Värikollaasit 233-246. 1. sininen. Blue eyes

Värikollaasit 233-246 1. sininen
suuri koko
Siniset silmät ovat laulujen, kirjojen ja legendojen aihe. Nykyajan geenitutkimus on paljastanut mm sen, että kaikilla sinisilmäisillä ihmisillä on yhteiset esivanhemmat.

Olen tavannut vain kaksi ihmistä, joilla oli harvinaiset heleänsiniset silmät. Toinen oli monivuotinen työtoverini, joka sanoi, että hänen silmiinsä ei ole kiinnitetty mitään erityistä huomiota. Suomessahan on paljon sinisilmäisiä ihmisiä.

Toinen oli näyttelijä Paul Newman Torontossa lehdistötilaisuudessa (Newmanin ohjaus The Glass Menagerie). Suuri sali oli täynnä toimittajia ja muuta yleisöä, joka istui  "kultatuoleilla". Taisin olla myöhässä, ja minut ohjattiin eturiviin, jossa oli vielä paikkoja.

Newman istui vaimonsa vieressä suoraan edessäni pienen pöydän toisella puolen. Tyyni ja rauhallinen Joanne Woodward oli pukeutunut kävelypukuun, kuin olisi menossa hammaslääkärille. Paul Newman oli jonkinlaisessa khaki-kesäpuvussa, näytti hermostuneelta, liikehti koko ajan, ja mieleeni tulivat jotkut niistä levottomista teini-ikäisistä, joita olin opettanut Suomessa. Huippunäyttelijöistä ei voi koskaan tietää, heidän käytöksensä voi olla edeltä harkittu rooli.

En unohda koskaan Newmanin silmiä. Ne olivat sinisimmät silmät käyttääkseni Toni Morrisonin ilmausta. Kun kysyin, mikä oli pitkän avioliiton salaisuus, Newman vastasi: Good luck. [Siitä aiheesta ei olisi saanut kysyä, mutta Newmanin vastaus oli kaikissa lehdissä. Suomeen juttuani ei hyväksytty. Olisi pitänyt mennä Newmanien kotiin haastattelemaan, ja sehän oli mahdottomuus Newmanin tapauksessa.) Mikähän vaikutus oli noilla ihmellisillä sinisillä silmillä Newmanin uraan ja avioliittoon?

Nämä kaksi edellä mainitsemaaani henkilöä vaikuttivat siihen, että ensimmäisen kirjani päähenkilölllä on siniset silmät. Aurora Koivu on tasainen ja ahkera 1900-luvun alun suomalainen koulutyttö, mutta tekee suuren vaikutuksen Euroopan matkalta juuri palannneeseen Thomasiin jo ulkoisella olemuksellaan:

Hän muistutti posliininukkea, jota Thomas oli ihaillut pariisilaisen lelukaupan ikkunasta salaa häveten sitä, että kaipasi vielä lapsuuttaan ja katseli toisinaan lelukauppojen ikkunoita. Tytön silmät olivat kuin nuken silmät, heleänsiniset ja kaukana toisistaan.

Vaahteralaakson Aurora 2014 [alkuteos Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2.p.)]

 P.S. Kuvassa oleva nukke lojui rojun keskellä Hietalahden kirpputorilla. Taustana on keväinen Helsingin taivas vuonna 2015, sama kuva joka on tietokoneessani näytössä tällä hetkelläkin.

P.S. 7.6.2015 Huomaan, että en ole todellakaan ainoa ihminen, joka on ihmetellyt Paul Newmanin silmien väriä. NIistä on tehty laulu, ja sinisten "baby blue" -väristen silmien uskotaan vaikuttaneen uraan. Mutta hän ei nähnyt niitä itse peilistä, sillä  - Paul Newman oli värisokea!
http://www.bestmoviesbyfarr.com/articles/paul-newman-pictures/2014/11

Elämän ihanasta ja jopa hyödyllisestä turhuudesta

Kauneusihanne vaihtelee. Mallinukke kuvattu muutama päivä sitten helsinkiläisen myymälän ikkunasta.

 keskustelua kuluttamisesta, lähinnä meikkituotteista yms.

Kommenttini kasvaa aina kirjoitukseksi. Kommentoin:

Kiehtova keskustelunaihe jälleen.

