Kun on kylmää ja koleaa ja mereltä tuulee

Tämä minkkistoola on kuulunut 1950-luvulla eräälle kanadalaiselle hienolle rouvalle. "Perin" sen, sillä kanadalaiset sukulaiseni ajattelivat, että eurooppalaisilla kirjailijoilla on hienoja kutsuja, joissa tällainen on tarpeen. Olen kertonut, että minkkistoolalle on ollut käyttöä, mutta hiukan eri lailla, kuin he arvelivat.

(Tämä on kommentti Hallattaren blogikirjoitukseen Vetää kaikista ovista.)

Meillä on muutamia nurkkia, joissa ei ole ulkoseiniä. Niihin linnoittaudumme kylmällä säällä. Vielä joitakin vuosia sitten eli ennen peruskorjausta tässäkin talossa joutui kulkemaan usein täkki hartioilla kylmällä ja tuulisella säällä, sillä sisälämpötila laski jopa kuuteentoista asteeseen. Mereltä tuulee joskus kovaa kuudenteen kerrokseen. Kylmä kosteus tiivistyy kiviseiniin.

Pahinta on kuitenkin silloin, kun pakkanen ulkona laskee ja lämmitys vähenee. Paksut kiviseinät uhoavat kylmyyttä, joka on jäänyt sinne talteen. On niin kuin keskiaikaisessa linnassa.

"Perin" kanadalaiselta sukulaiselta 1950-luvun minkkistoolan. Se harteilla olen monesti istunut vuoteessa monen peiton alla kirjoittamassa.

Nykyaikaiset talot tuntuvat ihan oudoilta, kun niissä ei vedä.:)