutkijan kirjoittamahyvä kirja-arvostelu Kauneuden historiasta.
Luvussa "Naiset ja sankarit" Girolamo de Michelle kirjoittaa 1500-luvulla alkaneesta muutoksesta käytännöllisempään suuntaan:
"Muutoksen taustalla olivat epäilyksettä uskonpuhdistuksen vaiheet ja yleisempi tapojen muutos 1500-luvulta 1600-luvulle siirryttäessä. Naiskuva muuttui ja kehittyi: naiset esitettiin jälleen pukeutuneina; heistä tuli kotiäitejä, opettajattaria ja hallitsijattaria. Esimerkiksi voittoisan aistillisen kauneuden tilalle tuli Henrik VIII:n kolmannen vaimon Jane Seymourin jäykkyys: Hän esiintyy muotokuvissa huulet tiukasti suljettuina ja kasvoillaan kunnollisen emännän ilme, josta puuttuvat intohimon piirteet - kuten myös monilta Dürerin naisilta."
(sivu 206)
Suomalainen nainen edustanee käytännöllistä kauneutta. Siihen ovat varmaankin vaikuttaneet monet syyt: köyhyys, ankara ilmasto, protestanttisuus, viime aikoihin asti vallinnut maantieteellinen ja henkinen etäisyys muodin keskuksista, lukuisat sodat, naisten hakeutuminen työelämään sekä Neuvostoliitossa ja sen valtapiirissä vallinnut naiskäsitys. Ehkä syynä ovat myös suomalaisessa luonnossa olevat karut piirteet, jotka ovat vaikuttaneet myös kuvataiteisiin.
Suomalaisessa kulttuurissa voi havaita myös suoranaista vihamielisyyttä kauneutta ja tyylikkyyttä kohtaan. Se johtunee ennnen kaikkea kateudesta, tuosta Suomen ehtymättömmästä luonnonvarasta, jota ovat ruokkineet sekä protestanttisuus että sosialismi.