On mukavaa omistaa joitakin esineitä kuten esimerkiksi lempielokuvia ja TV-sarjoja video- tai DVD- muodossa, jotta saa katsella niitä aina kun haluaa. Sama koskee tietenkin myös katselukirjoja ja aikakauslehtiä tai näyteikkunoiden katselua tai tavarataloissa kiertelyä. Ne viihdyttävät. Aina ei jaksa olla niin asiallinen.

Olen sitä mieltä, että netti ja digikamera tuovat esineet meidän "omiksemme" ihan uudella tavalla. Otan paljon kuvia esimerkiksi kirpputoreilla ja siten saan omikseni tavarat, joita en voisi ostaa. Esineet, kankaan kuosi, värit kiinnostavat minua.

Suoraan sanoen, ne ilahduttavat minua. Siinä ei ole kysymys statuksesta eikä omistamisesta. Kauneus tekee elämän helpommaksi. Voimme nauttia kauneudesta, myös toisen ihmisen kauneudesta.

Me naiset olemme hoitaneet ja kaunistelleet ihoamme kaikkina aikoina. Olihan Jobin tyttärenkin nimi Ihovoideputki!

Muutama vuosi sitten luin genetiikkaa ja biologiaa, opin, että kauneus on terveyttä. Ihon hoitaminen pitää ihon terveenä ja suojelee auringon ja muun ympäristön vaurioilta. Ihosyöpä ei ole kiva asia.

Luin joitakin vuosia sitten ulkolaisesta sanomalehdestä artikkelin, joka kertoi, että ihonhoitotuotteissa on tapahtunut todellista kehitystä. Ennen oli ihan sama laittoiko kasvoihinsa vauvanhoitovoidetta vai lehmänutarevoidetta. Nyt ei ole enää samalla tavalla.

Kunnolliset ihonhoitotuotteet voivat korjata ihossa jo tapahtuneita vaurioita. Siksi ostan kalliita ihonhoitotuotteita. Pidän niitä lääkkeinä.

Hajuvesiä en ymmärrä, kun olen allerginen. Mutta ne tuottavat monille iloa, ja sitähän tarvitaan tässä maailmassa. Meikkaus on kaksiteräinen miekka, piristys ja ansa. Tunteet ja järki mukaan siihenkin asiaan.

Käytännöllinen kauneus

Kauneuden historia. 2008 (2004) on Girolamo de Michellen ja Umberto Econ kirjoittama ja Econ toimittama antologia ja kuvateos kauneuskäsityksen kehityksestä kautta aikojen kuvataiteissa ja kirjallisuudessa. Suomennos Pekka Tuomisto

Lue keskiajan tutkijan kirjoittamahyvä kirja-arvostelu Kauneuden historiasta.

Luvussa "Naiset ja sankarit" Girolamo de Michelle kirjoittaa 1500-luvulla alkaneesta muutoksesta käytännöllisempään suuntaan:

"Muutoksen taustalla olivat epäilyksettä uskonpuhdistuksen vaiheet ja yleisempi tapojen muutos 1500-luvulta 1600-luvulle siirryttäessä. Naiskuva muuttui ja kehittyi: naiset esitettiin jälleen pukeutuneina; heistä tuli kotiäitejä, opettajattaria ja hallitsijattaria. Esimerkiksi voittoisan aistillisen kauneuden tilalle tuli Henrik VIII:n kolmannen vaimon Jane Seymourin jäykkyys: Hän esiintyy muotokuvissa huulet tiukasti suljettuina ja kasvoillaan kunnollisen emännän ilme, josta puuttuvat intohimon piirteet - kuten myös monilta Dürerin naisilta."
(sivu 206)

Suomalainen nainen edustanee käytännöllistä kauneutta. Siihen ovat varmaankin vaikuttaneet monet syyt: köyhyys, ankara ilmasto, protestanttisuus, viime aikoihin asti vallinnut maantieteellinen ja henkinen etäisyys muodin keskuksista, lukuisat sodat, naisten hakeutuminen työelämään sekä Neuvostoliitossa ja sen valtapiirissä vallinnut naiskäsitys. Ehkä syynä ovat myös suomalaisessa luonnossa olevat karut piirteet, jotka ovat vaikuttaneet myös kuvataiteisiin.

Suomalaisessa kulttuurissa voi havaita myös suoranaista vihamielisyyttä kauneutta ja tyylikkyyttä kohtaan. Se johtunee ennnen kaikkea kateudesta, tuosta Suomen ehtymättömmästä luonnonvarasta, jota ovat ruokkineet sekä protestanttisuus että sosialismi.